Kuten kirjoitin jo aiemmin, me ollaan oltu viime viikolla enemmän ja vähemmän kipeänä. Ensin esikoinen, sitten minä ja kuopus ja lopulta myös mies. Ei ollut kummoinen yllätys, että tauti kiersi kaikki perheen sisällä. Erityisesti Little B on kovasti sylin kipeä ollessaan sairas. Mikä on täysin ymmärrettävää käytöstä yksivuotiaalta. 

Maanantaina pidin tytöt kotona, koska olin itse vapailla ja koska voin. Meillä oli kiva päivä yhdessä. Nautittiin rauhallisesta aamusta ja käytiin asioilla. Käytiin ostamassa muun muassa kukille uutta multaa. Vaihdoin parille viherkasville mullat näin kevään kunniaksi, jotta ne saisivat uutta pontta kasvuun. 

Viikon paras kukkalöytö: Magnolia. Yritin jo viime vuonna saada oksaa kukkimaan, mutta epäonnistuin siinä täydellisesti. Se kuoli pystyyn. Tämän kertainen oksa kukki viikon jälkeen! Ymmärrän todellakin, missä magnolian viehätys piilee. 

Viikon parhaat second-hand löydöt: Caritan muuttomyynnistä mukeja ja kulhoja. 

Tiistaina me uhmasimme Erikan kanssa lumipyryä ja lähdimme ajamaan Sannan luokse hakemaan sohvapöytää. Sanna oli laittanut minulle aiemmin viestiä, olisinko kiinnostunut tarjoamaan heidän vanhalle sohvapöydälleen uuden kodin ja todellakin olin. Esittelen pöydän vielä paremmin kuvin, mutta muun muassa sisustusidolillani Lauralla on sama pöytä. 

Sää oli aivan kamala. Olimmekin pari kertaa jumissa ruuhkassa, joka ei liikkunut mihinkään suuntaan. Selvisimme kuitenkin lopulta hengissä takaisin. 

Erikan parhaat möläytykset: Minulla valui ripsivärit pitkin poskia naurunkyyneleiden mukana, kun Erika alkoi puhua haluavansa avokattilan (hän kuulemma tarkoitti avoautoa) ja sekä sängyn alta löytyvistä puuvillakoirista. Todettiin samalla, että meidän pitäisi tehdä podcasti, jotta kaikki muutkin pääsisivät kuulemaan näitä juttuja. 

Viikon paras kosmetiikkatuote: Tilasin jonkin aikaa sitten itselleni Bette Boxin, koska halusin päästä testaamaan uusia tuotteita vähän laajemmin, kuin ehkä itse osaisin. Sain helmikuun boxista Lumenen klassikko Advance anti-age elvyttävän silmänympärysvoiteen, joka on aivan ihana. Suosittelen. 

Perjantaina me päästiin valmiiseen pöytään ystäväni Heidin luo. Emäntä oli kokannut meitä varten Hanna G kokkaa-kirjan reseptillä kesäkurpitsapastaa. Oli muuten todella hyvää. Tulen kokeilemaan sitä myös itse. Saatiin nauttia ruuan ohessa todellisesta ihanneminä elämästä, kun kaikki lapset söivät kiltisti lautasensa tyhjäksi ja kiittivät ruuan päälle. 

Oli mukavaa viettää iltaa Heidin ja tyttöjen kanssa. Illan päätteeksi meidän lapset eivät olisi halunneet edes lähteä, joten kai tämä oli heidänkin mielestään kivaa. Tästä täytyy ehdottomasti tehdä tapa. 

Viikon paras tv-sarja: Jäin totaallisen koukkuun mtv:ltä tulevaan Myyrään, joka on siis tv-kilpailu, jos joku ei sitä tiennyt. Perusidea on se, että joukkue tekee erilaisia tehtäviä ja tienaa niillä rahaa yhteiseen pottiin. Yksi kilpailijoista on kuitenkin myyrä, joka yrittää sabotoida tehtävät ja estää joukkuetta tienaamasta. Kilpailun aikana muiden pitää arvata kuka on myyrä. Katsoin kipeänä pari jaksoa ja yllätyin täysin kaikesta juonittelusta, jota kilpailijoiden välillä on. Sarja on todella mielenkiintoinen ja erilainen muihin vastaaviin verrattuna. 

Viikonloppuna olin taas töissä, vaikkakin hieman puolikuntoisena. Tosin meitä oli työvuorossa useampikin köhijä. Teetä kului varmaan litroittain. Onneksi työkavereille ei tarvinnut selitellä ylimääräisiä, vaan saattoi vain keskittyä omaan työhön. 

Ollaan nyt jonkin verran puhuttu tästä hoivapalvelu kohusta ja siitä, kuinka tiukilla meilläkin välillä tehdään töitä. Mutta kyllä se näyttää niin olevan, että hoitoalalla joka paikassa on enemmän tai vähemmän tiukkaa. No, jos tähän tulisi nyt muutos. 

Terveisiä sairastuvalta. Little E:lle nousi kuume viime lauantaina ja nyt vuorossa olemme minä, sekä Little B. Pitää toivoa, että mies säästyy tältä. Minulla ei ole ollut kuumetta kuten tytöillä, mutta olen aivan tukossa. Viimeiseen vuorokauteen nenäni ei ole toiminut lainkaan, eikä liiemmin makuaistinikaan. Toissa yönä tämä häiritsi sen verran, että valvoin keskellä yötä kolme tuntia kun nukkumisesta ei tullut yksinkertaisesti mitään. Käsittelin sitten kuvia ja join teetä, kunnes väsymys vei voiton. Viime yönä nukuin paremmin, mutta heräsin muutamia kertoja siihen, että suuni oli kuin hiekkapaperia. 

Väsymys ja univaje tekivät minusta täyden zombien. Kun siihen lisätään flunssa ja tukkoinen nenä, tämä päivät olivat pelkkää selviytymistä. Oman elämäni nälkäpeli. Tavoitteenani oli pitää lapset hengissä päivän loppuun. Onneksi päivähoito auttoi siinä hieman. Kuopus sairasti kanssani kotona, mutta esikoinen meni tavalliseen tapaan hoitoon. Tämä helpotti meidän päiviä suunnattomasti. Iltaisin mentiin sieltä, mistä aita oli matalin. Eli meillä on syöty pitsaa ja purilaisia. 

Koska minulle ei ole noussut kuumetta, pelkään tämän pitkittyvän jonnekin kahteen viikkoon. Olo on välillä todella heikko. En ole jaksanut konetta avata tai miettiä blogia. Minulla olisi ollut paljon kuvattavaakin tässä, mutta kamera ei vain ole pysynyt käsissä. Voin kertoa, että näiden kuvien seesteinen tunnelma on ollut muisto vain. Meidän koti on tällä hetkellä varsinainen räjähtänyt miinakenttä. Enää ei auta valojen himmennyskään. 

Mutta eiköhän tämä tästä. Suihku ja yksi kutakuinkin hyvin nukuttu yö on tehnyt jo paljon. Palaan tässä hiljakseen normaaleihin aiheisiin ja helmikuun teemaan.