Viikonloppuna juhlimme meidän pienintä tyttöämme pupu-teemaisin juhlin. Nuorimmaisemme täytti viime viikolla kaksi vuotta ja on edelleen aivan uskomatonta, miten tämä aika kuluu. Ihan hetki sitten meill oli vauva, jonka päätä saattoi nuuskutella. Nyt meillä on ihana, omatoiminen, valloittava, pieni tyttö, joka on kasvattanut meitä vanhempia vähintään yhtä paljon, kuin me häntä. Täytyy sanoa, että olen onnellinen kaikin tavoin helposta esikoisesta, sillä pienemmän kanssa koen oloni aika ajoin neuvottomaksi. Siitä huolimatta tämä on aivan loistava ikä. Olenkin kuullut jonkun sanovat, että jokaisessa kodissa pitäisi olla yksi kaksivuotias. 

Kaksivuotis syntymäpäivien taamana olivat puput. Mikä sopii paremmin kuin hyvin, sillä kuopuksemme vastaa ”pupunkorvat” aina, kun häneltä kysytään ikää. 

Kävin ostamassa teemaan sopivia lautasliinoja, lautasia, pillejä ja kynttilöitä keskustasta Pop up kemuista. Kyseessä on mahtava pieni juhlakauppa, josta löytyy kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Ostin samalla reissulla lapsille myös siirtokuva tatuointeja, joka oli aivan loistava ohjelmanumero pienille. Ja myös isommille, sopivasti lapsenmielisille. 

Tarjoilut hoidin taas osittain itse ja osittain turvauduin kaupan antimiin. Tein kakun ja muffinssit taas Kinuskikissan ohjeilla. Kinuskikissan sivuilta voi etsiä erikseen kakkupohjien ja täytteiden reseptejä, jolloin miksaaminen on helppoa. Kakkupohjan tein voi- sokerikakku reseptillä. Täytteeksi valikoitui sitruunakiisseli ja vaniljarahkakerma. Kuorrutteeseen laitoin vispikerman lisäksi Valion sitruunarahkaa ja lemon curdia. Kokonaisuus oli todella hyvä. Muffinssit tein Kinuskikissan inkivääri-sitruunamuffinssi reseptillä. 

Muuten tarjoilupöydästä löytyi popcornia, keksejä, dippivihanneksia, suolakeksejä, hummusta ja tuorejuustoja. Tämä menu toimi äärimmäisen hyvin niin aikuisille, kuin lapsillekin, eikä ollut emännälle liian vaativa. Suosittelen. 

Kaksivuotiaan sankari oli isi, joka kantoi hänelle ison nipun ilmapalloja metrossa. Ilampallot olivat ehdottomasti parasta, mitä pieni sai syntymäpäivilleen. Vauvanuken yksisarvispuvun lisäksi.

Meidän Terapian tarpeessa podcastin eka jakso ilmestyi perjantaina. Jihuu! Me ollaan ehditty saamaan jo nyt teiltä ihan mieletöntä palautetta. Kiitos siitä. Ja anteeksi jokaisella, jolla on turskahtanut kahvit ulos. Ehkä me laitetaan jatkossa kuvaukseen varoitus, ettei jaksoja kannata kuunnella samalla kun juo jotain. 

Ollaan Erikan kanssa aivan innoissamme tästä. Podcastin tekeminen on kivaa ja tulee meiltä tosi luonnostaan. Äänitetaan ja suunnitellaan uusia jaksoja ihan hyvällä tahdilla. Tehdään ainakin työ-jakso, koska meistä kumpikaan ei tee leipätyötään luovalla alalla, vaan ollaan ihan perus duunareita. Ajateltiin, ett se olisi siksi kiva ja erilainen jakso. Olisi myös tosi kiva kuulla teiltä jaksotoiveita, jos joku juttu askarruttaa meidän suhteen mieltä. 

Ensimmäisessä jaksossa ihan vain tutustutaan meihin ja höpötellään vähän kuulumisia. Paljastetaan, mikä maalarin työssä on ärsyttävintä. Minä tunnustan kertovani huonoja vitsejä, sekä kerron suhteestani perunaan. Jälkimmäisen vuoksi olen saanut pientä paheksuntaa pariltakin taholta. 

Mutta kuunnelkaa jakso ja kertokaa ihmeessä mitä olette mieltä.