Korona-ajan juhla-asu
0Ihanaa perjantai-iltaa! Jaksatteko mitenkään vielä yhden juhla-aiheisen postauksen? Tarkoitus ei ole hieroa sulkutilassa suolaa haavoihin. Voin kertoa, että tyttöjen lisäksi, juhlien ja sunnuntaisen ensiapureissun jälkeen, ainoa ihmiskontaktini on ollut opettaja videoyhteyden päässä ja luokkatoverieni nimet Google Meetissä. Mutta sen sijaan, että päivittelisin, nyt koronatilanteesta, ajattelin palata vielä tyttöjen syntymäpäivien juhla-asuuni.
Olen kirjoittanut tyttöjen juhlista postaukset: Juhlat korona-aikana ja Viikon parhaat: Syntymäpäivä edition.
Minun oli ensin tarkoitus pukeutua johonkin mekoistani, mutta vaihdoin suunnitelmat vielä juhapäivänä. Ei ollut sittenkään mekkofiilis. Koska meidän syntymäpäiväjuhlat jatkuivat käytännössä aamusta iltaan, koska olin porrastanut kaikkien juhlavieraiden vierailuajat. Kuten jo viimeksi sanoin niin tiedostan, että paras olisi ollut jättää juhlat kokonaan järjestämättä. Mutta en voinut kieltää lapsiltani syntymäpäivien viettoa. Siksi hoidettiin homma niin turvallisesti kuin se oli mahdollista hoitaa.
Juhlien pitkän keston vuoksi valitsin päälle vaatteet, joissa oloni on mahdollisimman mukava. Siksi päälleni valikoitui mustat lempihousuni ja yksi pitsitopeistani. Samaan aikaan naureskelin kevyesti tälle suomalaiselle kenkäkulttuurille. Tiedättehän te? Jenkkileffoissa ja sarjoissa, kotibileissäkin ollaan kengät jalassa, mutta täällä Suomessa minun juhla-asuuni kuuluivat pörrötohvelit ja välillä paljaat jalat. Ne jotka minut tuntevat, tietävät etten pidä lainkaan sukista. Paitsi sukkahousuina tai villasukkina.
Korvakoruistani muuten vielä. Ne ovat todella sympaattisen ja ihanan Smiling Designin korvikset. Jotka olen muuten ostanut omilla rahoillani. Rakastuin Smiling Designin korviksiin ensi silmäyksellä ja ajattelin tilata sieltä toisetkin ja ehkä kolmannetkin korvakorut. Jo ihan siksi, että minulla ei Instagramin perusteella enää muita korvakoruja olekaan. Hups. Mutta jos rakastan pitsitoppeja, niin isoja näyttäviä korvakoruja rakastan vielä enemmän. Minusta kaikki merkin korut ovat todella kohtuuhintaisia, kun ottaa huomioon, että ne ovat kotimaista käsityötä. Menkää tukemaan pienyrittäjää ja ostakaa vaikka jollekin lahjaksi yhdet. Minä ostin yhdet äidilleni.
Toppi – H&M
Housut – H&M
Korvakorut – Smiling design
Hei, ihanaa viikonloppua. Minä aion tänä viikonloppuna nollata ja levätä. Teen jonkin verran koulujuttuja, mutta otan muuten rennosti. Ajattelin myös käydä kokeilemassa jalan kanssa kevyttä lenkkiä.
-Jenni
Lue myös
Tavallista arkea & syksyn käytetyin asu
Seuraa myös
Vajavuuden tunnelukko
Haluan kirjoittaa teille ja vajavuuden tunnelukosta. Se on siinä mielessä merkittävä tunnelukko, että se on niin kutsuttua kardinaalitunnelukko. Näin ollen se voi ikään kuin olla muiden tunnelukkojen pohjalla. Vajavuus toimii oivana kasvualustana hylätyksi tulemisen pelolle, alistumiselle ja muille tunnelukoille. Se syntyy, kun olemme kokeneet olevamme kelpaamattomia ja arvottomia. Meitä on kritisoitu ja arvosteltu. Myöhemmät kokemukset elämässä ovat voineet vahvistaa tätä kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunnetta.
Minulla vajavuus on yksi vahvoista tunnelukoistani. Tunnelukkokurssin jälkeen opin tiedostamaan sen paremmin ja huomaan nykyään, kuinka vahvasti kyseinen tunnelukko vaikuttaa elämääni. Ennen kurssia ajattelin, että minulla suurin tunnelukko on se hylätyksi tulemisen pelko ja se vaikuttaa kaikkeen. Mutta kyllä se minullakin on tuo vajavuus.
Mistä vajavuus syntyy?
Minulla huonommuus lapsena kulminoitui nimenomaan koulumenestykseen. Olen aina ollut melko mukavuuden haluinen. Vaikka pidin koulun käynnistä, jos tehtävät eivät sillä hetkellä tuntuneet mukavilta, luistin niistä vaivattomasti. Olin aina sellainen melko vahva seiska puolen oppilas. Keskiarvoni ei siitä juuri noussut, mutta ei se koskaa myöskään laskenut. Ei edes yhdeksännellä luokalla, jonka aikana sairastuin masennukseen. Silti, sain kuulla paljon siitä, että se ei ole tarpeeksi hyvä.
Pärjäsin hyvin monessa muussa aineessa, mutta keskiarvoani laskivat kielet ja matemaattiset aineet, joissa en ollut niin vahvoilla. Myöhemmin minulle on selvinnyt, että olen itseasiassa melko taitava matikassa ja ehkä kyseisiä arvosanoja olisi voitu nostaa oikealla tuella. Kielissä olen edelleen surkea niihin vahvasti vaikuttavan lukihäiriöni vuoksi.
Pitkä parisuhteeni vain vahvisti näitä tuntemuksia. Minusta tuntui etten ollut koskaan tarpeeksi. Minusta löytyi aina joku vika. Ulkonäössä, luonteessa, tavassani puhua… Jossain vaiheessa yritin muuttua. Yritin olla parempi, ihanampi, rennompi, avoimempi. Yritin olla kaikkea enemmän, mutta en pystynyt. Isoksi osaksi siksi, että en voinut täysin kieltää omia tarpeitani. Välillä tunsin itseni epäonnistuneeksi.
Miten vajavuus näyttäytyy tällä hetkellä?
Tällä hetkellä tunnen itseni huonoksi ja kelpaamattomaksi, oman historiani vuoksi. Minulla on paljon traumoja ja pelkoja ja menneen elämän painolastia, minkä vuoksi pelkään etten kelpaa kenellekään. Olen kysynytkin ihastukseltani, eikö hän löytäsi jotain minua parempaa. Olen ennenkin kirjoittanut, että minun kanssani oleminen vaatii melkoisen paljon jo ihan alusta asti. Pelkään, että se on ihmisille liikaa. Tämä puolestaan ruokkii hylätyksi tulemisen pelkoani.
Eikä vajavaisuus näy pelkästään ihmissuhteissani. Myös esimerkiksi tehdessäni somea, tätä mistä todella välitän ja jonka tekemistä oikeasti rakastan, koen olevani huonompi kuin muut. Yritän näyttää kaikille, että minulla on homma hallussa, vaikka siltä ei tuntuisikaan.
Löysin deittielämän kautta linkin myös vajavuudesta johtuvaan sopeutumiskäyttäytymiseen. Huomasin treffailevani hyvin pitkälti kahdenlaisia miehiä. Kumpienkaan kanssa homma ei yleensä toiminut. Treffailen niitä, joita voin itse miellytttää. Tämä on selkeästi vahvempaa sopeutumiskäyttäytymistäni. Mutta etsin myös miehiä, jotka haluavat miellyttää minua. Silloin en tunne itseäni niin vajavaiseksi. Mutta miellyttäminen alkaa ärsyttää minua nopeasti ja haluan siitä eroon. Minun pitäisi siis löytää mies, joka ei ole kumpaakaan näistä, joita perinteisesti tapailen.
Avain tunnelukkoon
Mutta höpötettyäni nyt pitkät pätkät vajavuudesta, haluan sanoa, että tähänkin tunnelukkoon on avain. Se on hyvä itsetunto. Se, että tuntee itsensä hyväksi ja arvokkaaksi. Olen yrittänyt tehdä nyt harjotteita, jotka vahvistaisivat itsetuntoani. Minulla on esimerkiksi kuvankaappauksian saamistani viesteistä, joita olen saanut ihmisiltä. Sillä moni muu on nähnyt minussa sen mitä en pysty itse näkemään. Nyt opettelen näkemään sen myös itse.
-Jenni