Minun piti kirjoittaa jostain aivan muusta, mutta ensimmäisten yövuorojen häämöttäessä aivan kulman takana, tämä tuntui sopivalta aiheelta. Aloitin keväällä postaussarjan Ihanampi arki. Sarja jäi heti kättelyssä tauolle, kun kesä alkoi, eikä arjen pohtiminen tuntunut kuuluvan kesään. Tässä syksyllä arki taklasi täysin raakuudellaan ja postaustahti on järkkynyt useampaan kertaan. Mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja jatkan arjen helpotusten jakamista.

Tällä kertaa aiheena on ihan yksinkertaisempi arki itsessään. Pienten lasten kanssa arki on jo itsessään pientä pallottelua ja pohtimista. Ihan perus arjen lisäksi, pitäisi muistaa kaikki opettajien ja hoitajien tapaamiset, neuvolat, lääkärit ja harrastukset. Sen lisäksi omat ja puolison menot, pahimmassa tapauksessa kolmet erilaiset työvuorot (kuten meillä) ja jossain vaiheessa pitäisi kaiketi huoltaa myös parisuhdetta. Siinä on melkoinen paletti hallittavaksi. Niin, eikä kodinhoitoakaan pidä unohtaa.

Meidän selviytymistaktiikka tässä tilanteessa on yksinkertaistaa mahdollisimman pitkälle.

Meillä mies tekee usein pitkää päivää rakennustyömaalla, raskaassa fyysisessä työssä. Minä teen vuorotyötä, jolloin jokainen työviikko on täysin erilainen. Tästä syystä tytöt ovat viisi päivää viikossa perhepäivähoitajalla. Viikonloppuisin he ovat kotona. Meillä arjen ykkösprioriteetti on ollut se, että tyttöjen haku ja vienti sujuu mahdollisimman sujuvasti, kummankin työtä kunnioittaen. Kaikki muu rakentuu sen ympärille.

Jos olen aamuvuorossa, mies vie ja menee vähän myöhemmin töihin. Minä haen tytöt iltapäivällä oman työn jälkeen. Monesti hoidan kaupassa käynnin työvuoron ja lasten haun välissä, mikä helpottaa iltaa. Kun olen iltavuorossa, minä vien lapset aavistuksen myöhempään ja mies hakee tytöt sitten iltapäivällä. Tämä järjestely takaa sen, että kumpikin saa tehdä rauhassa työtään. Kaikki lääkärinkäynnit, neuvolat, sosiaalityöntekijän tapaamiset, ynnä muut, pyritään sopimaan aina minun arkivapailleni. Näin ollen minä olen tutumpi näky meidän perhekeskuksessa. Eikä meillä ole tässä mitään sukupuoliroolitusta. On vain kaikin puolin kätevämpää, että minä joka olen arkena muutenkin vapaalla, hoidan nämä reissut.

Kotityöt ovat olennainen osa tätä arjen palapeliä. Minulla meni pitkään oppia se, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä koko ajan. Riittävän hyvä on täysin okei. On tilanteita, kun itsestään täytyy laittaa likoon 110%, mutta monesti vähempikin riittää. Pyrin lähes aina miettimään, miten hommat saisi hoidettua mahdollisimman vähällä vaivalla, riittävän hyvin. Onneksi en ole yksin tämän ajatuksen kanssa, vaan moni seuraamani äitikollega on samoilla linjoilla. Sisustusidolini ja elämäntapa guruni, Laura, on esimerkiksi puhunut ensimmäisestä vauvavuodestaan lähtien sellaisesta sopivasta riman alittamisesta. Enkä voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan.

Kotitöissä uskon kevyeeseen suunnitelmallisuuteen ja pienten asioiden voimaan. Pienillä asioilla tarkoitan tätä, että kun päivittäin tekee vähän siisteyden eteen, homma ei pääse kovin kaoottiseksi ja näin ollen harvemmin tapahtuva suursiivous riittää. Suoritan arjessa usein vartin pikasiivouksia. Vartissa pystyy tekemään uskomattoman määrän asioita. Esimerkiksi siivoamaan nopeasti eteisen lasten kotiin tulemisen jälkeen. Kurahaalareiden nopea huuhtelu, kenkien tyhjennys suoraan roskikseen (miten sinne kenkään voikin mennä niin paljon hiekkaa), pipot ja hanskat paikoilleen, nopea imurointi ja avot. Lasten mentyä nukkumaan tsemppaan tavarat paikoilleen, samalla kun iltatee tekeytyy ja asetun sitten mukavasti sohvalle pötköttämään.

Mainitsin jo edellisessä postauksessa ohimennen Annan Siivouscornerin ja viimeisimmät tiskausvinkit. Olen ottanut nämä vinkit käyttöön ja voi, että miten mukavaa on kun tiskipöytä pysyy siistinä. Olen aina halunnut pitää tiskipöydän siistinä, mutta minulla ei ole ollut toimivaa systeemiä siihen. Olen kasvanut perheessä, jossa likaiset astiat kerääntyivät aina altaaseen kunnes joku ne pesi sieltä pois. Tilanne on räjähtänyt käsiin viimeistään siinä vaiheessa, kun olen laittanut tiskikoneen pyörimään.

Yksinkertaistamiseen liittyy myös se, että meidän kummallakaan lapsella ei ole vielä harrastuksia. Vierastan ajatusta siitä, että kolmevuotiaat treenaavat jo tavoitteellisesti tennistä tai jotain muuta lajia. Kun pienen lapsen harrastuksen pitäisi olla lähtökohtaisesti hauskaa ajanvietettä. Ollaan jonkin verran puhuttu siitä, josko esikoinen aloittaisi jossain vaiheessa tanssin. Hän on todella musikaalinen ja energinen, joten tanssi tuntuu meistä hyvältä harrastukselta ja esikoinen kyselee jo kovasti, milloin pääsee aloittamaan. Meidän puolestamme tällä ei ole kiirettä, mutta ehkä ensi vuoden puolella sitten. Toistaiseksi yksi lisäpalikka muutenkin hektiseen arkeen, ei houkuta.

Yritän muutenkin säätää perheen menoja. Yritän pyrkiä siihen, että viikossa on enemmän tyhjiä päiviä, kuin niitä jolloin pitää olla menossa. Sanalla sanoen, pyrin pitämään meidän arkemme joustavana. En halua, että arkemme on jatkuvaa säntäilyä paikasta toiseen. Haluan, että meillä on esimerkiksi kuopuksen kanssa aikaa sylitellä kymmenen minuutin verran työ- ja hoitopäivän jälkeen. Juuri kuopuksellemme minun vuorotyöni on kaikkein kovin pala. Useat iltavuorot peräkkäin, jolloin hän ei näe minua kuin ohikiitävän hetken, ovat vaikeita. Sen vuoksi pyrin aina pysähtymään hänen kanssaan kymmeneksi minuutiksi tai vartiksi, jolloin tankkaamme läheisyyttä. Monesti myös neljävuotias kiipeää tässä vaiheessa kainaloon kiehnäämään. Tämä aika ei ole minulta missään määrin pois ja antaa lapsillemme paljon.

Mitä yksinkertaisempi arki tarkoittaa minulle. Se on joustavuutta, yksinkertaisia, pieniä rutiineja, jotka auttavat kokonaisuudessa, se on lapsilähtöistä ja ennen kaikkea se on armollista. Kurahaalarit selvivät siinä eteisen lattialla sen ensimmäisen kymmenen minuutta ja joskus, kun sohva houkuttaa pikasiivousta enemmän, silloin himmennetään valoja.

Kalenterin lehti ehti jo kääntyä marraskuun puolelle, mutta minä palaan vielä hetkeksi lokakuun puolelle. Osittain mennyt kuukausi tuntuu hieman sumuiselta. Tajusin tässä kuun lopulla olevani uupunut. Hankala tilanteemme alkaa tosiaan käymään kunnon päälle. Onneksi saimme viime viikolla päätöksen sosiaalitoimelta, jonka ansiosta olemme tulevaisuudessa tukevasti kaiken mahdollisen avun piirissä. Jo tämä tieto huojentaa oloa. Uskon vakaasti siihen, että asiat alkavat tästä järjestyä. 

Kirjoitan uupumuskesta vielä oman postauksen, jossa kerron esimerkiksi sen mistä päättelin olevani uupunut. 

Nyt haluaisin kuitenkin siirtyä kuukauden suosikkien pariin. 

En ole koskaan aikaisemmin innostunut Sherlock Holmesista. Salapoliisitarinat eivät vain ole minun juttuni. Päädyin kuitenkin suosituksesta kokeilemaan Netflixissä näkyvää Uusi Sherlock-sarjaa, jossa suosikkihahmot on tuotu nykypäivään. Tämä konsepti upposi minuun kuin veitsi voihin ja katsoin kaikki kaudet melko nopealla rykäisyllä. Sarjan jaksot ovat puolentoista tunnin mittaisia, jolloin ne ovat kuin lyhyitä elokuvia. Suosittelen silti katsomaan sarjan. Minä suorastaan kiermurtelin monet kerrat jännityksestä sohvalla ja yhtä lailla nauroin ääneen. 

Aina kun ostan tuotteen joltain suomalaiselta brändiltä tai yrittäjältä, tunnen aivan valtavaa tyydytystä. Olen iloinen, jos pystyn omilla valinnoillani tukemaan kotimaisia yrittäjiä. Viimeisin hankinta on For minies and mommies merkin nahkaiset tupsukorvakorut. Nämä ovat ihanat ja olen käyttänyt niitä aika lailla jokaisena mahdollisena hetkenä, paitsi töissä. 

Toinen satsaamiseni suomalaiseen brändiin tässä kuussa, oli Gauharin harmaan hiuspannan ostaminen. Rakastuin pantoihin heti. Ne pitävät tukan poissa silmiltä ja ovat yksi niistä harvoista asuteitsta, joita voin pitää töissä. 

Oikeastaan taisin aloittaa glögikauden jo syyskuun puolella, mutta siitä huolimatta nostan sen yhdeksi lokakuun suosikiksi. Me juomme yleensä Blossaa alkoholittomana versiona ja se on kyllä vuodesta toiseen yhtä hyvää. Kyseinen glögi on tehty punaviinipohjaan, eikä ole yhtään mehumainen, kuten monet muut alkoholittomat glögit. Jos et ole vielä maistanut niin maista. 

Mieheni on varsinainen työnarkomaani. Hän tekee pitkää päivää, lyhyillä lomilla ja käy monesti kotona vain kääntymässä. Toki minun vuorotyöni on pakottanut hänet viettämään enemmän aikaa kotona. Nyt hän joutui hieman himmaamaan terveydellisistä syistä ja jäämään sairalomalle. Minä ja lapset olemme tietysti tästä riemuissamme, sill saamme viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Toki toivomme, että hän tulee myös kuntoon. Otamme kaikki kuitenkin ilon irti siitä, että hän on kotona. Me ehdimme tässä tänään jopa treffeille hänen kanssaan. 

Muoti mielessä-blogin Anne kirjoittaa mielettömän hyvää Siivouscorneria omaan blogiinsa, josta olen aivan fiiliksissä. Rakastan saada neuvoja, joiden avulla arki on vähemmän kuormittavaa ja/tai helpompaa. Lisäksi pidän siististä kodista, joten kaikki vinkit siivouksen helpottamiseksi ovat tervetulleet. Viimeisimpänä aiheena Annella oli tiskaaminen ja otin heti neuvoista vaarin. Inhoan eniten altaassa lojuvia astioita ja likaisten astioiden lajittelemista. Ihan varmasti meillä kertyy edelleen tiskiä altaaseen, mutta jos saisin edes vähän helpotettua urakkaa, kaikki olisi kotiin päin.