Allekirjoittaneen iltahuvia on ollut viimeaikoin Muoti mielessä Annen Siivouscornerin katsominen ja lukeminen. Jollain saattaa olla mielipide tämän mamman iltahuveista, mutta ne voi tunkea sanonko minne. Kukin tyylillään. Ensin siivous, sitten sarjat.

Minun sisälläni asuu pieni siivousfriikki, mutta perusluonteeltani olen melko laiska. Stressipäissänä saatan kyllä siivota ja hinkata ja luututa koko kämpän lattiasta kattoon parikin kertaa viikossa. Mutta yleensä en vain jaksa friikata enempää kuin on pakko. Kaiken lisäksi en ole yleensä kovin stressaava ihminen. Yleisestä laiskuudesta huolimatta, nautin suunnattomasti siitä, että kotona on siistiä. Jos olisin parempi tuloinen, meillä kävisi ehdottomasti siivooja kerran kuukaudessa. Toistaiseksi tämä seikka täytyy jättää haaveilun tasalle. Sen vuoksi Annen kaltaista (siivouksessa) inspiroivaa ihmistä on ihanaa seurata ja oppia samalla uutta, sekä saada muistutusta vanhoihin opittuihin asioihin.

Anne on esimerkiksi muistuttanut minua siitä, että siivous on ennen kaikkea välineurheilua. Minähän olen ihminen, joka miettii paljon sitä, miten asiat voisi tehdä helpommin ja millä niitä voisi helpottaa. Ja siisteyden ylläpito on asia, joka helpottuu kunnon välineillä. Enkä puhu nyt edes mistään robotti-imurista, joka hoitaa imuroinnin puolesta. Voin minä edelleen imuroida. Mutta voin kertoa, että omat välineeni eivät ole olleet kunnossa kertaakaan omilleen muuton jälkeen. Olen siivonnut vuosia vähillä, vähän kämäisillä ja jopa huonoilla siivousvälineillä. Mikä on pistänyt välillä suoraan sanottuna ketuttamaan. Uskokaa tai älkää, yksi ensimmäisistä eron jälkeisistä hankinnoistani oli kunnon moppi.

Olen tässä tehnyt vähän listaa siitä, mitä olennaisia asioita minulta puuttuu kotoa, joilla helpottaisin elämääni huomattavasti. Moppiasia on nyt onneksi kunnossa.

✓ Rikkalapio ja -harja

Asia, jota käytän luonnostaan töissä, mutta jota minulla ei ole ollut koskaan omassa kodissani. Älkää kysykö miksi, kun en tarkalleen tiedä siihen itsekään vastausta. Ja silti tämä on asia, jolle meillä olisi oikeasti käyttöä. Tulisi lakaistua keittiön lattialta ja pöydän alta muruset, riisit ynnä muut roskat, sekä eteisestä hiekat. Tämä on siis hankintalistalla ykkösenä. Haluaisin löytää hyvän setin puisena, koska nimenomaan puiset ovat viehättäneet omaa silmää eniten.

Nyt viimein kerron teille minun ja Hannan lukuhaasteesta. Olen varmaan viimeiset viisi vuotta valittanut, että minun pitäisi lukea enemmän. Olen lukenut jonkin verran, mutta en läheskään niin paljon kuin ennen. Toki, ennen minulal ei ollut myöskään lapsia ja näin ollen aikaa on ollut enemmän. Mutta lukemisen ottaminen osaksi arkea on tietoinen päätös ja sen päätöksen tekeminen on jäänyt. Keksin nimittäin paljon muutakin mieluista tekemistä vapaahetkilleni. Yhtään siis lukemista vähättelemättä. Tämä lukuhaaste on antanut tarvittavaa potkua tälle vanhalle rakkaalle harrastukselle.

Idea lukuhaasteeseen syntyi muutama viikko sitten kauppareissulla. Päätettiin ostaa Hannan kanssa yhdessä kirjat ja vaihtaa myöhemmin, jotta molemmat saisivat lukea molemmat. Vähän niin kuin lehtivaihtarit, mutta kirjoilla. Siitä se ajatus sitten lähti. Lukuaikaa sovittiin kuukausi. Tähän mennessä voin kertoa, että en ole edes oman kirjani puoli välissä, kun Hanna on jo lukenut omansa. Puolustuksekseni sanon, että olen sentään saanut kiristettyä tahtia.

Meidän lukuhaasteen ideana on, että kumpikin valitsee yhden kirjan ja me molemmat luetaan molemmat. Eli kun yhden kirjan lukuaikaa on kuukausi, niin yhteen “kierrokseen” menee kaksi kuukautta. Katotaan, jos saadaan mahdollisesti tiivistettyä tätä tahtia joskus. Mene ja tiedä. Ainut sääntö on, että minä en valitse mitään murhajuttuja, vaan luetaan jotain kevyttä ja kivaa. Sitten, kun ollaan luettu molemmat kirjat, istutaan teelle (viinille) ja keskustellaan kirjoista. Katsotaan nyt meneekö kirjoista keskustelu lopulta muuhun juoruamiseen, mutta tarkoitus on oikeasti keskustella kirjoista. Olen tosi innoissani tästä. En ole koskaan kuulunut mihinkään kirjakerhoon, joten tällainen lukuhaaste tuntuu kivalta.

Oma ensimmäinen lukuhaasteen kirjani on Marian Keyesin Aikalisä. En ole omasta mielestäni lukenut aiemmin Marian Keyesin kirjoja, mutta tämän perusteella voisin lukea niitä enemmän. Marian kirjoitustyyli on sellaista minulle sopivaa. Tiedättekö mistä puhun? Kun on joitain kirjailijoita, joiden teksti on ikään kuin ihan eri aaltopituudella omasi kanssa. Kun et varsinaisesti löydä kirjasta mitään vikaa, mutta lukeminen takkuaa silti. Minulle tällaisia kirjailijoita ovat Stephen King ja George R. R. Martin.

Aikalisä kertoo suoraan sanottuna neljänkympin kriisistä. Kirja alkaa siitä, kun Amyn aviomies ilmoittaa tarvitsevansa puolen vuoden aikalisän, mutta ei kuitenkaan aio jättää vaimoaan. Tämä kerrotaan jo takakannessa ja oli oikeastaan syy sille, miksi halusin ostaa kirjan. Itse elän vähän erilaista arkea kun kirjan päähenkilö Amy. Minulla on pienet lapset ja sen mukaiset huolet, mutta muuten henkilöhahmo on aika samaistuttava. Tiettyjä juttuja rinnastin myös omaan erooni ja eron jälkeiseen elämään, joten senkin puolesta kirja on omalle kohdalle aika osuva.