Hei taas, muutaman päivän tauon jälkeen. Postaustahti pääsi kärsimään, kun vietimme Erikan kanssa viikonloppuna Terapian tarpeessa-podin pikkujouluja. Eilen puolestaan tulin kipeäksi. Aamulla olo oli vain vähän vetämätön ja ajattelin ottaa päivällä ennen työvuoroa tirsat sen sijaan, että olisin kirjoittanut. Päiväunista huolimatta, en illalla oikein pysynyt enää tolpillani. Oireet eivät kuitenkaan ole täysin, kuin perus flunssassa ja elleivät ne muutu flunssan suuntaan, minulta pitää mahdollisesti ottaa keuhkokuvat. 

Sen kerran, kun minulta karkaa pikkujoulumopo vähän lapsesta, niin jo minä saan jonkun keuhkokupan. 

Mutta voi vitsit, että meillä oli hauskaa Erikan kanssa. Olen todella varovainen alkoholin käyttäjä ja vierastan humalatilaa. Mutta joskus se minullakin lipsahtaa humalan puolelle. Sen verran harvoin kuitenkin, että me näimme Erikan kanssa toisemme ensimmäistä kertaa humalassa. Ihan todella ensimmäistä kertaa, vaikka olemme tunteneet toisemme melkein kymmenen vuotta. Totesimme iloisina, että me emme todellakaan ole toisillemme niitä ihmisiä, joille soitetaan vain silloin kun kaljahammasta kolottaa. Puhun taas kaljasta, vaikka en voi sietää edes sen hajua. 

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on Erikan kaltainen ystävä. 

Nukuttuani useammat päiväunet ja olon kohennuttua edes vähän olen hieman suunnitellut tämän joulukuun postauksia. Meidän tilanne on ottanut monta askelta parempaan suuntaan ja näin ollen myös uupumukseni on helpottanut. Näin ollen minulla on riittänyt ihan eri tavalla energiaa näille somejutuillekin. Eniten tätä on helpottanut se, että olen antanut itselleni luvan relata kun siltä on tuntunut. 

Joten, jatkan tässä hetken aikaa kirjoittamista, ennen kuin painun nukkumaan ja toivon ettei yskä valvota minua tänä yönä.

Sisustusblogeissa on kiertänyt viimeisen kuukauden aikana Inspired by Love-blogin Sannan aloittama haaste. Haaste on ihana ja hyvä syy kurkistaa vähän taakse päin. Me olemme asuneet tässä asunnossa 2010 kesästä lähtien. (OMG! Kymmenen vuotta!) Niin pitkältä ajalta en ole jouluja dokumentoinut, joten keskityn tällä kertaa vain blogivuosiini. Aloitin kirjoittamaan (ja kuvaamaan) blogia, vuonna 2015, kun odotin esikoistamme. 

Tänä vuonna en laittanut joulua kovinkaan paljon. Ensinnäkin silloin minulla oli Eristäjän kanssa sopimus, jonka mukaan saan aloittaa jouluhullutukset vasta joulukuun ensimmäisenä. Toisekseen, olin aivan viimeisilläni raskaana. Laskettu aika oli 18.12, joten emme voineet tietää olemmeko joulua edes kotona. Lopulta kotiuduimme vauvan kanssa sairaalasta 24.12. Olin kuitenkin vaihtanut pöydälle ruudullisen liinan, sekä joulutähden ja askarrellut adventtikynttilät. Silloin sisustin runsaammin väreillä. Näitä helmiä löytyy varmasti lisää vuoden 2015 joulukuulta. En ole poistanut postauksia. 

Joulu vaaperon kanssa. Olin aivan innoissani ja minulla oli kova kiire suorittaa uusia perinteitä tyttäreni kanssa. Sen lisäksi olin alkanut havahtua sen suhteen, miten todella haluan oman kotini sisustaa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olin löytänyt viimein kunnolla sisustusblogien ihmeellisen, inspiroivan maailman. Tällöin ostin ensimmäisen pikkukuusen ja ihastuin joulun leikkokukkiin. Itse jouluksi matkustimme pohjoiseen isäni luokse, joten kuusta meillä ei ollut. 

Tämä oli ensimmäinen joulumme kahden lapsen kanssa. Pikkusisko syntyi marraskuussa, joten hän pääsi hienosti mukaan joulun tohinoihin. Tai ennemminkin, joulun tohinat tapahtuivat hänen nukkuessaan ja syödessään. Joulun sisustus ja koristelu muuttui edellistä vuotta vähäeleisemmäksi. Luotin pieniin harkittuihin yksityiskohtiin, sekä joulukuuseen. Sisustustyylini oli vielä vähän haparoivaa, mutta koko ajan selkeämpää. 

Viime vuosi. Joulu rakennettiin taas kukin, kynttilöin ja yksinkertaisin koristein. Hyvin samalla kaavalla, kuin tänä vuonna. Viime jouluna päätimme ostaa kotiin myös oikean joulukuusen, ensimmäistä kertaa meidän yhdessä olon aikana. Lapset, erityisesti esikoinen, oli tästä aivan haltioissaan. Enkä voi kieltää ettenkö itsekin olisi ollut. Kuusi tuo ihan omanlaisensa joulun tunnelman. Toki tuntui aavistuksen uhkapeliltä tuoda kuusi vuoden ikäisen taaperon kanssa samaan taloon, mutta hyvin he pärjäsivät keskenään. 

Tänä vuonna tunnelmointi on vaatinut pientä käynnistelyä. Mutta olen ilokseni huomannut, että alan olla paljon paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten. Kun uupumus on hiljalleen lähtenyt hellittämään, joulutunnelmointiakin on jaksanut ihan eri tavalla. Haistelen parhaillaan maljakossa olevien hyasinttien tuoksua, mikä on omiaan tuomaan joulun tunnelmaa. Tänä vuonna meidän joulun somistukset ovat hyvällä mallilla. Mitään isompaa ei tarvitse hankkia (paitsi kuusi!!). Kävin ostamassa Vepsäläiseltä muutaman ihanan Shishin koristeen, mutta tuskin ostan mitään isompaa. 

Lisäksi näyttäisi siltä, että tämä on viimeinen joulu tässä kyseisessä kodissa. Hyvin todennäköisesti vietämme ensi joulun hieman isoimmissa neliöissä. Toivotaan, että vuoden vaihde vie asuntokuviot eteenpäin. 

Kiitos vielä Sannalle ihanasta haasteesta.