Vuosi alkoi melkoisella uutispommilla. Sain kuulla, että exälläni on ollut vuosia kestänyt suhde toisen naisen kanssa. Tämä suhde alkoi jo vuosia ennen meidän eroa ja sain kuulla tästä nyt, kun tämä valheiden ja pettämisen verkko alkoi aueta toista kautta. En mene postauksessa sen enempää tämän yksityiskohtiin. Olennainen tieto on se, että exälläni oli toinen nainen vuosien ajan.

Olennainen tieto on se, että exälläni oli toinen nainen vuosien ajan.

Reaktioni

Ensireaktioni uutiselle oli se, että minun teki mieli nauraa. Mutta koska kuvio on paljon isompi ja kuin jostain jenkkielokuvasta, pidin naurun sisälläni. Tässä on nimittäin niitä, joita on oikeasti sattunut. Minulle tämä oli vain yksi ikävä teko muiden ikävien tekojen joukossa. Jos olisin kuullut tästä vuosi sitten, olisin ehkä ollut rikki. Nyt, no olen ehtinyt kokea pahempaakin.

Pari päivää tämän jälkeen tuli itku ja fyysinen paha olo. Vaikka suhteessa oli mennyt pidemmän aikaan huonosti, koin tehneeni ihan loppuun asti töitä sen eteen. Vaikka olin päässyt yli erosta, nyt tuntuu siitä huolimatta siltä kuin tieto olisi tahrinut suhteen viimeiset vuodet. En voinut olla miettimättä, missä kaikissa tilanteissa minua oli petetty. Siitä seurasi fyysisesti huono ja oksettava olo. Sitä seurasi itku. Onneksi olin silloin yksin kotona. Sain antaa itkun tulla ihan rauhassa. Samaan aikaan oli huojentavaa huomata, että tieto herätti minussa tunteita. Olisin saattanut jossain vaiheessa huolestua itsestäni, jos en olisi reagoinut naurua kummemmin. Kun tunteita heräsi, niiden kautta voin käsitellä tiedon.

Traumojen käsittely

Se mitä olen miettinyt, kun elän jo väkivallan traumojen kanssa ja tällä hetkellä käyn niitä läpi lähes päivittäin, niin jääkö minulle tästäkin joku uusi trauma. Sanotaanko näin, että tässä on jo trauma, jos toinenkin niin en varsinaisesti kaipaa lisää. Mutta voiko olla, että tämä lisää jo valmiiksi hataraa kykyäni luottaa muihin.

Sen lisäksi tämä tieto on nostanut monta muuta ikävää muistoa pintaan. Käyn kokemaani väkivaltaa läpi tällä hetkellä varmasti enemmän, kuin kertaakaan aiemmin. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että olen nyt valmis käsittelemään sitä kaikkea. Itselle paras tapa on aina ollut se, että käsittele asioita sitä mukaan, kun ne alkavat omassa mielessä nousta esille. En patoa mitään, mutta annan niiden tulla käsiteltäviksi omalla painollaan.

-Jenni

LUE MYÖS

Mikä järki tässä treffailun oravanpyörässä on?

Ihan sekaisin ku seinäkello

Eroista & sarjamonogamiasta

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Luin juuri vuosi sitten kirjoittamani postauksen Tuleva vuosi 2020 ja mieleni teki huutonauraa. Olin suunnitellut vuodelle 2020 vaikka mitä uutta, säännöllistä julkaistavaa. Minulla oli melkoisen kunnianhimoiset tavoitteet tälle vuodelle. Tämä johtui siitä, että sitä edellinen vuosi 2019 oli täysi floppi. Silloin en yltänyt edes omiin tavoitteisiini, vaikka ne olivat olleet lähtökohtaisesti matalat. Viime vuoden alussa kurottelin sitten tähtiin. Jos olisin tiennyt silloin, millainen vuodesta olisi tulossa, olisin heittänyt tavoitteeni huutonaurun kera romukoppaan. Tästä viisastuneena, otan ensivuoden vastaan armollisemmin. Mutta ei blogivuosi 2020 ollut kuitenkaan täysin surkea.

Kävijöistä

Blogivuodessa 2020 ei ollut siis mitään erityistä vikaa. Teitä lukijoita on nimittäin ollut tänä vuonna yli kolme kertaa enemmän, kuin edellisenä vuonna. Kiitos siitä teille jokaiselle. Olin myös pitkään Blogit.fi:ssä Lifestyleblogien top-listan sijalla 5. Mikä tuntui aivan huikealta! Ja te ette sitä tiedä, mutta se oli hyvissä ajoin viime vuoden puolella, kun kuulin, että pääsisin Vaikuttajamedialle bloggaajaksi. Eli sen puolesta ei lainkaan huono vuosi.

Toteutumattomat suunnitelmat

Sen sijaan, suunnittelemani jutut eivät toteutuneet. Olin suunnitellut kirjoittavani tietyistä teemoista, jotka olivat ruoka, hyvinvointi ja äitiys. Tämä oli asia, jota odotin ehkä eniten viime vuonna. Mutta sitten tuli ero ja voimat loppuivat. Aloin toipumaan väkivaltaisesta suhteesta ja selviämään samalla vainoamisesta. Sen lisäksi opettelin samaan aikaan elämään yksin tyttöjeni kanssa. Tytöt asuvat minun luonani ja näkevät isäänsä vain harvoin, joten suurimman osan ajasta, joudun olemaan molemmat vanhemmat. Siinä oli paljon enemmän opeteltavaa, kuin olin ajatellut. Se söi myös melkoisesti voimia.

Koska omassa elämässäni oli niin paljon kaikkea uutta ja uuvuttavaa, jätin suosiolla blogin kakkossijalle. Näin ollen tavoitteeni tietyistä teemoista, arkiruokaa-postaussarjan elvyttämisestä ja muusta, mitä olin suunnitellut, jäivät. Tämä tuntui pitkällä tähtäimellä parhaalta ratkaisulta oman jaksamistani ajatellen. Jatkoin kuitenkin kirjoittamista, sillä bloggaaminen on minulle edelleen äärimmäisen rakas harrastus. Mutta tavotteiden unohtaminen poisti kirjoittamisesta paineet.

Uudet aiheet

Vaikka tavoitteeni eivät toteutuneet, löysin blogille kokonaan uuden aihepiirin, josta kirjoittaa. Nimittäin ihmissuhteet ja tunnelukot. Vaikka yksikään näistä postauksista ei yltänyt Vuoden 2020 luetuimpiin, tilastot kertovat teidän pitäneen myös niistä. Yksi suosituimmista tämän aihepiirin jutuista oli tekstini Eroista ja sarjamonogamiasta. Joten näillä aiheilla jatketaan edelleen.

Muuten, vuonna 2021, aion jatkaa samalla linjalla, kuin tänäkin vuonna. Elämä ei ole vielä tasoittunut niin hyvin, että uskaltaisin asettaa itselleni mitään isoja, kunnianhimoisia tavoitteita. Haluan kirjoittaa edelleen hyvällä fiiliksellä, omaa jaksamistani kunnioittaen. Tästä vuodesta tuli nimmittäin äärimmäisen hyvä, kun päästin irti isoista tavoitteistani. Katsotaan mitä kaikkea keksin vielä tulevalle vuodelle, mutta en todellakaan aio ottaa turhaa stressiä.

Olette ihania.

-Jenni

SEURAA MYÖS:

Instagram / Facebook / Tiktok