Ruokapöydän uudet tuolit: Ikea Ypperlig
0”Ne nytkyivät ja natisivat alla ja koko ajan sai pelätä, koska joku jaloista pettää alta.
Moiccu vaan. Ihan ensimmäiseksi, mikäli Google on ollut ajoittain alhaalla, moka on minun. Olen viimeaikoina googlannut sen verran ahkerasti niin sisustusratkaisuja, kuin myös muumi-aiheisten villasukkien ohjeita. Jälkimmäisistä lisää ehkä myöhemmin, nyt haluaisin puhua niistä sisustusratkaisuista. Se on tämä syksy, joka saa yhden jos toisenkin sisustusharrastajan hurahtamaan ja niin myös minut. Allekirjoittaneella saattaa toki myös vaikuttaa se, että juuri nyt sisustan kotia täysin oman maun mukaan. Minun ei tarvitse keskustella ratkaisuista kenenkään kanssa.
LUE MYÖS:
Ruokapöytä
Samaan aikaan, kun hankin itselleni sängyn, päivitin myös meidän ruokapöydän tuolit. Edelliset oli saatu käytettyinä ystäviltä. Itseasiassa blogin alkuajoilta, löytyy postaus kyseisistä tuoleista. Voin linkittää sen tähän, ihan nostalgian mielessä, jos haluatte käydä vilkaisemassa. Mutta kuten sanoin, tuolit oli saatu käytettyinä ja ne alkoivat tulla tiensä päähän. Ne nytkyivät ja natisivat alla ja koko ajan sai pelätä, koska joku jaloista pettää alta. Lisäksi keinonahka päällinen alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt. Se oli rei-illä niin kissojen, kuin lastenkin jäljiltä. Yksinkertaisesti, alkoi olla pienen freesauksen aika.
Googlasin pitkään vaihtoehtoja. Mielessä kävi kangaspäällysteiset, sirojalkaiset tuolit, joista itselleni tuli mieleen loft New Yorkissa. Mutta lapset ja kangaspäällinen vieroksuttivat. Jälkikasvuni ei ole tunnettu siitä, että he osaisivat vielä syödä sotkematta, mikä olisi riski kankaisille tuoleille. Koska päälliset eivät olleet ede irrotettavaa mallia, hautasin tämän ajatuksen hyvin nopeasti.
Budjettisyistä, haaveilemani designklassikot piti jättää myös pois laskuista. Minulla on tiettyjä tuolihaaveita ja minulla on myös aikaa odottaa sitä, että niiden on mahdollista tapahtua. Jonain päivänä ostan unelmieni tuolit, mutta en tällä kertaa. Siitä huolimatta onnistuin löytämään yhdet, aivan ihanat.
Tilasin Ikeasta Ypperlig nimiset tuolit vaaleanharmaassa värissä. Pidän tuolien klassisenmodernista ilmeestä. Niissä on samaan aikaan sellaista tiettyä kahvilatuolien henkeä, sekä modernia ilmettä. Tuolit ovat muovia, mikä tekee puhtaanapidosta harvinaisen helppoa. Näin syksyllä ajattelin, että tuolien ilmettä voisi piristää ja pehmentää esimerkiksi taljoilla tai istuinpäällisillä. Tällä hetkellä olen todella ihastunut kyseisiin tuoleihin ja ne tuntuvat oikealta valinnalta meille.
LUE MYÖS:
Millaista elämä on lasten kanssa juuri nyt
”Minusta tuntuu, että nyt eletään sitä lapsuuden parasta aikaa.”
Lapseni ovat nyt melkein viisi- ja kolmevuotiaita, pieniä, mutta eivät kuitenkaan enää vauvoja. He ovat ihania, rohkeita, nokkelia, vitsikkäitä ja energisiä. Meillä koetellaan rajoja, leikitään, nauretaan, halitaan ja rakastetaan aivan valtavasti. On kertoja, kun äiti jää mykistyneenä seisomaan, kun lapset onnistuvat näpäyttämään nokkelammin. Arki on jo aika erilaista, kuin mitä se oli esimerkiksi vauvan ja taaperon kanssa. Viikoittain tulee sellaisia; “ai näiden kanssa voi tehdä jo tämmöistä”-hetkiä. Mikä on aika mahtavaa.
LUE MYÖS:
Urbaani leikkipuisto kauppakeskuksen katolla
Ajatus tähän postaukseen lähti vapaapäivän aamusta, kun vanhempi tyttö tuli herättelemään minua mielestäni ihan liian aikaisin. Lapset ovat kuitenkin jo sen ikäisiä, että voin vain laittaa lastenohjelmat päälle ja mennä vielä hetkeksi sänkyyn makoilemaan. En nuku, mutta makoilen ja selailen esimerkiksi hetken rauhassa kännykkää tai luen kirjaa. Hetken kuluttua tytöt tulevat yleensä uudestaan luokseni pyytämään aamupalaa. Silloin nousen tekemään aamupalaa ja keittämään kahvit. Aamut ovat yhä aikaisia, mutta herätys ei ole enää samanlainen shokki, kuin vielä jonkin aikaa sitten. Olen sitä ihmistyyppiä, joka tarvitsee aamulla hetken aikaa käynnistyäkseen. Olen noin puoli tuntia heräämisen jälkeen aivan pihalla ja kiukkuinen. Mikä ei ollut vauva-arjessa aina kaikkein helpointa. Onneksi se alkaa helpottamaan.
Meillä on nykyään yhteinen harrastus tyttöjen kanssa. Käydään noin kerran viikossa koko porukka uimassa. Arastelin pitkään yksin tyttöjen kanssa uimaan menoa. Pelkäsin, että en pärjäisi yksin tai jotain sattuisi. On ollut ihanaa huomata, että pelko on ollut turhaa. Tytöt nauttivat selkeästi vedessä leikkimisestä ja uimisesta. Lapset ovat rohkaistuneet valtavasti jo ihan muutamassa kerrassa. Kumpikin kokeilee taitojaan ja opettelee uimaan parhaansa mukaan. “Äiti, mee pois”, on tuttu lause altaalla ja annankin lapsille mielelläni tilaa harjoitella, vaikka pidän kumpaakin tarkkaan silmällä.
Myös meidän retket ovat muuttuneet helpommiksi ja mielenkiintoisemmiksi. Tytöt ovat innostuneet museoista ja metsäretkistä. Muumit-näyttelystä he puhuvat edelleen ja siitä, että sinne pitäisi päästä toistamiseen. Luonnontielteellinen museo on meidän suosikki ja Lammassaareen me lähdetään vielä tänä syksynä. Kuopuskin jaksaa kävellä jo yllättävän pitkiä matkoja, jonka vuoksi rattaita ei tarvitse enää aina mukaan.
Muutenkin elämä on monella tapaa vaivattomampaa tämän ikäisten lapsien kanssa. Ja tekemistä on helpompi keksiä. Toki tämän ikäisillä on myös omat ehdotuksensa sille tekemiselle.
Jotenkin minusta tuntuu, että nyt eletään sitä lapsuuden parasta aikaa. Yhtään siis vähättelemättä tulevaa elämää ja kokemuksia. Mutta nyt lapset ovat siinä iässä, että heidän kanssaan voi tehdä vaikka ja mitä. Lisäksi vanhempien seura on edelleen mieluista, eivätkä kaverit mene täysin perheajan edelle. Toki minulla on kokemusta vain tästä vaiheesta elämää. Voi hyvin olla, että sanon muutaman vuoden päästä meidän elävän silloin lapsuuden parasta aikaa. Nyt nautin kuitenkin täysin rinnointästä ajasta.
LUE MYÖS:
