Tulen vielä kirjoittamaan yhteistyön tiimoilta toisen postauksen itse kurssista, kun se on ohi.

LUE MYÖS: Tunnelukkoni

Listasin tänään ihmissuhteitani, joita minulla on ollut kahdeksan, mukaan lukien nykyinen poikaystäväni. Ja voin sanoa suoraan, että niistä ainakin kuusi on ollut minulle jollain tapaa haitallisia. Suurin osa on ruokkinut sopeutumiskäyttäytymismallejani ja ovat jo siitä syystä olleet enemmän tai vähemmän tuhoon tuomittuja. Omia sopeutumiskäyttäytymismalleja ovat ylivastuullinen ja miellyttäjä. Joissain tilanteissa olen myös alivastuullinen ja nyt viime vuosina, minussa on syntynyt myös kapinoitsija. On mahdollista, että tämä kapinoitsija on syntynyt jonkinlaisena vastareaktiona.

Tunnelukoista puhutaan nykyään paljon, mutta ilmeisesti sopeutumiskäyttäymismalleista puhutaan huomattavasti vähemmän. Ja yllättävän harvoin niitä liitetään yhteen. Vaikka ne liittyvätkin toisiinsa läheisesti. Tunnelukot nimittäin syntyvät traumoista. Ne suojelevat meitä. Tunnelukot taas ohjaavat meitä sopeutumaan tilanteeseen, jolloin syntyy sopeutumiskäyttäytymismalli.

Miellyttäjänä minä olen etsinyt ihmissuhteita, joissa voin toteuttaa juuri tätä kyseistä sopeutumiskäyttäytymismallia. Ihastun hyvin tyypillisesti karismaattisiin ja dominoiviin miehiin, koska heidän kanssaan pääsen parhaiten toteuttamaan tätä sopeutumiskäyttäytmismallia. Toisenlaiset miehet saatan mieltää helposti tylsiksi, sillä näihin piirteisiin kuuluu sellainen tietty draaman kaipuu. Deittailusta tulee kerralla vielä vaikeampaa, kun täytyy alkaa miettiä, että pitäisi löytää kumppani, joka ei ruoki haitallisia käytösmalleja ja jonka kanssa suhteessa on kuitenkin sitä jotain, joka kantaa pidemmälle.

LUE MYÖS: Pelot uuden edessä

Nimittäin suhteet, joissa ihminen pääsee toteuttamaan omaa sopeutumiskäytösmalliaan, eivät kestä. Sillä jokaista alkaa jossain vaiheessa ärsyttää se, että meidän täytyy käyttäytyä sopeutumiskäyttäytymismallimme mukaan. Ärsyyntymisestä seuraa muutoksen halu ja haku. Ihminen alkaa kapinoimaan omaa sopeutumiskäyttäytymistään vastaan. Kumppani puolestaan saattaa yllättyä, kun toinen ei olekaan sitä, mitä aluksi on sanonut olevansa. Monesti kapinoija lopulta lähtee suhteesta.

Henkilökohtaisesti tunnistan kaavan itsessäni ja suhteissani. Miellytän saadakseni rakkautta. Jos en saa sitä, yritän entistä enemmän ja yritän välttää konflikteja. Kunnes raja tulee vastaan.

Kuten sanoin, näihin asioihin perehtyminen on ollut todella mielenkiintoista ja silmiä avaavaa. Olen oppinut paljon uutta itsestäni. Ja esimerkiksi siitä, että hyvä ja tasapainoinenkin lapsuus voi synnyttää tunnelukkoja.

”Isompi asunto on ollut puheissa jo kun aloin odottaa ensimmäistä lasta. Kuopuksen ilmoitettua tulostaan yritettiin taas etsiä, mutta sitten päädyttiin keskittymään raskauteen ja vauvaan. No, lopulta tuli ero.”

Kuten kerroin, meidän viime viikko oli todella tapahtumarikas. Murtunut käsi ja koronakaranteeni eivät olleet ainoita isoja asioita viime viikolla. Nimittäin, ambulanssissa, matkalla sairaalaan, otin puhelimen ilmoittaakseni lasten isälle mitä on tapahtunut. Kännykkä ilmoitti saapuneesta viestistä. Siinä kerrottiin, että meille tarjotaan isompaa asuntoa. En ollut uskoa silmiäni. Me muutetaan! Me ihan oikeasti muutetaan! Sanoin täälläkin, että olin ehtinyt jo luovuttaa sen isomman asunnon suhteen ja keskityn mieluummin toistaiseksi tähän kotiin. Nyt vuokrasopimus on jo allekirjoitettu ja tämä koti irtisanottu. Muuttopäivä on jo tiedossa.

LUE MYÖS: Vauvan ensimmäisien kuukausien nukkumisjärjestely

Tätä on vaikea uskoa vieläkään, sillä isompi asunto on ollut puheissa jo kun aloin odottaa ensimmäistä lasta. Kuopuksen ilmoitettua tulostaan yritettiin taas etsiä, mutta sitten päädyttiin keskittymään raskauteen ja vauvaan. No, lopulta tuli ero. Tarkoitan tällä vain sitä, että tämä asunnon etsintä on ollut pitkä prosessi. Koska nykyinen koti on ollut viihtyisä, hyvällä paikalla ja olemme viihtyneet siinä, varsinaista kiirettä pois muutolle ei ole ollut. Vähän ahdastahan täällä on, mutta ihmiset elävät ahtaamminkin. Lopulta tilanpuute on ollut vain järjestelykysymys. Ja onhan tämä koti myös todella rakas. Olen asunut tässä kymmenen vuotta, mikä on aika pitkä aika yhdessä kaksiossa. Tämä on myös se koti, jossa olen lopulta kasvanut aikuisuuteen, minusta on tullut äiti ja olen myös kokenut myös tähän astisen elämäni isoimman ihmissuhteen päättymisen.

LUE MYÖS: Tiiviisti kaksiossa kahden lapsen kanssa