Kesän kukkamekko
0Postauksen otsikko voisi myös olla; ”Kun äiti saa viimeiseksi nauraa.” Olen saattanut julistaa joskus hyvin kova äänisesti, kun etsittiin mulle rippijuhlamekkoa, että minähän en I K I N Ä aio pukeutua kukkakuosiin. Siihen tarvittiin rapiat viisitoista vuotta ja kukkamekkoja täysi oleva sosiaalinen media, että minäkin hurahdin. Vaikka vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että kukkamekot eivät sovi tyyliini. Mutta mikä olisi enemmän klassisen boheemia tyyliä, kuin kukkamekko?
Ehdin antaa tälle mekolle jo nimeksi moderni hippikaapu. Tämä sopii ihan täydellisesti kesään. Kukkamekko on ilmava. Mekon koko olemus on aika rento. Pidän siitä, miten helma on pitkä, mutta paljastaa kivasti nilkat. Istuvuus on melko rento, mutta mekon vyötärö tuo kivasti muodot esille. Kaula-aukko ei ole liian avara. Mutta ajattelin kokeilla joku kerta miten tämän mekon kanssa toimii pitsikaulus. Mekon olen tilannut Sheinistä, jossa on edelleen, ihan mieletön pluskokoisten mallisto.
Mekon kaverina minulla on Zadaasta otstetut laukku ja kengät. Laukku on Zaran ja ollut minulla jo useamman vuoden ja tosiaan, käytettynä ostettu. Kengät ovat tämän kesän zadaalöytö, kun olen onnistunut muutossa hävittämään kaikki kesäkenkäni. Ette arvaa miten paljon voi ihmistä materian häviäminen tässä tapauksessa harmittaa. Onneksi voi ostaa käytettyä tilalle.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Vaihtoehtona kumppanuusvanhemmuus
Olen viimeaikoina miettinyt todella paljon omaa lapsilukuani. Minulle on ollut aina selvää, että haluaisin paljon lapsia. Rakastan tyttöjäni suunnattomasti ja välillä tuntuu väärältä heitä kohtaan, että koen etteivät he täysin riitä minulle. Ja nyt todella toivon, että minua ei tahallaa ymmärretä väärin tässä asiassa. Jos tässä nyt kävisi niin etten saisi enempää lapsia, olisin ikionnellinen siitä, että olen kuitenkin saanut molemmat tyttäreni. Mikään asia maailmassa ei pystyisi heitä korvaamaan. Se ei kuitenkaan estä minua toivomasta vielä yhtä vauvaa. Minulta riittäisi rakkautta vielä yhdelle.
Tämä vauvatoive tuo kuitenkin omat haasteensa esimerkiksi deittailulle, enkä ole ihan varma jaksanko niitä. Haluaisin oikeasti deittailla se parisuhde, enkä biologia edellä. Myönnän kyllä haaveilevani siitä, että tapaisin jonkun ja saisin rakkauslapsen hänen kanssaan. Olisi ihanaa kokea vanhemmuus ihmisen kanssa, jota rakastaa ja joka on yhtä lailla mukana kaikessa. Mutta sellaisen ihmisen löytäminen tuntuu vain todella vaikealta. Ja kuten sanoin, en ole varma haluaisinko laittaa deittailulle näin kovaa painetta. Haluan ihastua ja rakastua ilman biologian painetta.
Tästä syystä olen alkanut kartoittamaan omia vaihtoehtojani. Koska minulla on kaksi lasta, en ole kelvollinen yksinään hedelmöityshoitoihin. Ja tarkoituksella raskaaksi hankkiutuminen yhden illan jutulla tuntuu niin monella tapaa niin väärältä. Joten, kun vaihtoehtoja tarkastelee, niin kumppanuusvanhemmuus lienee tilanteessani ainoa vaihtoehto. Ja olen viimeiset kuukaudet miettinyt tätä ihan tosissani.
Vaihtoehtona kumppanuusvanhemmuus
Tällä kyseisellä hetkellä tietoni kumppanuusvanhemmuudesta on aika vähäiset. Tiedän perusperiaatteen, mutta aika vähän käytännönasioita. Olen alkanut tosin pikku hiljaa tutustua niihin. Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että hankitaan lapsi yhdessä, ilman romanttista suhdetta. Siinä sovitaan yhdessä käytännön asioista, kuten miten vanhemmat tapaavat lasta ja miten kasvatus hoidetaan yhdessä.
Tähän asti olen lähinnä kypsytellyt ajatusta, mutta se tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän oikealta vaihtoehdolta minulle.
Oma ajatukseni on, että jos tähän lähden, niin haluaisin mahdollisesti vanhemmuuskumppanikseni homomiehen tai -pariskunnan tai transihmisen tai -pariskunan. Ajatukseni tässä taustalla on se, että kohdullisen, lapsia toivovan ihmisen, on helpompaa hakeutua hedelmöityshoitoihin yksinkin. Voi olla, että olen aivan väärä ihminen puhumaan tästä, mutta nämä ovat minun ajatuksiani. Mutta kohduttomilla se ei ole niin yksinkertaista, varsinkin kun kohdunvuokraus on meidän maassamme laitonta. Joten jos voisin tarjota kumppanuusvanhemmuuden kautta jollekin tällaiselle ihmiselle tai parille mahdollisuuden olla vanhempia, se tuntuisi hienolta.
Tällä hetkellä annan ajatuksen toistaiseksi vielä hautoa. Etsin tietoa tästä ja jos asia tuntuu yhä vain varmemmalta, niin noin vuoden sisään alan todennäköisesti tekemään asioita konkreettisesti tämän eteen. Haluan antaa tälle hetken aikaa.
Arkailin hoeman tämän jutun kirjoittamista, koska lapsettomuus, vanhemmuus ja moni muu tähän liitettävä asia on niin arkaluontoisia, että pelkään loukkaavani jotakuta. Vaikka kirjoitankin tässä vain omista ajatuksistani. Eikä tarkoitukseni ole missään nimessä loukata ketään. Lisäksi tämä on itsellenikin todella arkaa maaperää ja minullakin tähän liittyy valtavasti toiveita ja pelkoja, joita en ole uskaltanut vielä edes sanoa ääneen. Välillä mietin onko minulla edes oikeutta toivoa kolmatta lasta. Kun minulla on jo kaksi tervettä, upeaa tytärtä. Ja varsinkin, kun olen yksin. Mutta kaikki ajallaan.
-Jenni
Lue myös
Tunnen olevani sinkkuäiti kun…
Urbaani leikkipuisto kauppakeskuksen katolla