Kesälomaterveisiä täältä näin! Me ollaan nautittu tyttöjen kanssa lomasta täysin rinnoin. Meidän kalenteri on ollut lähinnä tyhjä ja ollaan tehty asioita täysin fiiliksen mukaan. Yleensä päätetään päivän mittaan mitä kyseisenä päivänä tehdään ja se on sopinut meille paremmin kuin hyvin. Ei kiirettä, ei aikatauluja, eikä stressiä. Tuntuu todella siltä, että ollaan lomalla. On myös ollut ihanaa viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Vaikka myönnän, kahden tahtoikäisen riitapukarin kanssa, olen miettinyt muutaman kerran sitä vaihtoehtoa että möisin lapseni Torissa. Heh heh.

Välillä ollaan kaiken tekemisen jälkeen niin poikki, että nukahdetaan kaikki päiväunille. Ollaan myös muun tekemisen lomassa ehditty katsoa sitä yhtä ja samaa Frozen elokuvaa. Lapset eivät ole ainoita, jotka osaavat elokuvan kappaleet ulkoa. Frozen 2:sen lisäksi kesän lemppareita on olleet meressä uiminen, saippuakuplat, katuliidut, mummin trampoliini ja viimeisimpänä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, Helsingin leikkipuistojen testaus.

Ollaan tyttöjen kanssa testattu tänä kesänä lähiseudun leikkipuistoja, sillä väitän, että tuo lähin ja isoin puisto kävisi muutoin tänä kesänä melko yksitoikkoiseksi. Ja lähiseudulla tarkoitan leikkipuistoja, jotka löytyvät metroradan läheisyydestä. Tällä viikolla löydettiin yksi suosikeista.

Olin kuullut tästä leikkipuistosta ensimmäisen kerran meidän iki-ihanalta perhepäivähoitajalta. Ilman tätä vinkkiä, en olisi osannut lähteä tätä paikkaa etsimään. Tiesitkö sinä, että Kalasatamassa, kauppakeskus Redin katolla on, ei pelkästään leikkipuisto, vaan kokonainen moderni puistoalue. Minun sisäinen, pieni kaupunkinlaiseni ihastui ikihyviksi tästä urbaanista puistosta. Maisemat Redin katolta olivat sanalla sanoen, upeat.

Leikkipuisto on myös tosi kiva. Minun kiipeilyä rakastavat lapseni rakastivat kiipeilytelineitä, joita puistossa oli. Sen lisäksi he pitivät erityisesti tuosta kuvissakin näkyneestä verkkotötteröstä, jossa he omien sanojensa mukaan leikkivät hamsteria juoksupyörässä. Lisäksi, koska puisto sijaitsee kauppakeskuksen katolla, saniteetti ja ravitsemuspisteet löytyvät vain menemällä hissillä alempiin kerroksiin. Suosittelen puistoa lämpimästi, jos kaipaa hieman vaihtelua omiin hoodeihin ja haluaa nauttia urbaanista tunnelmasta samalla, kun lapset leikkivät.

“Sinun täytyy opetella olemaan yksin. Älä ryntää suin päin uuteen suhteeseen.” Lausepari, jota kuulin paljon erottuani ja alettuani treffailla. Myönnän, että näissä sanoissa on ollut totuuden siemen. Ihmisen on loppujen lopuksi vaikeaa oppia uusia käytäntöjä ja jos sitä siirtyy nopeasti suhteesta toiseen, niin sitä siirtää helposti vanhat huonot käytännöt myös uuteen suhteeseen. Mutta nämä sanat eivät ehkä ole olleet ne, joita minä sillä hetkellä eniten kaipasin. Tunsin silloin häpeää tarpeestani jatkaa elämääni. Mutta jossain vaiheessa esimieheni lausui ne sanat, joita kaipasin kaikkein kipeimmin. Ne olivat; ”Mene. Treffaile. Nauti. Tapaa uusia ihmisiä.” Tätä neuvoa, minä lopulta noudatin.

Silloin alussa, tunnettuani itseni vuosia todella yksinäiseksi, minulla oli vahva tarve täyttää jokainen lapsivapaa hetki treffeillä. Kävin ulkona, tapasin uusia ihmisiä, osaa useammin, kuin kerran ja harrastin seksiä. Jokainen tapaamani ihminen on jättänyt minuun oman jälkensä. Heistä jokainen oli tietyllä tapaa erityinen ja tärkeä. Myös ne huonot kokemukset. Jokainen heistä on omalla tavallaan auttanut minua eteenpäin tässä eron jälkeisessä elämässä. Kirjoitin aiemmin lyhyiden ihmissuhteiden merkityksestä ja tämä liittyy siihen samaan ajatukseen.

Olen kasvanut todella paljon ihmisenä ja oppinut tuntemaan itseäni koko ajan paremmin. Olen myös saanut sellaista elämänkokemusta, jota ilman olen jäänyt pitkässä parisuhteessa. Tämä on tehnyt ihmeitä vuosia lytätylle itsetunnolleni. Olen saanut oppia, että minun tarpeeni ja haluni eivät ole sen vähempiarvoisia, kuin muidenkaan. Olen oppinut tuntemaan paremmin pelkojani ja hallitsemaan niitä. Jokainen koettu lyhyt ihmissuhde ja tapaaminen on valmistellut minua tulevaan ja sitä mahdollista uutta ihmissuhdetta varten. Jos totta puhutaan, niin en varmasti olisi selvinnyt tästä kuluneesta puolesta vuodesta treffailematta. Yksikään ero- tai self-help kirja ei olisi voinut antaa minulle näitä oppeja.

Minulla toimi se, että kuuntelin lopulta sitä omaa tarvettani, enkä muiden yleispäteviä neuvoja. Keväällä deittalutahtini rauhoittui ja opettelin sietämään sitä järjetöntä yksinäisyyden tunnetta, joka tuntui välillä hukuttavan minut alleen. Oli hetkiä, kun yritin lääkitä sitä fyysisellä kontaktilla, mutta parin kerran jälkeen huomasin vain kuinka paljon pahemmalta tuntui jälkeen päin. Niinpä opettelin vain sietämään sitä. Nyt olen saavuttanut jonkinlaisen zen-tilan tämän suhteen, vaikka opettelemista on vielä vaikka kuinka paljon. Yksinäisyys ei ole enää niin musertavaa ja olen löytänyt uudelleen monia ystäviäni, sekä aikaa hengailla myös heidän kanssaan. Käyn edelleen treffeillä, mutta satunnaisemmin ja vain oikeasti kivojen tyyppien kanssa. Nautin ihastumisesta, vaikka se olisi nopeaa. Se ei tee siitä kuitenkaan vähemmän ihanaa. Joskus, oikean ihmisen kanssa, se ihastuminen voi viimein kasvaa ja muuttua rakkaudeksi. Sitä ennen minä elän ja nautin elämästäni tällaisena, kuin se nyt on.