Tämä korona-aika ja siihen liittyvät varotoimet ovat saattaneet minut ihan uuden ongelman äärelle. Nimittäin iho-ongelmien. Sillä lukuunottamatta satunnaisia näppylöitä, joitain allergisia reaktioita ja silloin tällöin ilmeneviä pikkuongelmia, olen aina saanut nauttia hyvästä ihosta. Teini-iässä isoin kohtaamani ongelma taisi olla neljä pikkufinniä kerrallaan. En siis voi missään nimessä sanoa kärsineeni iho-ongelmista, ennen kuin nyt.

Hoitoalalla maskia pidetään kaikila asiakaskäynneillä ja meillä on käytössä kolminkertaiset kangasmaskit. Välillä niiden sisällä saa hikoilla ihan toden teolla. Siihen nähden ei ole ihmekkään, että iho on kovilla.

Pahimmat ongelma-alueet ovat poskien ja leuan alueella. Eli niissä kohdissa, joissa maskit ovat kaikkein tiiviimmin kiinni iholla. Loogisesti ne ovat myös kaikkein eniten kovilla ja niille kertyy eniten epäpuhtauksia. Kesälomalla ongelmat helpottivat pienen pahenemisvaiheen kautta, kun maskin käyttö oli vähäistä. Töihin paluun myötä ne ovat kuitenkin pahentuneet entisestään.

Koska minulla ei ole liiemmin kokemuksia iho-ongelmista, niin koen olevani hieman pulassa. Tähän mennessä olen tehostanut erityisesti kasvojen pesua ja puhdistusta. Mutta epäilen, että tämän tyyliset ongelmat kaipaavat jonkinlaista tehostettua hoitoa. Ystäväni Pinja kirjoitti juuri tuotteista, joita hän on kokeillut kasvomaskin aiheuttamiin iho-ongelmiin. Suosittelen postausta lämpimästi. Tilasin itselleni joitain hänen suosittelemiaan tuotteita testiin.

Olisi kiva kuulla, oletteko te törmänneet vastaavaan ongelmaan kangasmaskien kanssa? Ja kerron teille miten uusien tuotteiden kanssa menee ja ovatko ne tuoneet helpotusta ongelmiin.

Eron jälkeiset kuukaudet, ovat olleet melkoista itsetutkiskelua. Ja kaikki, mitä olen löytänyt, ei ole ollut mieluista. Minulle on kehittynyt vuosien saatossa vahvoja pelkoja ja tunnelukkoja. Niiden toteaminen ei ole kovin nautinnollista. Tietysti asioiden tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää ja ensimmäinen askel siinä, että näitä tunnelukkoja saa avattua.

Minä olen kokenut viimeisinä kuukausina aivan valtavaa hylätyksi tulemisen pelkoa. Pelko on ollut sitä kaliiberia, että olen hyperventiloinut, itkenyt ja jopa perääntynyt ihmissuhteista sen vuoksi. Ajatuksella, että mikäli en anna itseäni toiselle, minua ei myöskään voida sauttaa. En tiedä, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi sillä, että olen lopulta perääntynyt. Siinä hetkessä olen kokenut suojelevani vain itseäni. Huomaan kaipaavani valtavasti turvallisuutta ja vakautta ja pelkääväni petetyksi ja hylätyksi tulemista.

On hyvin tyypillistä, kun pelkää hylätyksi tulemista, että vältetään kaikkia läheisiä suhteita. Minulla hylkäämiseksi tulemisen pelko liittyy erityisesti parisuhteiseen. Minulla on aina ollut hyviä, vakaita ystävyyssuhteita, enkä ole kokenut sillä saralla pettymyksiä.

Sanotaan, että tietyt ominaispiirteet vetävät toisia puoleensa. Alistuvat vetävät luokseen niitä, jotka tahtovat hyväksikäyttää alistujia. Ja vanhat huonot käytösmallit siirtyvät herkästi mukana uuteen suhteeseen.

Monesti tunnelukot lähtevät syntymään hyvin varhaisessa vaiheessa, jo lapsuudessa. Omani ovat kehittyneet aikuisiällä vuosien ajan. Tällä hetkellä huomaan, että en kestä esimerkiksi yhtään ohareita, vaikka niille olisi hyvä syy. Ne saavat minut herkäksi, pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Alussa jo se, että viesteihini ei vastattu hetkeen, aiheutti ikävän, kylmännihkeän tunteen. Olen joutunut vakuuttelemaan itselleni lukuisia kertoja, että pelkoni ovat pääsääntöisesti aiheettomia. Että minun ei kannata ylitulkita mitään, vastoin parempaa tietoa.

Onnekseni olen saanut kuluneina kuukausina paljon hyviä kokemuksia ja ne ovat olleet elintärkeitä matkalla selviytyä tästä. Hyvät kokemukset ja oma tahtotila auttavat todella pitkälle. Samoin, kuin asioiden hyväksyminen ja ymmärtäminen. Minulla on maailman ihanin tukihenkilö, sekä terapeutti, jotka ovat auttaneet minua tässä. Ja pikku hiljaa, pelko hallitsee elämääni yhä vähemmän.