”Se, että saa matchin jonkun kanssa ei todellakaan tarkoita, että siitä syntyisi edes keskustelua. Ekat moikat eivät tarkoita sitä, että keskustelu etenee pidemmälle. Eikä viestittely takaa sitä, että tulisi treffejä.”

Kyllähän se harmittaa, kun jo jonkin aikaa kestäneen tapailun jälkeen joutuu toteamaan, että tämäkään ei nyt ollut sellaista kuin olin unelmoinut. Siinä palataan takaisin alkuun ja deittisovellusten ääreen ja aletaan etsimään taas neulaa heinäsuovasta. Se, että saa matchin jonkun kanssa ei todellakaan tarkoita, että siitä syntyisi edes keskustelua. Ekat moikat eivät tarkoita sitä, että keskustelu etenee pidemmälle. Eikä viestittely takaa sitä, että tulisi treffejä. Ekat treffit eivät tarkoita, että niitä tulisi automaattisesti useampia. Deittailu vaatii aikaa ja työtä. Nettideittailu on myös taito, joka pitää oppia.

LUE MYÖS: Hylätyksi tulemisen pelko

Esimerkiksi ihmiselle, kuten minä, jolta löytyy sekä hyväksynnän hakemisen ja hylätyksi tulemisen tunnelukko, nettideittailu on astetta kovempi koulu. Se on tosin koulu, joka kannattaa käydä. Hylkäämisen pelosta olen kertonut ennenkin, mutta nyt ihan muutama sananen hyväksynnän hakemisesta. Nämä ovat siis tunnelukkoja, jotka viihtyvät hyvin yhdessä. Hyväksyntää hakevat pyrkivät näyttäytymään kaikin puolin ainoastaan positiivisessa valossa ja pelkäävät arvostelua ja palautetta. Jos emme koe saavaamme hyväksyntää, pelkäämme tulevamme hylätyiksi. Tässä siis se linkki näiden kahden tunnelukon välillä.

Hyväksyntää hakevalle jokainen poistettu matchi, päättynyt keskustelu tai muu pieni vastoinkäyminen, tuntuu pahalta ja elämää suuremmalta. Minä olen tähän jo vähän siedättynyt. Viestit, joihin matchi ei vastaa, eivät enää kaada maailmaa. Siinä mielessä nettideittailu on kasvattanut minua ja auttanut avamaan hyväksynnän hakemisen tunnelukkoa.

LUE MYÖS: Ihan sekaisin ku seinäkello

Siitä huolimatta, joka kerta kun lupaava tapailu päättyy siihen, että toteamme ettei meistä ole pariksi, harmistus nostaa päätään. Se harmittaa ihan vietävästi. Olen kuitenkin tapaillut kivoja tyyppejä, joihin olisi ollut todella kiva ihastua syvemmin ja rakastua. Mutta kuten eräs vanha ystäväni sanoi; “Maailma on pullollaan kivoja tyyppejä, eikä kaikkiin voi vain rakastua.” Mutta seuraavaksi sitä saattaa alkaa miettiä, mitä hemmetin hyötyä tästä oravanpyörästä on, kun sitä aina päätyy takaisin sinne Tinderiin tai Badoohon.

Olen kirjoittanut itsekin lyhyiden ihmissuhteiden merkityksestä, mutta Helka muistutti minua nimenomaan tästä Tunnelukkokurssin viimeisessä puhelussa. Jokainen eron jälkeinen kumppani, kestää se taival treffien tai useampien treffien verran, kuljettaa ja valmistelee meitä kohti sitä seuraavaa, pitkäaikaista suhdetta. Treffailu kannattaa ottaa matkana, joka on kuljettava ennen sitä pysyvämpää ihmissuhdetta. Se on matka, joka kasvattaa ja opettaa meitä ja jotta voisimme olla mahdollisesti toistamatta sen edellisen suhteen virheitä.

Tämä on sellainen postaus, joka on ollut työn alla jo hetken. Ja mikäs se sopivampi kuukausi puhua syyspukeutumisesta, kuin marraskuu. Perinteisten asukuvien sijasta halusin esitellä teille tällä kertaa enemmän kokonaisuutta.

Vuosien saatossa vaatekaappini on muuttunut huomattavasti. Nykyään kaikki sopii kaiken kanssa. Vaikka en koe kapselivaatekaappia täysin omakseni, jotain samaa tässä on. En ole kummoinen trendien perässä juoksija, vaan luotan aika klassiseen pelkistettyyn vaatekaappiin. Yksinkertaisia asuja täydennän sitten asusteilla.

Nyt esittelen teille syysvaatekaappini kulmakivet: