Kesän viimeinen veneretki
Nyt täytyy sanoa, että tää syksy ei lähde yhtään. En saa siitä kiinni, eikä olo ole yhtään hygge. Yritin niin vahvasti elää loppukesää kuin viimeistä kesäpäivää, että tämä syksy tuli vähän turhan ryminällä. En ole yhtään valmistautunut pimeneviin iltoihin, sateeseen ja viilenevään ilmaan.
Ajattelin kirjoittaa teille muutaman sanasen meidän viimeisestä venereissusta. Uusille lukijoille tiedoksi, en ole mitenkään päin kokenut veneilijä. Olen niitä, joita katsotaan ehkä vähän nenän vartta pitkin noissa piireissä. Eli olen ollut heilani venekaverina tänä kesänä, ilman minkäänlaista kokemusta. Nautin vain, kun saan olla mukana, enkä yritä teeskennellä muuta.
Hyödynnettiin minun viimeisin pitkä, lapsivapaa viikonloppu, jolloin vietettiin myös venetsialaisia. Lauantaille oli luvattu puolipilvistä ja illaksi sadetta. Sunnuntaille oli luvattu pelkkää sadetta. Ei siis mikään unelma sää tällaiselle lomaveneilijälle. Sen verran minussa kuitenkin on sitä kuuluisaa eräjormaa, etteivät sääolosuhteet minua haitanneet. Pakkasin vain astetta lämpimämmin mukaan.
Suunnattiin jo minullekin tuttua reittiä tuttuun saareen. Tämä reissu oli enimmäkseen lukemista veneessä, koska ilma oli viileämpi ja pilvisempi, kuin aiemmilla kerroilla. En suostunut enää uimaan merressä. Sen sijaan sain opetella virvelöintiä ja voin kertoa, että toinen heitto meni jo suht pitkälle. Ensimmäinen oli kyllä, kuin kananlento. Illalla me (siis hän) tehtiin tuli grilliin ja istuttiin pimenevässä yössä. Satuttiin näkemään myös vastarannalla pieni ilotulitus.
Seuraavana päivänä me ajettiin kotiin pienen mutkan kautta. Ja paino sanalla me, sillä myös minä pääsin ruoriin. Jännitys ilmeisesti paistoi naamaltani kilometrin päähän. Enkä edes ajanut karille, vaikka eteneminen olikin huomattavasti mutkittelevampaa minun ollessani ohjissa. Keskustan edustalla minä keskityin lähinnä nauttimaan maisemista.
Elokuun kootut
Eilen oli syksyn ensimmäinen päivä. Esikoiseni yritti vaikuttaa aamulla asuunsa perustelemalla, että ei voi pukea tiettyä mekkoa, koska se on “syksymekko”. Totesin, että enää moinen ei käy perusteluksi, koska nyt on syksy. Pääsimme väittelyn lopuksi pääsimme kyllä yhteisymmärrykseen neljävuotiaan outfitista.
Koska elokuu on vaihtunut jo syyskuuksi, on aika kerrata kuluneen kuukauden kohokohdat.

Arki. Olen iloinen siitä, että arki on alkanut. Alku oli aavistuksen tahmeaa, koska tytöille tuli yllätys lomaviikko ensimmäisen arkiviikon jälkeen. Ja seuraavalla viikolla me sitten sairastettiin. Kulunut viikko on ollut jo ihan sitä itseään. Minä tykkään meidän arjesta. Se on kivaa, sopivan rentoa ja meidän näköistä. Toki palapelissä on useampi palanen, kun sovitan eronneen lapsiperhearkea vuorotyöhön ja opiskeluihin. Mutta ei se tee tästä kaikesta yhtään sen huonompaa. Yritän noudattaa ajatusta, että minun arkeni on lapsieni lapsuus. Hyvä, vakaa ja turvallinen arki on kaiken pohja. Meillä on kaikessa joustovaraa ja joskus mennään siitä, mistä aita on matala ja joskus panostetaan. Balanssi ennen kaikkea.
Veneretket. Pääsin veneilemään kahdesti tässä kuussa. Ihan elokuun alussa ja aivan sen lopussa. Sään puolesta reissut olivat hyvin erilaisia. Kuun alussa oli lämmintä, aurinkoista ja minä vietin ison osan reissua meressä pulikoiden. Loppukuussa tehty retki oli puolestaan sateinen ja silloin istutiin nuotiolla kuuntelemassa seteen ropinaa, sekä lukemassa veneessä villasukat jalassa. Tulen varmasti muistelemaan kumpaakin retkeä lämmöllä.
Uimareissut. Uin elokuussa enemmän, kuin kertaakaan varmaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Se oli ihanaa. En voi uskoa, miten en ole uinut aikaisemmin enempää. Tyttöjen ollessa isällään, me lähdettiin hellun kanssa töiden jälkeen kävelemään ja uimaan. Tehtiin useampi uimaretki ja ohitettiin aina useampi hyvä uimapaikka, ennen kuin löydettiin se täydellinen uimaranta. Jokunen kerta allekirjoittanutta meinasi turhauttaa, kun sitä olisi vain halunnut päästä pulahtaamaan ja siitä huolimatta jatkettiin kävelyä. Ensi kesänä aion uida vielä enemmän mahdollisuuksien mukaan.
Lehtiartikkeli. Siitä on hetki, kun eräs toimittaja otti minuun yhteyttä sanoen, että sopisin täydellisesti hänen suunnittelemaansa artikkeliin erosta. Suostuin haastatteluun, koska haluan edistää eron normalisointia. Prosessi oli jännittävä tällaiselle ensikertalaiselle. Entistä jännittävämpää oli, kun artikkeli ilmestyi.


0
























