Miksi halusin itsestäni boudoirkuvat
0BOUDOIRKUVAT SAATU KOHINA VISUALS
Siitä ei ole kovin montaa kuukautta, kun heräsin ajatukseen siitä, että haluaisin itsestäni boudoirkuvia. On aika perinteistä, että näitä annetaan uudelle puolisolle huomenlahjaksi, mutta minä halusin ottaa kuvat itseäni varten. Olen käynyt viimeisinä vuosina läpi sellaista myllyä, että kukaan ei halua joutua sellaiseen. Juuri nyt koen olevani enemmän minä, kuin vuosiin. Olen rikki ja haavoilla, mutta kuitenkin minä. Boudoirkuvat tuntui hyvältä tavalta juhlistaa tätä.
Osana henkiseen väkivaltaan kuuluu kaikenlainen haukkuminen ja alistaminen ja se, että saa uhrin kuvittelmaan asioita. Kuvittelin vuosia aiheuttaneeni tilanteen itse. Ajattelin, että minä olin se, jonka pitäisi muuttua, olla parempi ja antaa enemmän tilaa. Nyt jälkeen päin olen ymmärtänyt, että olen toivonut kumppaniltani ihan normaaleja asioita. Tilanne on ollut nurinkurinen ihan muilla tavoilla.
Joten oma eron jälkeinen elämäni alkoi vahvalla itsetutkiskelulla. Uskon, että oma erohehkuni suorastaan leimahti niin vahvasti silloin, kun kontrasti sinkkuelämän ja toksisen parisuhteen välillä oli niin suuri. Minä tunsin olevani todella vapaa.
Sen lisäksi heräsin ihan uudestaan omaan naiseuteeni ja se oli ihanaa. Pukeutumiseni muuttui. Ostin hameita, pitsikauluksisia toppeja. Myös valokuvani somessa muuttuivat rohkeammiksi. Löysin oman ääneni millä puhua. Eikä tämä edes liity pelkästään siihen, että erosin toksisesta suhteesta. Monet naiset kokevat vapautumista eron jälkeen. Muistan itse elävästi sen, kunka oman äitini vaatekaappiin alkoi ilmestyä toinen toistaan värikkäämpiä ja lyhythelmaisempia mekkoja. Olin silloin noin kymmenvuotias ja muistan tänä päivänäkin äitini erohehkun. Muistan ihailleeni äitiä silloin todella paljon ja ajatelleeni, että hän on todella kaunis.
Ja minä tosiaan halusin ikuistaa tämän ajan nimenomaan boudoirkuvilla. Jotta muistaisin vielä joskus tulevaisuudella, millainen upea, vahva nainen minä olen. Onneksi löytyi kuvaaja, joka näki minussa nämä samat asiat ja me puhuimme heti samaa kieltä. Kun lopulta sain kuvat itselleni, aloin itkeä. Ne ovat yksinkertaisesti kerrassaan upeita. Minusta jokaisen naisen pitäisi edes kerran elämässään saada itsestään boudoirkuvat muistutuksesti omasta upeudestaan.
Ajattelin kirjoittaa teille vielä erikseen siitä, millaista oli osallistua boudoirkuvauksiin. Tämän postauksen tarkoitus oli vain fiilistellä niitä syitä, jotka saivat minut haluamaan boudoirkuvia.
-Jenni
KUVAT IDA KERÄNEN
Lue myös
Kun löysin uudestaan naiseuteni
”Nainen ei saa harrastaa seksiä, jos haluaa naimisiin.”
Seuraa myös
Plussakokoisten muoti ja mistä me jäämme paitsi
Minulle tuli tässä mieleen aihe, josta haluaisin kirjoittaa. Nimittäin se, miten vähäisiksi plussakokoisten naisten shoppailukokemukset jäävät ja kuinka me jäämme muutenkin vähän syrjään tässä muodin maailmassa. Tähän alkuun haluan sanoa, että tämän postauksen tarkoitus ei ole puhua terveysriskeistä, jotka ylipainoon liittyy. Jokainen plussakokoinen tiedostaa ne, enkä minä tai kukaan muukaan tarvitse ketään kommentoimaan sitä. Kiitos. Sen sijaan, ihmisen koko ei ole mikään syy sille, että ei voisi pukeutua muodikkaasti ja kauniisti.
Miksi minulta meni kauan hyväksyä itseni
Itselle isompia kompastuskiviä itseni hyväksymisen suhteen on ollut juuri se, että plussakokoisena ei ole aina ollut mahdollista pukeutua kivasti ja muodin mukaisesti. Eräässä saamassani palautteessa sanottiin, että minusta näkee sen miten rakastan muotia. Ja tottahan se on. Niin rakastankin. Mutta se ei aina ole helppoa. Ajattelin pitkään, että minusta ei voi tulla muotivaikuttajaa, koska olen plussakokoinen. Ja tiedän, ajatus on naurettava, enkä varsinaisesti usko siihen, mutta se kolkuttelee silti inhottavasti takaraivossa. Aika paljon piti tapahtua ennen kuin uskalsin julkaista ensimmäiset asukuvat blogiin.
Ylipainoon ja lihavuuteen liittyy niin paljon kaikkea negatiivista. Minäkin olen kuullut monta, monta kertaa sellaisia lauseita, kuin; “Ei tuollainen läski löydä ketään”, “Voisit olla ihan nätti, jos painaisit vähemmän”, “Olet ruma, koska olet lihava” ja “Tiesitkö, että todennäköisesti kuolet, tuohon ylipainoon.” Nykypäivänä olen niin sinut itseni kanssa, etteivät tällaiset kommentit juuri hetkauta. Mutta vaikka olen ylipainoinen, minulla on oikeus rakastaa itseäni. Ja itselle esimerkiksi kaikkein suurin oivallus terveellisimpien elintapojen omaksumisessa oli se, että voin tehdä sen oman terveyden, enkä niinkään painon vuoksi.
Plussakokoisten muotia ei ole niin hyvin saatavilla
Siinä parinkympin alkupuolella, kun lihoin merkittävästi jo painonnousu oli minulle iso kriisi. Siihen vielä päälle se, että en löytänyt itselleni sopivia vaatteita. Olin jo sitä ennen tykännyt pukeutua oman tyylini mukaan. Siihen päälle vielä itsetuntoa syövä parisuhde. En myöskään oikein osannut etsiä niitä kivoja pluskoon vaatteita. Tunsin silloin itseni todella rumaksi ja vastenmieliseksi ja lisäksi jouduin pukeutumaan vaatteisiin, jotka eivät miellyttäneet lainkaan omaa silmää. Olen esimerkiksi jo pitkään rakastanut vartaloa myötäileviä housuja. Kaikki housut, mitä tuohon aikaan löysin, olivat sellaisia säkkejä, jotka eivät kyllä puristaneet mistään. Mutta ei niissä myöskään tuntenut itseään kauniiksi.
Jotain tästä kertoo ehkä se, kun rakastuin meikkaamiseen. Puhuin nimittäin monesti sitä, että isona tyttönä, voin ainakin meikata nätisti ja näyttävästi, jos en voi pukeutua niin. Nyt, jo vuosia myöhemmin, tuo ajatusmalli tuntuu todella surulliselta. Haluaisin todella kovasti halata sitä parikymppistä itseäni ja sanoa ettei tuo ole totta.
Nykyään tilanne on jo hyvin erilainen. Sen lisäksi, että tunnen oloni kauniiksi ja hyväksi, ilmaisen itseäni hyvin vahvasti pukeutumisellani. Löydän pluskoon vaatteita helposti ja minulle on kehittynyt oma vahva tyyli.
Plussakokoinen ei ole samalla viivalla
Yksi iso ongelma pluskokoisten muodissa on edelleen sen saatavuus. Kovin monella brändillä ei ole niitä pluskokoja siellä myymälän puolella, vaan kaikki on tilattavissa vain netissä. Esimerkiksi H&M:llä on paljon kivoja pluskoon vaatteita, mutta nykyään vain verkkokaupassa. Lisäksi valikoimat ovat monesti paljon suppeampia, kuin perusmallistot. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pluskokoisilla on kaikki shoppailu on sidottuna toimitusaikoihin ja sokkona ostamiseen. Esimerkiksi allekirjoittaneen täytyy yrittää aina vähän ennakoida sitä, milloin farkkujen haarat repeävät, koska en vaan voi tilanteen sattuessa mennä ja ostaa uusia liikkeestä. Tästä syystä pluskokoisena on mahdotonta saasa samanlaista shoppailukokemusta, kuin normaalikokoisen. Ja vaikka koen monesti syyllisyyttä ostaessani vaatteita ketjuliikkeistä, niin hinnan lisäksi, isompi valikoima pluskoon vaatteita tekee shoppailusta mieluisempaa. Ei tarvitse tyytyä mihinkään vain, koska valikoimaa ei ole.
Muutenkin, tuntuu siltä, että meitä pluskokoisia yritetään piilotella. Me emme näy valtamediassa. Siinä mielessä some on tuonut meille merkittävän parannuksen. Minä, kuten monet muutkin, voivat seurata upeita, itsevarmoja, kauniita, pluskokoisia naisia esimerkiksi Instagramissa. Vaikka he ovat kertakaikkisen upeita, lyön vetoa, että he eivät tulisi näkymään lehtien kansissa tai sivuilla.
Minä todella toivon, että myös nämä meidän kauneusihanteemme muuttuisivat, monen, monen muun asian kanssa. Maailma ei todellakaan ole valmis.
Jos olet pluskokoinen, sinä olet aivan ihana. Nauti elämästä, kuten muutkin. Etsi itsellesi sopivaa inspiraatiota, kun sitä on tässä maailmassa tarjolla.
-Jenni