Vaikka tammikuussa olin ihan varma, että juuri nyt olen tyytyväinen kotimme sisustukseen, to do-listalle on ilmestynyt yksi, jos toinenkin projekti. Mattoa en ole saanut vielä aikaiseksi hankkia, enkä ruokapöydän tuoleja, mutta ne ovat listalla. Tällä hetkellä lasten vaatetus on niellyt ison osan ajatuksista ja budjetista. Miksi mini-ihmisten vaatettaminen on niin hankalaa?

Jotain pientä olohuoneessa on kuitenkin tapahtunut. Meille on nimittäin tullut uusi pöytävalaisin. Tai ennemminkin sisustushyllyvalaisin.

Olen kertonut rakastavani valaisimia. En liputa pelkästään designvalaisimien perään, vaikka muutama lamppuihastus siltäkin saralta löytyy. Sen sijaan haluan ajattella, että jokaiselle paikalle on oikeantyylinen valaisin. Eikä sillä ole väliä, mikä sen alkuperä on.

Muistan elävästi meidän Sipoon kotimme lasikuistin pöydällä seisoneen lampun. Se oli iso, lapsen silmiin valtava. Se oli väriltään sininen ja siinä oli iso, keraaminen jalka. Se oli suosikkiesineitä kotonani. Ja vaikka sininen lamppu ei meidän kotiin istukaan, kaipasin jotain saman kaltaista, isolla jalalla ja varjostimella. Tämän Ikean valaisin on nimeltään PICKARUM ja se on tyyliltään täydellinen.

Ostin valaisimen ikeareissulta, jolloin minun oli tarkoitus ostaa ainoastaan kynttilöitä. Ikeasta löytyy ihania tuoksukynttilöitä, jotka tuoksuvat vaniljajäätelöltä ja tarkoitus oli hakea vain niitä. Valaisinosastolla kävelin sitten tämän ohitse ja mietin vain hetken. Täysin heräteostos lamppu ei ollut, sillä olen palannut ihastelemaan sitä tasaisesti noin vuoden ajan.

Nyt valaisin on ollut meillä noin kuukauden päivät, enkä voisi olla tyytyväisempi. Suosin mielläni epäsuoria valonlähteitä ja tämä on täydellinen sisustushyllylle.

Mietin tulevaisuutta ajatellen, kiinnostaako teitä kuulla ajatuksiani edullisesta sisustamisesta? Minulla ei kovin kummoista sisustusbudjettia ole, kuten moni pitkäaikainen lukijani tietää. Siitä huolimatta, en halua tinkiä tyylistäni. Joten kiinnostaako teitä kuulla lisää aiheesta?

Elokuu on ehtinyt jo vaihtua syyskuuksi, joten tässä teille kuukauden suosikit.

Teistä moni varmasti tietää jo innostukseni rikospodcasteihin. Niitä kuunnellessa tulee väkisin kuultua suosituksia muista genreen liittyvistä jutuista, kuten kirjoista. Aloin lukea Kim Wallista kertovaa kirjaa, koska sitä sanottiin erilaiseksi true crime kirjaksi. Te, jotka ette tiedä kuka Kim Wall on, hän oli toimittaja, joka murhattiin raa-asti sukellusveneellä. Kirja on aivan äärimmäisen koskettava teos. Sen ovat kirjoittaneet Kimin äiti ja isä, jotka halusivat tyttärensä muistettavan urastaan, eikä siitä mitä hänelle tapahtui.

Vierailtiin tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa Luonnontieteellisessä museossa. Mietin hieman sitä, olisiko kuopus sittenkin liian pieni museoon. Onneksi Luonnontieteellinen osoittautui todella lapsiystävälliseksi paikaksi. Kaikkiin näyttelyihin pääsi rattaiden kanssa ja lapsille oli kaikenlaisia kurkistusluukkuja ja kokeiltavaa. Lapsiin erityisen vaikutuksen tekivät luukut, joista löytyi erilaisia eläinten jätöksiä. Kuinka ollakaan. Suosittelen museota lämpimästi tämän kokemuksen jälkeen.

Löysin uuden rikospodin. Olen kesällä itseasiassa kuunnellut useampaakin uutta rikospodcastia, mutta jättänyt useat yhden jakson perusteella, kun jokin ei vain ole kolahtanut. I don’t like mondays sen sijaan kolahti. Kertojalla on todella miellyttävä ääni, jota on kiva kuunnella. Tapaukset ovat mielenkiintoisia ja suurimmaksi osaksi minulle uusia. Olen toki kuunnellut jo sen verran rikospodeja, että jotkut tunnetut tapaukset alkavat olla tuttuja.

Elokuu on ollut hyvä podi kuukausi. Yhdessä-podcast on But I’m human, not a sandwich-blogin Iinan ja hänen miehensä Oton oma podcast. Se on samaan aikaan super hauska ja antaa samalla ajattelemisen aihetta. Podissa he puhuvat perheestä, parisuhteesta, sekä omasta suhteestaan. Heidän matkansa perheeksi sai nimittäin todella vauhdikkaan alun. Mä ihailen valtavasti Oton ja Iinan asennetta, sekä päätöstä saada suhde toimimaan todella nuorella iällä. Kaiken lisäksi minulla on itselläni ollut mieletön ilo ja kunnia saada tutustua Iinaan. Hän on ihan huippu tyyppi.

Tämä päätös oli äärimmäisen vaikea, mutta tarpeellinen. Kaksplussa antoi minulle ihan mielettömän paljon hyvää, mutta nyt minusta tuntui siltä että blogini kasvoi erilleen. Vaikka kirjoitan lasten jutuista, blogini pää paino on kodilla, sisustamisella ja lifestylellä. Koin etteivät meidän lukijakuntamme enää kohdanneet. Minulle jäi äärimmäisen hyvä mieli Kaksplussalla olosta, mutta nyt oli aika mennä eteenpäin. Itsenäisenä bloggaajana on juurin nyt todella hyvä olla.