Kirjoitan tämän, koska haluan jollain tapaa purkaa tätä ja tämä on minulle kaikkein ominaisin tapa. Olen ollut aivan umpikujassa, kun en ole tiennyt miten purkaisin tämän. En tiedä julkaisenko tätä koskaan. En rehellisesti tiedä uskallanko. Mutta sen näkee sitten.

Jokainen meistä kohtaa taatusti elämänsä aikana myrkyllisiä ihmisiä ja ihmissuhteita. Tällaiset ihmissuhteet syövät sisältä päin, saavat epäilemään itseään ja ovat ennen kaikkea tuhoisia jatkuessaan pitkään. Joskus se voi johtua siitä, että elämäntilanteet eivät kohtaa, joskus siitä että kemiat eivät kohtaa tai sitten siitä, että ihmissuhteen toinen osapuoli on myrkyllinen. Tämä voi hyvin olla ystävä, kumppani, vanhempi, sisarus… Vaihtoehtoja on niin monia, kuin ihmissuhteitakin. Ei se ole itsestäänselvyys, että esimerkiksi perhe olisi hyväksi itselle. Sosiaali- ja terveysalalla tulee nähtyä jos yhden ja toisenlaisia ihmiskohtaloita.

Olen lukenut useamman artikkelin myrkyllisistä ihmisistä ja ihmissuhteista. Lähes kaikissa kuvataan myrkyllisiä ihmisiä siten, että he kylvävät ympärilleen negatiivisuutta. Eräs psykologi sanoi, että tämän tyyppinen ihminen ampuu kaiken positiivisen alas heti, kun toinen yrittää vähän iloita.

Olen jo vuosia uskonut siihen, että positiivisuus saa aikaan lisää positiivisuutta. Nyt olen oppinut kantapään kautta, että negatiivisuus saa aikaan lisää negatiivisuutta ja vauriot, lisää vaurioita.

Kirjoitan omien kokemusteni pohjalta. Jotenkin sitä oli aina tosi helppoa sanoa, että minä en suostu olemaan kenenkään kynnysmatto. En suostu kenenkään alistamaksi. Sen sanominen on todella helppoa. Sitten se vääränlainen ihminen tulee vastaan ja vie sinut mukanaan. Eikä sitä välttämättä edes huomaa. Väärästä tulee normaalia pelottavan helposti. Minä tunsin itseni jatkuvasti huonoksi ja arvottomaksi. En ollut kenenkään arvoinen, sillä olin niin monella tapaa epäonnistunut. Pahinta kaikessa oli ehdottomasti se, kun tämä kaikki saa epäilemään omia ajatuksia ja miettimään, onko vika kuitenkin minussa. Olenko sittenkin käsittänyt jotain väärin? Ja samaan aikaan pieni ääni jossain mielen perukoilla yrittää huutaa, että ei tämän näin kuulu mennä. Se pieni ääni on vaan niin helppoa tukahduttaa ja uskoa toisen vähättelyt. Se tekee tällaisesta irti pääsemisen todella vaikeaksi.

Itselle merkittävä tekijä parempaan suuntaan oli se, kun suuren elämänmuutoksen myötä löysin oman arvoni ja sitä kautta taisteluntahtoni. Aloin pyristellä irti tämän haitallisen ihmisen ikeestä, enkä suostunut enää alistumaan. Siitä huolimatta, joudun tänäkin päivänä taistelemaan huonosta ihmissuhteesta tulleita demoneita vastaan. Järkytyn aina siitä, kun tajuan, millaista henkistä vauriota joku toinen on saanut minussa aikaan pelkillä sanoilla.

Jaksan silti uskoa parempaan huomiseen ja siihen, että voitan vielä demonini. Arvet eivät varmasti häviä koskaan, mutta haavat parantuvat. Ja arpiaankin voi oppia kunnioittamaan.

Terveisiä täältä hiljaisesta kodista, jossa vietän iltaa yksinäni. Lapset ovat ensimmäistä kertaa isällään ja minä yritän sopeutua ajatukseen siitä, että tätä tämä tulee olemaan säännöllisesti tästä eteenpäin. Jos nyt ei elettäisi tätä pandemia-aikaa niin, olisin taatusti sopinut treffit ystäväni kanssa tälle illalle lievittääkseni tätä yksinäisyyden tunnetta. Mutta eiköhän tämä tästä. Kohta vedän ensimmäisen liveni.

Tänään halusin esitellä teille pitkästä aikaa kivan asun. Minut taidetaan tuntea varsinaisena farkkutyttönä ja eikä täällä blogissa ole kovin montaa muunlaista alaosaa nähty. Paitsi tietysti suosikki housuni, jotka vilkkuvat täällä vähän väliä.

Täksi kevääksi halusin löytää ihanan, liehuvan hameen. Siitä on vuosia, kun olen viimeksi käyttänyt hametta, vaikka pidän niistä kovasti. Ja kauas ollaan tultu sellaisista mahdollisimman lyhythelmaisista bilemekoista, sekä hippihameista, joita käytin aikanaan.

Tämä hame tuli vastaan alennusmyynneissä ja ihastuin siihen kerta heitolla. Mietin kuitenkin useamman päivän sitä ostanko sen vai en. Lopulta mietin ostopäätöstä Noora K:n neuvojen kautta. Eli asteikolla 1-10, kuinka paljon jäisi harmittamaan, jos hame jäisi kauppaan. Päädyin asteikolla kasiin ja päätin lopulta ostaa kyseisen vaatekappaleen. Jahka tämä koronapandemia helpottaa ja ulos voi lähteä muuallekin, kuin metsälenkille, hame pääsee taatusti käyttöön. Kesää odotan erityisesti.

Vaikka sopiihan hame hyvin myös lämpimän neuleen ja paksujen sukkahousujen kanssa. Kunhan ilmat lämpenevät, haluan yhdistää tähän ainakin valkoiset tennarit ja nahkatakin.