Se oli kevättä, kun päädyin kokeilemaan Homevialauran vinkeillä paahdettua kukkakaalisalaattia. Tämä oli ilmeisesti tuossa keväällä sellainen pieni hitti. Minulle se tuli vastaan muutamassa paikassa.

Resepti oli allekirjoittaneelle juuri sopivan epämääräinen ja siinä oli riittävästi soveltamisen varaa. Oma reseptini liippaa siis läheltä Lauran reseptiä, mutta on kuitenkin erilainen. Laura taas oli yhditellyt kahta löytämäänsä reseptiä. Eli ihan täydellistä. Olen kokkina sitä tyyppiä, että ostan ainekset monesti resptin mukaan, mutta kokatessa sovellan ja sooloilen. Ruuanlaiton ei pitäisi olla niin vakavaa.

Koska koko salaatti on tehty enemmän tai vähemmän mututuntumalla, en ole laittanut tähän ollenkaan aineksien määriä. Toivottavasti saatte siitä huolimatta tästä jotain irti.

Laitoin kukkakaalin ja paketillisen valutettuja kikherneitä oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa uunin paahtumaan. Paistoin wokvihannekset kevyesti pannulla ja perkasin granaattiomenan. Yhdistin kaikki ainekset kulhoon keskenään ja tein sinapista, öljystä, sitruunamehusta ja suolasta, sekä pippurista kastikkeen, jonka kaadoin joukkoon. Salaatin lisuukkeeksi paistoin vielä falafeleja ja halloumia, joiden kanssa siitä tuli ruokaisa kokonaisuus.

Olen tänään siivonnut kuin hullu. Paljon on tapahtunut ja lapset ovat yrittäneet urhoollisesti pysyä pois jaloista. Onneksi tytöt alkavat olla jo niin itsenäisiä, että heitä ei tarvitse ihan koko ajan vahtia. Mutsi saa vetää muina höyrypäinä kämppää ympäri ja he pärjäävät omissa leikeissään. Välillä toki pitää käydä erotuomaroimassa, mutta noin ylipäätänsä tytöt pärjäävät. Tässä illalla tytöt ovat kuunnelleet satuja BookBeatista ja minä olen tehnyt listaa siitä, mitä tarvitsen mukaan veneretkelle. Kyllä, luit oikein. Olen lähdössä veneilemään. En onneksi yksin, vaan ihan kokeneen veneilijän kanssa. Toivottavasti sää pysyy tällaisena.

Olen myös tänään jutellut taas yhden seuraajan kanssa eroamisesta. Sen jälkeen, kun itse erosin ja olen puhunut siitä avoimesti, moni teistä on laittanut minulle viestiä. Olette kiittäneet avoimuudestani ja moni on kertonut minulle myös omia ajatuksiaan erosta, sekä moni on kertonut minulle aikovansa erota. Olen jokaisesta viestistä aivan äärimmäisen otettu ja kiitollinen. Ja samaan aikaan olen niin häkeltynyt siitä, että jokin, mitä minä olen kirjoittanut on koskettanut jotain teistä niin syvästi. Se on hämmentävää ja ihanaa.

On siellä toki niitäkin, joita aihe ärsyttää. “Kuinka kauan sä meinaat vielä jauhaa tuosta erosta?” kysyi minulta eräs, ei niin ystävälliseen sävyyn. Hänelle ja muille mielensäpahoittajille tiedoksi, ihan niin kauan kuin juttua riittää. Puhun erosta täysin omien kokemusteni kautta. En voi laittaa sanoja muiden suuhun, vaan puhua ja kirjoittaa ainoastaan itseni puolesta. Ja minusta alkaa tuntua siltä, että olen vasta avannut sanaisen arkkuni. Minulla on tästä kaikesta vielä paljon sanottavaa. Lisäksi, minä ihan todella haluan kirjoittaa teille. Sillä aina, kun kirjoitan jotain eroon liittyvää, saan teiltä monia ihania viestejä. Niitä lukiessa tulee sellainen tunne, että tällä mitä nyt teen, on jotain merkitystä.

Haluan ehdottomasti jatkaa vertaistuen antamista teille, jotka painitte samojen asioiden kanssa. Ero ei missään nimessä ole maailman loppu. Se on yhden tarinan viimeinen luku ja sen jälkeen voi alkaa kokonaan uusi tarina.

Ihanaa viikonloppua!

P.S. Jos kaipaatte merellisiä tunnelmia, niin viikonloppuna kannattaa seurata minun Instagramiani (@bmhjenni). Päivittelen ainakin Stooreihin kuvia meidän veneretkeltä.