Koska kärsin akuuteista Perjantain parhaiden vieroitusoireista, niin päätin listata sellaiset itse. Noorat viettävät kesälomaa podin parista, joten jonkin aikaa tässä joutuu kärvistelemään ilman heitä. Onneksi kaikkein pahimpina hetkinä voi kuunnella vanhoja jaksoja. 

Listasin muutamat pp:t jo instagramin puolelle. Mutta koska niitä alkoi vain tulla mieleen lisää ja lisää, päätin jatkaa listaa blogissa. 

✘ Upposin viikolla todella mielenkiintoiseen rabit holeen, kun jatkoin lempiharrastustani äänikirjan muodossa. Enkä tällä kertaa tarkoita lukemista, vaan cheeklogiaa. Kiinnostuin Cheekistä brändinä, kun hänen lopettamistaan puitiin lehdissä. Kiinnostuin nimenomaan ilmiöstä, kun henkilöbrändistä tulee suurempi kuin itse henkilöstä. Kuunteleen ehtiessäni Cheekin elämänkertaa äänikirjana, jonka sivuvaikutuksena tulee uppouduttua myös (lahtelaiseen) räp-kulttuuriin. Toinen sivuvaikutus on se, että jos en ole kuunnellut kyseistä kirjaa, olen huudattanut kotona suomiräppiä. Tosi mielenkiintoinen kirja, johon kannattaa tutustua vaikka Cheek itsessään ei kiinnosta. 

✘ Alkuviikosta meillä oli sovittuna päivällistreffit Heidin luona. Nauroimme, että meillä on tässä Noorien arkiruokakerhon Itä-Helsingin yksikkö koossa. Heidi oli tehnyt tosi hyviä kasvistortilloja ja minä olin luottanut taas taitoihini juustokakkujen tekijänä. Ilta oli todella mukava ja onnistunut. Oli ihanaa vierailla Heidin luona ja päästä vähän purkamaan sydäntä. Totesin jossain vaiheessa, että kannatti ostaa vauvalle kehto second handina. Minun ja Heidin ystävyys lähti nimittäin liikkeelle juuri siitä. 

✘ The Floral Societyn kukkalähetyksessä oli mukana tällä kertaa freesioita, joista on tullut lempikukkiani. Rakastan pieniä herkkiä freesioita, jotka assosioin vahvasti kesään. 

✘ Aloitin myös kevytlukemiseksi Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu-äänikirjan, kuunneltuani noin vuoden verran hypetystä siitä. Viimeinen tikki oli se, että Antti Holma suositteli äänikirjaa. Hyppäisin varmaan järveen, jos Antti neuvoisi. Kirja vaikuttaa alustavasti hyvältä. Iloinen yllätys oli, että Pirjo Heikkilä on tarinan lukija. Rakastan Pirjon ääntä. 

✘ Kokeilin uusia hiustuotteita Natura Siberica tuotemerkiltä, joihin rakastuin kerta heitolla. Omat luonnonkiharani tykkäävät tuotteista todella paljon ja kihartuvat villeimpinä, kuin koskaan. #kesäafro 

✘ Viikon ykkösjuttu oli se, että Sykkeen uuden kauden ensimmäiset neljä jaksoa ilmestyivät Ruutuun. Odotus on ollut lyhyt, mutta piinallinen ja hotkaisin uudet jaksot kerralla yhteen pötköön heti aamusta. Sovimme aamuvuorossa olevan työkaverini kanssa (joka myös on sykefani), että emme katso toisiamme vuoron vaihdossa silmiin, ettei katseeni spoilaa hänelle mitään ratkaisevaa. Taattua Syke laatua! 

✘ Toistaiseksi tämä kesäkuun ensimmäinen viikko on ollut parempi ja onnellisempi, kuin koko toukokuu yhteensä. Olo on tämän vuoksi toiveikas. Ongelmat eivät ole ohitse, mutta jos solmut lähtevät tästä aukeamaan hiljalleen. Tai saisimme ainakin riittävän, seesteisen hengähdystauon tämän kaiken keskellä. 

Instagramiani seuraavat ovatkin jo nähneet kesäkiharani. Väli viimeisimpien kampaamokäyntieni välissä ehti venähtää vuoden mittaiseksi. Tukka oli myös sen näköinen. Luonnonkihara antaa todella paljon anteeksi esimerkiksi sitä, jos sattuu nirhaisemaan latvat lyhyemmiksi keittiösaksilla. Nyt kaipasin kuitenkin kipeästi muutosta, ammattilaisen käden kosketusta ja keveämpää tukkaa. En kuitenkaan ajatellut, että leikkauttaisin hiukseni oikeasti lyhyeksi, mutta toisin kävi. 

Osasyy tähän oli se, että haluan päästä mahdollisimman pian eroon värjätystä hiuksesta. Kasvatan parhaillaan omaa väriä takaisin. Ensinnäkin hiusvärien ympäristövaikutukset mietityttävät. Toisekseen omalla värillä tukka ei ehkä näyttäisi jatkuvasti siltä, että se olisi kampaajan tarpeessa. Nyt värjättyä hiusta jäi pieni kaistale vain etuhiuksiin, mutten kaikki on omaa väriä. Seuraavan kerran jälkeen päässäni tuskin on yhtään värjättyä kohtaa. 

Tällä hetkellä ajatukseni on pysytellä jatkossa omassa värissä. Luonnollista hiusten väriä ei tarvitse huoltaa ja värjäämätön tukka voi varmasti himpun verran paremmin. Olen värjännyt hiuksiani ala-asteelta lähtien. Joten nyt noin parinkymmenen vuoden jälkeen on ehkä ihan hyvä siirtyä luonnollisempaan ilmeeseen. 

Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut luottokampaamoa, mutta nyt on. Talvella tänne hoodeilleni avattiin ihana parturi-kampaamo ja kauneushoitola Makea. Se sijaitsee Aurinkolahden rannassa, huikeissa puitteissa. Ja kun kampaamon hintaan kuuluu kupillinen kahvia ja hiusten pesupaikalla on hierovat tuolit, paikka on ainakin jokaisen pienen lapsen äidin unelma. Ja miksei kaikkien muidenkin. Mutta huonosti nukutun yön jälkeen kahvi tuli niin tarpeeseen. Minä en halua enää muualla käydäkään. 

Minun hiukseni leikkasi taitava Hertta. Hän sai heti kiinni siitä, mitä hain ja toteutti sen tosi kivasti. 

 

Tällä tavalla lyhyenä tukkani kihartuu paljon vahvemmin ja muutamat ovatkin kysyneet, otinko samalla permanentin. Olen voinut todeta siihen ylpeänä kiharani olevan täysin luomut. Nyt annankin niiden kihartua täysin vapaasti. Jo sen vuoksi, että vähemmällä käsittelyllä ne yksinkertaisesti voivat paremmin. 

Aluksi isoin totutteleminen oli siinä, että hiukset ovat nyt pääsääntöisesti auki. Tukkani on niin lyhyt, että sitä ei saa millekään perusponnarille. Välillä, kun kyllästyn silmillä pomppiviin kikkuroihin, saatan vetää ne pään päälle sellaiselle ananastupsulle. Mietin myös, että tähän tyyliin saattaisi hyvin sopia sellaiset isot, näyttävät pinnit joita nyt näkee joka paikassa.