“Ei tuollainen ruma läski löydä ikinä ketään.”

Jollakulla oli hirvittävän suuri tarve tulla kertomaan minulle tällainen seikka. Jälleen ei voi muuta, kuin ihmetellä, mikä saa ihmisen kommentoimaan toiselle tällaista. Eikä tämä ole edes ainoaa laatuaan. Olen saanut useamman kommentin siitä, miten tulen kuolemaan yksin, koska olen ruumiinrakenteeltani niin vastenmielinen. Oman kokemukseni mukaan ne ovat kuitenkin aivan muut asiat, jotka tekevät treffailusta haastavaa. Kuten luonteen ja tarpeiden yhteensopivuus.

Tämä kommentti sai minut kuitenkin miettimään, kuinka syvään tietyt ennakkokäsitykset ovat itseenikin juurtunut. Olen jo vuosia tuntenut oloni hyväksi kehossani ja onnelliseksi. Terveydellisistä syistä olen kyllä muokannut ruokavaliota ja lisännyt liikuntaa, mutta se ei liity omaan minäkuvaani. Ja tiedän myös olevani ylipainoinen ja sen, että se vaikuttaa myös terveyteeni. Sitä ei tarvitse minulle erikseen tulla kertomaan. Se ei vain varsinaisesti haittaa minua.

Siitä huolimatta olen huomannut ajoittain miettiväni, miten joku voi olla kiinnostunut juuri minusta, esimerkiksi ruumiinrakenteeni takia. Pari siideria naukanneena kysyin tästä, eräältä mieheltä, jolla oli hyvin erilainen ruumiinrakenne kuin itselläni. Hän vastasi hienosti, ettei ihminen valitse omia mieltymyksiään tai sitä sopivatko ne omiin elintapoihin. Hän sanoi itse pitävänsä valtavasti kurvikkaista naisista, eikä voisi kuvitellakaan ihastuvansa johonkuhun hoikkaan.

Nämä keskustelut ovat omiaan vahvistamaan ainakin omaa itsetuntoani. En ehkä mahdu siihen perinteisempään kauneusmuottiin, mutta on maailmassa niitä, jotka arvostavat minun tavoin kurvejani. Nyt minun itsenikin on hyvä muistaa se.

Puoli vuotta sinkkuna ja nyt voin sanoa, että treffailusta alkaa häviämään se ihana uutuuden viehätys. Odotan, milloin se varsinainen deittiähky tulee, sillä veikkaan senkin ajan koittavan. Minulle on alkanut myös valkenemaan, miten tämä nykypäivän treffimaailma toimii. Millaisia ne nykypäivän pelit ovat ja samaan aikaan olen oppinut kovettamaan omaa kuortani näiltä peleiltä. Samaan aikaan olen oppinut tuntemaan myös paremmin itseäni. Siitä kiitos eräälle ihmiselle. Tiedän nykyään mitä haluan, mikä tuntuu tekevän tästä etsinnästä entistä haastavampaa. Ja välillä tuntuu siltä, että hitto mä oon mun loppu elämän ihan yksin.

Toki minulla ei ole todellisuudessa mikään kiire ja tämä tunne tulee vain niinä kaikkein yksinäisimpinä hetkinä, joita tulee ajoittain. Mikä on sekin enemmän kuin ok ja tiedostan sen kuuluvan asiaan.

Olen myös äärettömän kärsimätön ihminen ja sellainen kaikki-mulle-heti-nyt-tyyppiä, joten tämä deittimaailman pelaaminen meinaa välillä vähän ärsyttää. Lisäksi välillä tulee mietittyä, eikö täällä kukaan halua enää parisuhdetta? Kaikki on vaan yhtä fwb:tä ja fb:tä. Mihin kaikki romantiikka ja seurustelusuhteet ovat kadonneet!?

Mutta ajoittaisista epävarmuuden ja yksinäisyyden hetkistä huolimatta, tiedostan ettei minulla ole mikään kiire. Minulla on hyvä olla yksin ja mieluummin olen yksin, kuin kiirehdin uuteen vääränlaiseen suhteeseen. Jos jotain olen tähän mennessä oppinut, niin rakkauden kanssa ei pidä kiirehtiä. Tää on maratoni, eikä pikajuoksu. Pettymyksen tunteet kuuluvat asiaan. Ja tuolla jossain on ihan varmasti jotain hienoa juuri minua varten. Pitää vain edes yrittää odottaa sitä kärsivällisesti.