Jo jonkin aikaa somessa ja ihmisten keskusteluissa on puhuttu Curly Girl-metodista. Se taitaa nykyisellään olla jo varsinainen villitys. Olin tässä Makeassa Kevin Murphy asiakasillassa ja sielläkin puhuttiin Curly Girlsistä. 

Minusta tuntuu hassulta, että hiusten muotoilu on niin sisään rakennettua etteivät kaikki ihmiset tunnista omaa hiuslaatuaan. Minulle on aina ollut täysin selvää, että oma tukkani on luonnonkihara. Tiedän tarkalleen, niin hyvässä, kuin pahassakin, mitä tarkoittaa, kun on luonnostaan kihara tukka. Parhaimmillaan säästän tolkuttomasti aikaa ennen juhlia, kun annan hiusten vain kuivua vapaasti korkkiruuveille. Pahimmillaan näytän jatkuvasti puudelilta, kun ilmassa on kosteutta, joka tekee hiuksistani pörröiset. Jälkimmäisen kanssa olen vain opetellut elämään. 

En erityisemmin laita tai muotoile hiuksiani. Ne saavat olla aika luonnollisesti ja kihartua vapaasti. Kuten varmaan kaikki, jotka ovat tietoisia luonnonkiharastaan, käytin vuosia vihatakseni sitä. Kadehdin niitä kavereita, joilla oli pitkät suorat hiukset, samalla kun itse tunsin tukkasukulaisuutta villakoirien kanssa. Se on ehkä syy siihen, miksi vuosia sitten ajelin pääni kaljuksi ja miksi jossain vaiheessa kuljin jatkuvasti jonkinlainen huivi päässä. Kun keksin suoristusraudat ja sain ensimmäisen oman sellaisen, olin seitsemännessä taivaassa. Olin haltioissani siitä ettei tukkani ollut jatkuvasti kihara. 

Ehkä siitä syystä, että olen aina tuntenut oman hiuslaatuni niin hyvin, tämä CG-metodi ja sitä seurannut hypetys pääsi yllättämään minut. Mietin aluksi, mikä kummassa siinä on niin ihmeellistä. Varsinkin, kun ohjeita lukiessani tajusin, että olen hoitanut hiuksiani vuosia kutakuinkin ohjeiden mukaan tietämättä. Ihan vain, koska olen kantapään kautta opetellut, mikä omalle tukalleni on hyväksi. Plus olen liian laiska muotoillakseni tukkaa erikoisemmin, jolloin se saa olla enimmäkseen vapaalla. Kun se on saanut kuivua vapaasti, ilman lämpörautoja sun muita, se on näyttänyt hyvältä ja voinut hyvin. Olen myös vuosi tehnyt pelkkiä hoitoainepesuja, koska huomasin tukkani voivan entistä paremmin silloin. Nyt alan hiljalleen ymmärtämään, että jos on vuosia hoitanut omia hiuksiaan väärin, voi hyvin olla vapauttavaa tunnistaa viimein oma hiuslaatunsa. 

Luettuani Curly Girl-metodin ohjeet läpi, päätin ottaa siitä muutamia uusia juttuja käyttöön itsellenikin. Niitä totuttuja hyviä tapoja en lähde muuttamaan, mutta olisin pöljä jos ohittaisin keinot hoitaa hiustani paremmin. 

Juuri nyt latvani alkavat olla huonossa kunnossa ja minun olisi korkea aika varata aika kampaajalle. Tein jonkin aikaa sitten päätöksen olla värjäämättä hiuksiani enää ja juuri nyt kasvatan omaa väriäni takaisin. Ensinnäkin siksi, etten selkeästi saa käytyä kampaajalla riittävän usein. Olen kyllästynyt siihen, että pääni näyttää jatkuvasti siltä, että se olisi freesauksen tarpeessa. Toisekseen värjääminen kuluttaa jo entisestään hauraita hiuksia, joten ehkä siitä on järkevää luopua. Jatkossa käyn kampaajalla ainoastaan lyhentämässä tukkaani. 

Nyt tulee pitkästä aikaa oikeasti ajankohtaisia kuulumisia. Nykyään suurin osa postauksista on ennakoituja ja ajastettuja, jotta saisin pidettyä julkaisurytmini. Nyt keskiviikko pääsi kuitenkin yllättämään totaalisesti. Vaikka minulla on aina varastossa sellaisia semivalmiita postauksia, joita olen kirjoittanut varastoon juuri tällaisia päiviä varten, mikään niistä ei puhutellut riittävästi. Niinpä päätin kirjoittaa pikaisesti ihan vain kuulumisia. 

Kun tulin eilen illalla töistä kotiin, mieheni lähti yötöihin. Hän oli saanut aikaisemmin illalla videoviestin, jossa työkaveri moppasi lainehtivaa lattiaa yhteisellä työmaalla. Melkein valmiilla työmaalla oli putki pettänyt. Minä jäin sitten yksin kotiin, kun tytöt tuhisivat kumpikin jo sängyissään. 

Nyt minulla on kaksi vapaapäivää, joista molemmat ovat täynnä ohjelmaa kuin Turusen pyssyt. Olen tänään ehtinyt jo käydä postissa, metsästämässä taulukoukkuja ympäri Itä-Helsinkiä ja valmistellut yhtä yhteistyöprojektia. Olen tästä lähdössä vielä hakemaan yhtä pakettia Itiksestä, instakirppari löytöjä jostain päin pääkaupunkiseutua ja illaksi menen vielä Makeaan Kevin Murphy iltaan. Makea on mieletön kampaamo/kauneussalonki tässä omilla hoodeillani. Huomenna aika kuluu todennäköisesti enimmäkseen blogijuttujen parissa. Kirjoittaen, valokuvaten ja siivoten. Suunniteltiin myös lasten kanssa retkeä kirsikkapuistoon. Eli tekemistä on. Päivittelin joskus työkaverini kahta työtä ja mahdotonta kalenteria, todeten etten ole yhtään sen parempi. Minulla on päivätyö, blogi, pienet lapset ja parisuhde. Lepopäiviä on harvassa, mutta niistä osaa onneksi nauttia ihan eri tavalla, kun sellainen lopulta tulee. 

Tavoitteena olisi se, että saan äitienpäivänä ihan vain olla ja nauttia tytöistä (ja nukkua piiiiiitkään). 

Huomenna tulee myös uusi the Floral Societyn kukkalähetys. Varmistin, että saan äitienpäiväkukkia edes itseltäni, jos en keltään muulta. Olen kyllä taas esittänyt toiselle puoliskolleni vienon toiveen siitä, jos edes kukkia saisi äitienpäivän kunniaksi. Kuvissa on neilikoita yhdestä kimpusta, joka on ollut tähän mennessä suosikkini. 

Toivon, että tuolla olisi ehtinyt edes vähän lämpenemään ennen, kuin lähden taas ulos. Taulukoukkuja metsästäessä oli vielä ihan kylmä. 

Toivottavasti teidän viikko on mennyt kivasti. Seuraavalla kerralla jotain asiapitoisempaa postausta.