Viime päivinä olen…

… Monen muun tavoin surkutellut ankeaa talvea. En ole kummoinen talvi-ihminen ja tammikuu on inhokki kuukauteni. Silti tämä jatkuva marraskuu alkaa hiljalleen tympiä. Olisi mukava, jos maa oli edes hetken aikaa täysin valkea. Vaikea ajatella kevättä, kun vielä ei ole ollut edes kunnon talvea.

… Käynyt treffeillä. En kovin monilla, mutta kieltämättä se on ollut ihanaa. Minulla oli paljon pelkoja, jotka liittyivät treffeillä käyntiin. Mutta on ollut mukavaa tavata uusia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet minusta.

… Kävellyt paljon. Olen innostunut kävelemään pitkiäkin lenkkejä. Enää ei häiritse tihkusade, vaan olen musiikin tahtiin kävellyt pitkiäkin lenkkejä ja jopa juossut. Juokseminen onnistuu yllättävän hyvin. Maratonille tästä tuskin kannattaa vielä lähteä. Ilokseni olen jo huomannut, että elämäntapamuutos on myös alkanut tuottaa hedelmää.

… Kuunnellut Antti Tuiskun uutta levyä. Tämä yllätti itsenikin. En ole koskaan ollut kummoinen Antti-fani, mutta tämä uusi levy jotenkin kolahti. Uskon sen johtuvan siitä, että minuun puree tietty röyhkeys, jota albumilla on ja joka yleensä suomalaisesta musiikista puuttuu.

… Nauttinut kodista. Koti tuntuu juuri nyt enemmän kodilta, kuin koskaan. Vaikka kaikki tuntuu eron jäljiltä olevan aivan kesken. Olen nauttinut rauhallisista koti-illoista, saatuani lapset nukkumaan. Polttanut kynttilöitä ja katsonut elokuvia.

… Nauranut paljon. Olen nauranut monena päivänä vedet silmissä ja isoin kiitos siitä kuuluu loistaville työkavereilleni. Nauru on ollut ihan parasta terapiaa.

… Kokenut suunnatonta epävarmuutta. Tätä en ole kokenut ihan hetkeen. Olen jo vuosia ollut todella varma itsestäni, mutta yllättäen näin yksinään, monet vanhat epävarmuudet ja pelot alkavat nousta pintaan. Myönnän tämän liittyvän vahvasti treffailun aloittamiseen. Treffimaailma on hyvin erilainen verrattuna siihen, missä olen viettänyt viimeiset vuodet.

… Käynyt Heidi K. & Cafelatten ystävänpäiväillassa. Kuistin kautta-blogin Heidi piti ihanan lukijaillan omille seuraajilleen, johon minä osallistuin ystäväni Heidin kanssa. Tilaisuus pidettiin Tapiolan Ainoassa Cafelatte loungessa, joka siis sijaitsee itse liikettä vastapäätä. Ilta oli todella mukava. Oli ihanaa tavat Heidi viimein livenä. Olemme seuranneet toisiamme jo tovin somessa, joten oli kiva tavat kasvotusten.

Halusin kertoa teille seuraavaksi, miten olen parhaani mukaan tukenut meidän lapsia tässä erotilanteessa. Vaikka itse voinkin hirmu hyvin ja olen onnellinen siitä, että olen mennyt eteenpäin, lapsille tämä on valtava muutos. Omana ohjenuoranani on toiminut lause, jonka olen lukenut jostain eroa käsittelevästä artikkelista: Ero on aina lapselle menetys, vanhemmista riippuu se, kuinka iso menetys on.

Meidän eroprosessi alkoi melkoisella ryminällä vuoden vaihteessa. Siinä ei ehditty lapsia juurikaan valmistelemaan. Tämän vuoksi minulle on ollut erityisen tärkeää puhua lasten kanssa mahdollisimman avoimesti, ikätasoon sopivalla tavalla. Isomman tytön kanssa ollaankin käyty pitkiä keskusteluja tilanteesta.

Olen itse lukenut myös lukenut paljon aiheesta. Netistä löytyy paljon tietoa ja neuvoja siihen, miten lasta tuetaan parhaiten erossa. Muutamia loistavia nettisivuja mainitakseni apuaeroon.fi, www.mielenterveystalo.fi, www.mll.fi.

Nyt avaan teille hieman omia tapojani.

Puhun lasten kanssa. Tämä on ollut itselleni ehdottomasti tärkein tapa auttaa lapsiani. Kuten kerroin, isomman tytön kanssa me käydään pitkiäkin keskusteluja aiheesta. Olen kertonut, että äidin ja isin rakkaus on loppu, jonka vuoksi meidän pitää asua erillään. Sen lisäksi ollaan puhuttu siitä, miten tytöillä on pian kaksi kotia. Isompi tyttö on sanonut, että kotona on nyt tosi mukavaa, kun täällä ei enää riidellä. Mikä kertoo minusta paljon eroa edeltävästä ilmapiiristä täällä kotona.

Olen läsnä. Olen huomannut, että lapset eivät välttämättä ole valmiita puhumaan asioista silloin, kun aikuinen on. Minusta tässä kohtaa on tosi tärkeää tukea lasta ja puhua asioista silloin, kun lapsi on valmis siihen. Esikoinen on monta kertaa tullut luokseni sanoen; ”Äiti, meidän pitää jutella.” Silloin keskityn täysin häneen. Sen lisäksi kuulostelen paljon lasten mielialoja. Meidän tytöt ovat perusluonteeltaan todella iloisia. Kun päivä on ollut erityisen itkuinen, yritän viritellä heidän kanssa keskustelua tunteista. Lisäksi, meillä on joka päivä sellainen noin viidentoista minuutin halittelu hetki, jolloin ollaan sohvalla ja tankataan kaikki sitä läheisyyttä.

Sanoitan tunteita. Eroon liittyy hirveästi negatiivisia tunteita ja koen niiden sanoittamisen erityisen tärkeäksi. Tässä isona apuna on ollut Fanni tunnetieto-sarjan kirja Fanni ja suuri tunnemöykky. Se on ollut apu niin minulle, kuin lapsillekin. Meillä aikuisilla on todella iso vastuu lasten tunnetaitokasvattamisessa ja tässä tilanteessa tapetilla on paljon uusia, pelottaviakin tunteita.

Aikuisten asiat hoidetaan muualla. Pyritään siihen, että puhutaan exän kanssa käytännönasioista muualla, kuin lasten läsnäollessa. Tässä kun on aika ajoin tunteet pinnassa itse kullakin. Lasten läsnäollessa pidetään yllä hyvää fiilistä.

Pidän kiinni rutiineista. Rutiinit luovat turvallisuudentunnetta ja koen niiden ylläpitämisen nyt erityisen tärkeiksi tässä tilanteessa. Vaikka paljon on muuttunut, niin perusasiat pysyvät lasten elämässä samoina. Aikanaan opetellaan uusia rutiineita, kun vuoroviikkosysteemi lähtee rullaamaan.

Lupaan sen, minkä pystyn pitämään. Tämä on tärkeää muutenkin, mutta nyt ihan erityisesti. Vaikka vanhemman tehtävä onkin tuottaa lapselle välillä pettymyksiä, niin en halua tuottaa niitä turhilla lupauksilla.

Minun seurusteluelämäni ei kuulu lapsilleni. Vaikka itse olenkin mennyt eteenpäin ja haluan treffailla uusien ihmisten kanssa, lapset eivät kuulu tähän kokonaisuuteen. Minulle on tärkeää, että treffikumppanini tietää minulla olevan lapsia, mutta lasteni ei tarvitse tietää minulla olevan treffikumppaneita. Jos joskus löydän miehen, jonka kanssa haluan viedä asiat vakavaksi, tulee tyttöjen tapaaminen ajankohtaiseksi.

Pidän huolta omasta jaksamisesta. Tästä puhuttiin useammalla sivulla ja tämä on myös itselle tärkeää. Hyvinvoivien vanhempien lapset ovat myös hyvinvoivia. Tässä tilanteessa tuntuu entistä tärkeämmältä pitää huoli omasta jaksamisesta. Toisaalta, se on helppoa, kun voin jo henkisesti niin paljon paremmin, kuin suhteessa ollessa. Käyn liikkumassa, otan omaa aikaa, käyn töissä ja pyrin syömään mahdollisimman hyvin.

Tässä näitä neuvoja olisi. Minä en toki ole tässä asiassa ammattilainen ja jos koet tarvitsevasi tässä ammattiapua, niin hae sitä.