Nyt on vuorossa odotetuin postaus hetkeen. Tämä oli myös sellainen kotiprojekti, jonka valmistumisesta olen haaveillut pitkään. Meillä mikään ei tapahdu nopeasti jo sen vuoksi, että minä mietin ja vatvon mahdollisuuksia ihan loputtomiin. Niin tälläkin kertaa. Enkä tällä kertaa selvinnyt valinnasta itsenäisesti, sillä sain sisustuskonsultointia idoliltani Lauralta. Nyt olen kuitenkin enemmän, kuin tyytyväinen lopputulokseen. 

Lähtötilanne olohuoneessa oli sellainen seitsemänkymmentäluvun tv-tason ja kirjahyllyn yhdistelmä, joka on ollut jo monta vuotta liian pieni kirjakokoelmalleni. Vaikka karsinkin tasaiseen pokkareita pois ja käytän nykyään yhä enemmän kirjastoa, iso osa kokoelmastani koostuu sellaisista kappaleista, jotka olen metsästänyt yksi kerrallaan antikvariaateista. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään hienosta, kattavasta ensipainoskokoelmasta, vaan läjästä old school-fantasiaa. Blogia pitkään seuranneet saattavat ehkä muistaa sen, että olen pohjimmiltani fantasianörtti. Valtaosaa näistä kirjoista ei enää löydy muuten kuin hyvällä tuurilla, jos tietää mistä etsiä, vaikka ne eivät olekaan harvinaisia ensipainoksia. Näin ollen, luopuminen ei tullut kysymykseenkään. Harras toiveeni on, että jonain päivänä voisin jakaa tyttärieni kanssa nämä fantasiamaailmat. 

Koska kirjoista luopuminen ei tullut kysymykseenkään, mietin ratkaisuksi aluksi umpinaisia, matalampia kaappeja. Tuntui, että kaipaisin umpikaappien tuomaa rauhaa ja seesteisyyttä punertavan tiikkiviilutuksen jälkeen. Mutta kuten sanoin, sain sisustuskonsultointia sellaiselta melko luotettavalta taholta. Laura linkkasi joskus vuosi sitten Ikean Billy-ratkaisun oman bloginsa kommenttiboksiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Puolivitriiniovet eivät tuntuneetkaan yhtään niin vieraalta ajatukselta. Arvoin pitkään mustanruskean ja valkoisen välillä. Mutta koska kaipasin olohuoneeseen vähän enemmän valoisuutta ja raikkautta, valkoinen voitti. Nyt en osaa edes kuvitella umpinaista säilytyskokonaisuutta. Puolivitriiniovet ovat ihan täydelliset. 

Tv-tason valitseminen oli hieman haastavampaa. Meillä oli mieheni kanssa asiasta eri näkemys. Minä olisin halunnut matalan ratkaisun. Miehelleni muulla ei ollut väliä, kunhan taso olisi niin korkea etteivät lapset pääse sille. Taaperomme on kova kiipeämään ja läpsimään televisiota, joten ymmärrän huolen. Koska minä määräsin projektissa muuten, mieheni päätti tason korkeudessa, sillä se oli oikeastaan ainoa asia, johon hänellä oli mielipide. Tason väriksi tuli mustanruskea, joka sopii hyvin asunnon muuhun sisustukseen. Eikä tämä ole yhtä iso ja hallitseva, kuten kirjahylly, joka toimii paremmin valkoisena. 

Yksi mikä, minua harmittaa ihan valtavasti, on tv-tason ovet. Vielä sinä viikonloppuna, kun kävimme Ikeassa, sarjaan ei saanut peilitettyjä ovia, jotka olivat poistuneet joitain viikkoja sitten valikoimista. Nyt viikkoa myöhemmin, peilitetyt ovet ovat tulleet sarjaan uudelleen uutuutena. Näillä ovilla ilme olisi heti klassisempi. Todennäköisesti päädyn seuraavalla ikeareissulla päivittämään ovet niihin peilitettyihin versioihin. 

Rakastan olohuoneen päivitettyä ilmettä. Valkoisen kirjahyllyn ansiosta se on niin paljon raikkaampi ja lattialta vapautunut tila tuntuu valtavalta, vaikka sitä on tullut lisää ehkä 20 senttiä. 

Sen jälkeen minä oikeastaan istuskelin muutaman hetken teen kanssa sohvalla ja ihastelin kokonaisuutta. 

Myönnän, että jopa tällainen ei-talvi-ihminen on alistunut näiden upeiden talvi-ilmojen edessä ja todeta, tämänkin vuodenajan olevan ihan kiva. Olen elänyt vahvasti uudestaan lapsuuteni talvia Limingassa ja muistellut muun muassa tarpomisretkiä mummuni kanssa. 

Mutta huumorintaju meinaisi loppua keskiviikkoaamuna, kun yritin hangessa työntää rattaita eteenpäin. Mietin useampaan kertaan dumppaavani rattaat sinne hankeen ja jatkavani lasten kanssa pelkällä pulkalla. Eihän kukaan olisi saanut niitä edes pöllittyä sieltä hangesta. 

Viikon kovin urheilusuoritus: Työntää rattaita ja vetää samalla pulkkaa lumi-infernon keskellä. Aamut ovat pahimpia, koska silloin teitä ei ole vielä aurattu. 

Viikon paras kuninkaallisjuttu: Kasvatan täällä seuraavan sukupolven kuninkaallisfania. Little E:n kanssa on tällä viikolla kuninkaallisista ja erityisesti siitä, että Ruotsissa asuu ihan oikeita prinsessoja. Erityisen innoissaan esikoiseni oli prinsessa Sofiasta. 

Alkuviikko meni aika lailla kirjahyllyprojektin parissa puurtaessa. Me emme ottaneet huonekalujen kokoamiselle mitään aikarajaa. Sovittiin, että tehdään omalla tahdilla ja kyllä sitä kaaosta muutaman päivän jaksaa. Minulla oli maanantaina vapaapäivä, joten vietin sen ruuvimeisselin, kokoamisohjeiden, kahvin ja elokuvien kanssa. Illalla mies iski hyllyt seinään kiinni ja minä ruuvasin ovet paikoilleen. Sen jälkeen minä oikeastaan istuskelin muutaman hetken teen kanssa sohvalla ja ihastelin kokonaisuutta. 

Viikon paras äitijuttu: Kun esikoinen ravasi useampana iltana olohuoneen oviaukossa kuiskimassa ”minä rakastan sinua” ja ”hyvää yötä”. Yritä siinä nyt olla napakka ja johdonmukainen äiti, kun kolmevuotias vetelee juuri oikeista naruista. 

Viikon paras tarjous: Plantagenin ota 3 leikkokukkakimppua ja maksa 2. Tämä hullu kukkanainen hykerteli mielihyvästä, kun jonotin maksamaan kahta lilja- ja yhtä oksaneilikka nippua. 

Olin tällä viikolla myös flunssassa. Kerrankin flunssa oli sellainen supernopea. Se ilmestyi yhdessä yössä ja oli täysin poissa parissa päivässä. Jos pitää sairastaa, kaikki flunssat saisivat olla tällaisia, nopeita. Itse ainakin inhoan niitä kolmeen viikkoon venyviä nuhakuumeita, kun ei tiedä onko kipeä vain okei. 

Viikon paras tuki: Kun päivä ahdistaa, työkaverit ovat tosi hyvä tuki. Sunnuntai oli aivan hirveä päivä. Kaikki meni vähän pyrstölleen ja minua itketti vähän koko ajan. Onneksi oli työkaverit, jotka onnistuivat piristämään ja tukemaan ihan tietämättään. Tätä yhteisöllisyyttä olen kaivannut vanhassa työpaikassa. Olen todella kiitollinen työkavereistani. 

Perjantai oli jotenkin todella onnistunut päivä. Se oli viimeinen vapaani ennen työputkea. Kävin kaupungilla ja vaikka en löytänyt kuopukselle Stonzeja, kuten olin toivonut, oli todella mukavaa olla hetki itsekseen. Kävin lounaalla Harun uudessa, isommassa ravintolassa. Kävin samalla hakemassa Kicksistä sellaisen silikonisen kasvojenpesulapun, ajatuksena kokeilla miten se vaikuttaa omaan ihooni. Toistaiseksi olen tykännyt. Näistä ihonhoitojutuista tulee tarkemmin juttua kun kokeiluni etenevät. Juuri nyt ihoni voi selkeästi paremmin.