Me muutetaan
1*Havi’s;n tuotteet saatu
”Isompi asunto on ollut puheissa jo kun aloin odottaa ensimmäistä lasta. Kuopuksen ilmoitettua tulostaan yritettiin taas etsiä, mutta sitten päädyttiin keskittymään raskauteen ja vauvaan. No, lopulta tuli ero.”
Kuten kerroin, meidän viime viikko oli todella tapahtumarikas. Murtunut käsi ja koronakaranteeni eivät olleet ainoita isoja asioita viime viikolla. Nimittäin, ambulanssissa, matkalla sairaalaan, otin puhelimen ilmoittaakseni lasten isälle mitä on tapahtunut. Kännykkä ilmoitti saapuneesta viestistä. Siinä kerrottiin, että meille tarjotaan isompaa asuntoa. En ollut uskoa silmiäni. Me muutetaan! Me ihan oikeasti muutetaan! Sanoin täälläkin, että olin ehtinyt jo luovuttaa sen isomman asunnon suhteen ja keskityn mieluummin toistaiseksi tähän kotiin. Nyt vuokrasopimus on jo allekirjoitettu ja tämä koti irtisanottu. Muuttopäivä on jo tiedossa.
Tätä on vaikea uskoa vieläkään, sillä isompi asunto on ollut puheissa jo kun aloin odottaa ensimmäistä lasta. Kuopuksen ilmoitettua tulostaan yritettiin taas etsiä, mutta sitten päädyttiin keskittymään raskauteen ja vauvaan. No, lopulta tuli ero. Tarkoitan tällä vain sitä, että tämä asunnon etsintä on ollut pitkä prosessi. Koska nykyinen koti on ollut viihtyisä, hyvällä paikalla ja olemme viihtyneet siinä, varsinaista kiirettä pois muutolle ei ole ollut. Vähän ahdastahan täällä on, mutta ihmiset elävät ahtaamminkin. Lopulta tilanpuute on ollut vain järjestelykysymys. Ja onhan tämä koti myös todella rakas. Olen asunut tässä kymmenen vuotta, mikä on aika pitkä aika yhdessä kaksiossa. Tämä on myös se koti, jossa olen lopulta kasvanut aikuisuuteen, minusta on tullut äiti ja olen myös kokenut myös tähän astisen elämäni isoimman ihmissuhteen päättymisen.
LUE MYÖS: Tiiviisti kaksiossa kahden lapsen kanssa
Kolme huonetta ja keittiö
Muutamme tyttöjeni kanssa nyt asuntoon, jossa on kolme huonetta ja erillinen keittiö. Tytöt saavat viimein oman huoneen, jota he odottavat kovasti. Asunnon pohjaratkaisu on ihan järkevä. Erillinen keittiö ei ole unelmani, mutta en valita. Siinäkin on varmasti puolensa ja mietin jo sen sisustamista. Kyseessä on kaupungin vuokra-asunto, joten en odota mitään luksuslukaalia. Toivon kuitenkin, että asunnon saa freesattua kivaksi vähällä vaivalla. Minulla onneksi pysyy kädessä pensseli, tela ja muutama muu työkalu. Ja on minulla myös ystävä, joka osaa auttaa. Mietin tässä tulisiko minusta vielä diy-ihminen tämän muuton myötä. Joka tapauksessa, olen tehnyt tästäkin asunnosta ihan kivan vuosien varrella, joten enköhän minä myös saa yhden kolmion käsiteltyä. Yksi paras ystävä on suostuteltu viinipalkalla apuvoimiksi.
Sisustusmopo on muuten karannut käsistä täysin. Tallennan ideoita Pinterestiin, puhelimen kuvankaappauksiin, Ikean suosikkeihin ja muualle. Jos Google on ollut taas alhaalla, se olen vain minä. Kerron teille suunnitelmista aikanaan. Tiedän jo nyt, että taloustilanne ei salli kaiken laittamista yhdellä kertaa valmiiksi, vaan kuten tässäkin kodissa, teen asioita pikkuhiljaa, yksi objekti kerrallaan. Toki, kodinhankinnat ovat todennäköisesti jonkin aikaa hankintalistan kärjessä.
Mutta niin ihanaa, meillä on tiedossa uusi, tilavampi koti. Rakastan tätä. Nyt vaan pitää selvitä tästä karanteenista, jotta pääsemme kunnolla muuttohommiin.
LUE MYÖS:
Karanteenista röntgeniin
Voi korona, etten sanoisi. Positiivisen testituloksen myötä, minä ja lapset ollaan karanteenissa, neljän seinän sisällä. Samaan aikaan, meillä on myös käden murtumaa paranteleva pieni potilas. Käsi pitäisi kuvat uudelleen, jotta voidaan katsoa onko paraneminen lähtenyt oikealla tavalla käyntiin. Ja samaan aikaan meidän pitäisi pysyä täysin eristyksissä ihmiskontakteista.
LUE MYÖS: Positiivinen testitulos
Tarinalla on onnellinen loppu. Käsi saatiin lopulta kuvattua. Ongelmia tämän karanteenin lisäksi toi se, että meillä ei ole autoa. Muuten homma olisi ollut yksinkertainen. Olisimme ajaneet sairaalalle, lapsi olisi käynyt maskitettuna kuvattavana ja me oltaisiin lähdetty autolla kotiin. Kukaan ei olisi altistunut.
Terveydenhuollossa on onneksi mietitty myös tätä vaihtoehtoa. Koska meillä ei ole omaa autoa, ainoa vaihtoehto oli kelan taksikyyti. Osassa takseissa on eristeenä pleksitys ja kelan kyydistä jää maksettavaksi ainoastaan omavastuu. Ja jos juuri kyseisellä hetkellä taloudellinen tilanne on tiukka, omavastuun saa laskulle.
Me tilattiin siis kelataksi. Mentiin taksiin maskeissa, kaikki kolme ja mukana oli myös käsidesiä. Tilattaessa kerrottiin, että perheessä on todettu positiivinen koronatapaus. Taksi jätti meidät sairaalan ovien eteen, josta hoitaja tuli hakemaan lapsen. Sillä välin minä odotin toisen lapsen kanssa ulkona ja tilasin meille paluukyydin. Ainoa miinus tässä nimittäin on se, että kelataksit eivät yleensä pysty odottelemaan. Kuvaus oli nopeasti ohi ja uusi kyyti tuli myös nopeasti. Koko reissu oli hoidettu alle tunnissa ja altistumiset olivat hyvin kontrolloituja. Kuvatkin näyttivät siltä, että meidän ei tarvitse enää poistua kotoa ellei mitään odottamatonta satu.
LUE MYÖS: Murtunut käsi
Jälleen kerran olen niin kiitollinen siitä, että saadaan elää ja asua Suomessa. En haluaisi kuvitella, millaista tämä olisi ollut jossain ulkomailla. Seuraavan kerran mennään lääkäriin poistamaan kipsiä ja toivotaan, että siihen mennessä karanteeni olisi jo purettu.
Muuten täällä karanteenissa menee ihan hyvin. Vointi on hyvä ja seinät ei vielä kaadu pahemmin päälle. Sekin aika varmasti tulee vielä. Mutta kuten olen sanonut, elämme päivän kerrallaan.
LUE MYÖS: