Traumatyöskentely
2Olen aloittamassa nyt psykologin kanssa traumatyöskentelyn, liittyen kokemaani väkivaltaan. En tiedä olenko umpi hullu, kun haluan aloittaa tämän nyt, kun elämä tuntuu viimein tasoittuneen ja rauhoittuneen. Olen puhunut tästä kaikesta ennenkin muun muassa terapeutin ja muiden tahojen kanssa. Mutta oikea traumatyöskentely vaatii sen, että elämä on muuten tasapainossa ja ihmisellä on turvallinen olo, koska traumojen työstäminen voi viedä todella syviin vesiin. Työskentelyn aloittaminen jännittää, kun ensimmäinenkin psykologin tapaaminen oli melko rankka, vaikka me vasta raapaisimme pintaa näiden asioiden suhteen.
Kerroin ajatelleeni, että minun olisi pitänyt lähteä. Muistan hyvin elävästi ajatelleeni, että minun pitäisi lähteä nyt heti ja päättää tämä.
Jotta voin jatkaa eteenpäin
Minulla nämä väkivaltaan liittyvät traumat ovat viime aikoina puskeneet pintaan todella vahvasti. Näen useasti viikossa painajaisia väkivallasta. Niin oikeista tilanteista, kuin mieleni kehittämiä tarinoita. Sen lisäksi muistot ovat nousseet pintaan viime aikoina usemmin, kuin ennen ja minulla on selkeä tarve puhua näistä. Olen nyt viime viikkoina kertonut ensimmäisiä kertoja täysin rehellisesti ystävilleni siitä, mitä olen kokenut. Tulkitsen tämän kaiken niin, että alitajuntani on sitä mieltä, että olen nyt valmis käsittelemään näitä asioita. Todennäköisesti se yrittää viestittää minulle, että nyt on oikea hetki syventyä näihin, jotta voin jatkaa eteenpäin.
Ensimmäisellä pintaraapaisulla havahduin taas siihen, miten normaalilta väkivalta omassa elämässäni tuntuu. Ja kyllä, käytän tarkoituksella sanaa normaali, koska sitä se oli. Kaikenlaisesta väkivallasta tuli minulle täysin normi. Sainoin psykologille vähättelevästi; “Ei niitä fyysisiä kertoja ollut, kuin viisi.” Psykologi muistutti minua siitä, että niitä kertoja ei olisi pitänyt olla yhtään. Se, mitä minulle tehtiin, oli äärimmäisen väärin.
Puhuimme siitä ensimmäisestä fyysisestä kontaktista. Psykologi kysyi minulta, mitä minä ajattelin tapahtuneen jälkeen. Kerroin ajatelleeni, että minun olisi pitänyt lähteä. Muistan hyvin elävästi ajatelleeni, että minun pitäisi lähteä nyt heti ja päättää tämä. Elämä olisi mennyt varmasti hyvin eri tavalla, jos olisin lähtenyt. Mutta kuten kaikki väkivaltaiset suhteet, ei tämäkään ollut täysin paha. Siinä oli paljon sellaista hyvää, mikä sai minut jäämään.
Olen saanut teiltä myös viestiä ja toiveita, että kertoisin enemmän kaikesta kokemastani. Kiitos valtavasti palautteesta, jota olette antaneet. Arvostan jokaista kirjoittamaanne viestiä. Minusta olisi hienoa antaa näille asioille yhdet kasvot. Jotta väkivallasta puhuttaisiin enemmän ja jotta yhä vähemmän sitä jouduttaisiin kokemaan ja jotta uhrit osaisivat hakea apua. Mutta tekin varmasti ymmärrätte, että tämä aihe on äärimmäisen arka. Yritän löytää sitä omaa tapaani ja ääntäni kirjoittaa tästä. Mutta varmasti kirjoitan jotain, nyt kun tämä asia on niin tapetilla elämässäni.
Kiitos, kun luette ja annatte palautetta.
-Jenni.
Lue myös
Millaista on henkinen väkivalta
Seuraa myös
Blogihaaste – 8 kysymystä ja vastausta kodista
Meillä on nyt kaksi kuukautta asumista tässä kodissa ja ajattelin tällaisen koti aiheisen haasteen tulevan sopivaan saumaan. Lisäksi siitä on tovi, kun olen kirjoittanut koti ja sisustus aiheesta. Bongasin tämän Pinossa-blogista.
Paikka, jonka sotkuisuus ärsyttää ensimmäisenä
Keittiön. Olen niitä ihmisiä, jotka haluavat kokata puhtailla tasoilla ja tiskaan monesti ennen kuin alan laittamaan ruokaa. Tasot eivät ole minimalistisen tyhjiä, mutta pyrin pitämään ne puhtaina turhasta roinasta ja liasta.
Hyvänä kakkosena tähän kohtaan on myös eteinen, johon kantautuu hiekkaa, kuraa, hiekkaa, loskaa, lunta ja hiekkaa… Tässä elämäntilanteessa varsinkin, kun sitä tavaraa tulee rattaiden ja kurahousujen mukana.
Paikka, jossa viihtyy koko perhe
Meidän olohuone. Tyttöjen leikit levittäytyvät edelleen lähes poikkeuksetta olohuoneen puolelle. Vaikka minä olin haaveilllut, että leikit pysyisivät suurimmaksi osaksi omassa huoneessa. No, tässä voisi sanoa, että aina saa haaveilla.
Olohuone on asunnon isoin ja myös viihtyisin tila, joten en sinänsä ihmettele, että me kaikki olemme kaikkein mieluiten täällä. Tähän vaikuttaa myös se, että olohuoneessa on myös niin meidän sohva, kuin myös ainoa ruokapöytä.
Paikka, joka kaipaisi remonttia
Varmaan eniten tuo keittiö, joka on tällä hetkellä se kaikkein keskeneräisin huone. Enkä sano nyt varsinaista remonttia, mutta pientä freesausta. Haluaisin päällystää kaapin ovet ja vaihtaa niiden vetimet. Sen lisäksi se tarvitsisi lisää kalusteita, kuten pienen ruokapöydän ja jonkun kaapiston tai liikuteltavan saarekkeen.
Paikka, jonka haluat sisustaa seuraavaksi
No, se keittiö. Mutta meiltä puuttuu tästä kodista yhtä jos toistakin. Kuten kattovalaisimia. Mutta keittiön koen akuuteimmaksi.
Paikka, jossa rentoudun parhaiten
Tällä hetkellä se on oma makuuhuoneeni. Huomaan hakeutuvani sinne aina, kun kaipaan hetken rauhaa. Minulla on aina ovi auki tyttöjä varten, mutta koska oma huoneeni on aivan asunnon toisessa päässä, se on hieman erillään olohuoneesta jossa me yleensä vietämme kaikki aikaa.
Paikka, jonon olen erityisen tyytyväinen
Saako sanoa, koko koti? Stressasin hirveästi ennen muuttoa sitä, onko koti meidän tyylisemme. Näin painajaisia myrkynvihreistä seinistä ja sinapinkeltaisesta muovimatosta. Mutta tämä on aivan ihana ja juuri meille sopiva. Viihdyn täällä todella hyvin ja siedän yllättävän hyvin pientä keskeneräisyyttä.
Paikka, jossa olemme kun meillä on vieraita
Jälleen se olohuone. Kun se on asunnon isoin yhtenäinen tila. Siellä on sohva ja siellä on ruokapöytä.
Paikka, josta on paras näykymä (sisälle tai ulos)
Sohvan kulmasta, josta näen koko olohuoneen ja myös meidän ikkunalaudan. Tai sitten makuuhuoneeni ja sänky. Rakastan ikkunani takana kasvavaa puuta ja katselen sitä aina, kun olen sängyssä. En malta odottaa, kun se alkaa kevään myötä saamaan viehreitä silmuja oksiinsa.
-Jenni.
Lue myös
Uuden kodin esittely: Makuuhuone
Uuden kodin esittely: Lastenhuone
Ensimmäiset kuvat uudesta kodista