Luin tänään Helkan kirjoittaman jutun siitä, miten omaa onneaan ei kannata rakentaa toisen varaan. Helkan tekstit ovat mielenkiintoista luettavaa ja olen kahlannut niitä läpi tässä viime viikkoina. Ainut vain, että en ole ihan kaikkiin teksteihin samaistunut. Helka puhuu paljon eroon liittyvästä surusta, joka on itselleni se vieras käsite. Edelleen, surin suhteen päättymistä, mutta sitä kesti todelle vähän aikaa. Sen jälkeen olen tuntenut oikeastaan vain onnea ja helpotusta.

Helkan tekstiä lukiessani koin ahaa-elämyksen, joka selvensi minulle omaa tilannettani. Olen täälläkin ihmetellyt sitä, miksi minä en ole ollut onneton eron jälkeen. Osasyy on varmasti ollut se, että olen käsitellyt eron hyvin pitkälti jo ennen tapahtumaa. Toiseksi avaintekijäksi voisin nimetä tämän.

Olen ollut entisessä parisuhteessani todella itsenäinen ihminen. Minulla oli jo silloin oma elämä, johon kumppanini ei kuulunut. Kerroin jo silloin olevani pääsääntöisesti onnellinen. Onni muodostui monista asioista. Minulla on mahtava työ, ihanat lapset, toimiva arki ja elämä sellaisessa sopivassa balanssissa. Exäni ei liittynyt tähän mitenkään. Itseasiassa, ainoa asia, joka mätti elämässäni, oli parisuhde. Olin siinä äärimmäisen onneton, enkä saanut siitä mitä halusin. Nyt jälkeen päin mietittynä kokemani yksinäisyys oli vain hyvä juttu, sillä se pakotti minut hakemaan onnea muualta elämästäni.

Siinä meni aikaa, mutta lopulta onneni ei kummunnut parisuhteesta, vaan muista minulle tärkeistä asioista. Minulla on ollut jo vuosia oma, itsenäinen identiteetti, johon ex-kumppanini ei ole kuulunut. Kirjoitan tätä näppäimistö aavistuksen sauhuten, innoissani tekemästäni oivalluksesta. En tiedä olenko jo kadottanut tämän jutun punaisen langankin. Yritän siitä huolimatta.

Helka kirjoittaa postauksessaan näin; “Siksi kannustan siihen, että rakentaa elämänsä eron jälkeen itsensä varaan. Löytää itsestään vahvuudet, ilon aiheet ja onnistumisen tunteet, onnellisuuden. Onnellinen ihminen on vetoava ja mielenkiintoinen.”

Olen ollut eron jälkeen nimenomaan onnellinen. Elämästäni poistui se ainoa asia, joka tuotti minulle epätoivoa. Sain pitää kaiken hyvän. Kaikki on asettunut ja normalisoitunut todella nopeasti, vaikka käytännönasiat ovatkin kesken. Tunnen oloni ehyeksi.

Viimeksi olitte esittäneet minulle kysymyksiä liittyen treffeihin ja deittailuun. Postausta oli hauska kirjoittaa. En toki ole mikään tämän alan asiantuntija. Silloin, kun olen ollut viimeksi sinkku, tapana oli alkaa todella nopeasti “seukkaamaan”. Tämä ehkä kertoo, kuinka kauan siitä ajasta on.

Jotkut teistä ovat toivoneet minulta inspiraatiota treffipukeutumiseen, joten ajattelin esitellä teille muutamia asuyhdistelmiä, joihin olen treffeilläni pukeutunut. Tässä teille treffiasuista ensimmäinen.

Minulle on ennen kaikkea tärkeintä, että tunnen oloni treffeillä mukavaksi. Jos minun on koko ajan mietittävä sitä, miltä näytän tai miten vaatteeni istuvat, en osaa rentoutua. Jännitän ja ujostelen muutenkin uusien ihmisten kanssa, joten minun on ehdottomasti tunnettava oloni mukavaksi vaatteissani.

Olen sopinut useammat treffit kahville, joten asu on voinut olla tosi rento. Siitä syystä tämä yhdistelmä on ollut ykkössuosikkini. Tunnen oloni eniten omakseni silloin, kun olen pukeutunut mustaan. Mustat pillifarkut ovat ehdottomat suosikkini, samaten tuo musta toppi, jota ylistin jo edellisessä asupostauksessa. Sen kanssa tuntuu, kuin päälle ei olisi mitään. Mikä on tunteena aika mukava.

Tuo kamelin värinen neule on alelöytö parin vuoden takaa Lindexistä. Se on siisti ja väri sopii hyvin muuten mustan asun kanssa. Näissä vaatteissa on tullut istuttua kahvilassa tunti, jos toinenkin ja käveltyä Espaa ympäri. Toimii.