Tällä kertaa viikon suosikki on irtoteen juojan helpotus. Henkilökohtaisesti rakastan kahvia, mutta juon ihan yhtälailla teetä. Monesti juon mieluummin teetä, kuin pahaa kahvia. Huonompikin tee menee, mutta kotona juon kaikkein mieluiten irtoteetä. Koen että maut vapautuvat siitä paremmin ja ovat vahvempia. Olen käyttänyt irtoteen kanssa pitkään teesihtejä, mutta ne ovat aavistuksen hankalia. Varsinkin niiden puhdistaminen.

Tässä jokunen viikko sitten pyörähdin Søstrene Grenen liikkeessä Tapiolan Ainoassa. Sieltä löysin täytettäviä teepusseja. Eivät ehkä se kaikkein ekologisin vaihtoehto, mutta todella näppäriä. Suosittelen kokeilemaan, jos pidät irtoteestä ja koet sihdit epäkäytännöllisiksi.

Luin tänään Helkan kirjoittaman jutun siitä, miten omaa onneaan ei kannata rakentaa toisen varaan. Helkan tekstit ovat mielenkiintoista luettavaa ja olen kahlannut niitä läpi tässä viime viikkoina. Ainut vain, että en ole ihan kaikkiin teksteihin samaistunut. Helka puhuu paljon eroon liittyvästä surusta, joka on itselleni se vieras käsite. Edelleen, surin suhteen päättymistä, mutta sitä kesti todelle vähän aikaa. Sen jälkeen olen tuntenut oikeastaan vain onnea ja helpotusta.

Helkan tekstiä lukiessani koin ahaa-elämyksen, joka selvensi minulle omaa tilannettani. Olen täälläkin ihmetellyt sitä, miksi minä en ole ollut onneton eron jälkeen. Osasyy on varmasti ollut se, että olen käsitellyt eron hyvin pitkälti jo ennen tapahtumaa. Toiseksi avaintekijäksi voisin nimetä tämän.

Olen ollut entisessä parisuhteessani todella itsenäinen ihminen. Minulla oli jo silloin oma elämä, johon kumppanini ei kuulunut. Kerroin jo silloin olevani pääsääntöisesti onnellinen. Onni muodostui monista asioista. Minulla on mahtava työ, ihanat lapset, toimiva arki ja elämä sellaisessa sopivassa balanssissa. Exäni ei liittynyt tähän mitenkään. Itseasiassa, ainoa asia, joka mätti elämässäni, oli parisuhde. Olin siinä äärimmäisen onneton, enkä saanut siitä mitä halusin. Nyt jälkeen päin mietittynä kokemani yksinäisyys oli vain hyvä juttu, sillä se pakotti minut hakemaan onnea muualta elämästäni.

Siinä meni aikaa, mutta lopulta onneni ei kummunnut parisuhteesta, vaan muista minulle tärkeistä asioista. Minulla on ollut jo vuosia oma, itsenäinen identiteetti, johon ex-kumppanini ei ole kuulunut. Kirjoitan tätä näppäimistö aavistuksen sauhuten, innoissani tekemästäni oivalluksesta. En tiedä olenko jo kadottanut tämän jutun punaisen langankin. Yritän siitä huolimatta.

Helka kirjoittaa postauksessaan näin; “Siksi kannustan siihen, että rakentaa elämänsä eron jälkeen itsensä varaan. Löytää itsestään vahvuudet, ilon aiheet ja onnistumisen tunteet, onnellisuuden. Onnellinen ihminen on vetoava ja mielenkiintoinen.”

Olen ollut eron jälkeen nimenomaan onnellinen. Elämästäni poistui se ainoa asia, joka tuotti minulle epätoivoa. Sain pitää kaiken hyvän. Kaikki on asettunut ja normalisoitunut todella nopeasti, vaikka käytännönasiat ovatkin kesken. Tunnen oloni ehyeksi.