Hae
Big mamas home

Millainen on klassisen boheemi pääsiäiskoti?

Puhtaasti klassiset elementit saattavat tuntua aavistuksen pliisuilta, kun taas täysin boheemit ratkaisut puolestaan liian villeiltä. Välillä tuntuu, kuin yrittäisin ratkaista tässä rubiikin kuutiota.

pääsiäinen, koristelu, koti, sisustus, klassisen boheemi,

Tervehdys sinne ruutujen toiselle puolelle. Täältä päästä löytyy yksi kofeiinihorkassa tärisevä äiti-ihminen. Olen siis yrittänyt paikata paria t o d e l l a huonosti nukuttua yötä espressoilla, kaoottisin seurauksin. Pysyn hereillä tällä hetkellä, mutta unenpuute ja kofeiini ovat aiheuttaneet ylivireystilan. Toivon todella, että ensi yönä meillä nukutaan. 
Ensi viikonloppuna vietetään jo pääsiäistä. Havahduin siihen taas viime lauantaina, vaikka olinkin tehnyt pääsiäistä varten työvuoro toiveita. Lauantaina aloin miettiä, pitäisikö tässä tehdä jotain kyseisen juhlapyhän eteen. 

Minä en muista lapsuudestani kummoisia pääsiäisperinteitä. Avioerolapsena olen viettänyt pyhäni milloin missäkin. Meillä ei kuitenkaan ollut kummassakaan kodissa mitään perinteisiä pääsiäiskoristeita tai -ruokia. Toki, joka vuosi meillä koristeltiin pajunkissoja, istutettiin rairuohoa ja tökittiin istutuksiin keltaisia tipuja, mutta siinä se oikeastaan oli. Nuorena aikuisena olen hypettänyt enemmän joulua, mutta ihan tässä parin vuoden aikana olen hiljalleen ihastunut myös pääsiäiseen. 
Keväällä pitkät pyhät tuntuvat ihan lomalta. Vaikka vuorotyössä on vähän arpapeliä, miten työvuorot osuvat pyhien päälle. Omani menevät aika kivasti ja sain työvuoroihin myös lyhennyksiä, jotka pidentävät vapaitani. Meillä pyhistä tulee myös vapaita, joten seuraavat kuusi viikkoa ovat melko rennot. Ainakin minulla on mahdollisuus nähdä kevätaurinkoa muuallakin, kuin ikkunoista. 

Kysyn otsikossa, millainen on klassisen boheemi pääsiäiskoti ja yritän saada tähän jonkinlaista vastausta itsekin. Olen jo pari vuotta sitten määritellyt tyylini klassisen boheemiksi. Rakastan klassista tyyliä ja lisään siihen mielelläni boheemia vivahdetta. Tämä tuntuu vähän vaikeuttavan koristeluja. Oma tyylini poikkeaa selkeästi valtavirran skandinaavisesta minimalistista, mikä tuntuu hankaloittavan koristelua erityisesti näin juhlapyhinä. Instagramissa tulee säännöllisesti vastaan kauniita, pelkistettyjä pääsiäiskoristeluita. Omaan makuuni, kuitenkin ehkä liian pelkistettyjä. Vaikka kuvat ovat kauniita, minun on hankalaa ammentaa niistä itselleni inspiraatiota. Seuraan myös useampaa vaikuttajaa, jonka tyylissä on klassisia elementtejä, kuten omassanikin. Niistä inspiraatiota löytyy enemmän, mutta sitten on vielä se tyylini boheemi puoli. Puhtaasti klassiset elementit saattavat tuntua aavistuksen pliisuilta, kun taas täysin boheemit ratkaisut puolestaan liian villeiltä. Lisää ongelmia tuo rajoittunut väripalettini. Välillä tuntuu, kuin yrittäisin ratkaista tässä rubiikin kuutiota. 
Joulu ja sen koristeet ovat alkaneet hahmottua vuosien myötä, mutta pääsiäinen onkin asia erikseen. Mitä tehdä, kun perinteiset keltaiset tipuset eivät sytytä? 

Haluaisin löytää muutaman sellaisen sesonkiin sopivan koristeen, jotka tulisivat muistuttamaan tyttöjä lapsuudenkodin pääsiäisistä. En tiedä vielä tarkalleen, mitä ne ovat, mutta olen nähnyt joskus jossain betonisia koristemunia, jotka miellyttivät omaa silmääni. Olen myös hypistellyt Indiskassa hopean väristä munan muotoista rasiaa. Siihen voisi piilottaa esimerkiksi pieniä suklaamunia. Vielä en ole raaskinut ostaa mitään. 
Ilokseni olen huomannut myös, että kukkakauppojen valikoimiin on ilmestynyt myös hyasintteja. Suomessa kyseinen kukka kuuluu perinteisesti jouluun, mutta muualla Euroopassa kannetaan hyasintteja pääsiäispöytää koristamaan. Tulppaaneista minulla on ähky jo tähän aikaan vuodesta ja keltaiset narsissit eivät sytytä. Sen sijaan helmililjoja ja hyasintteja voisin helposti kuvitella meillekin. 

Tänä vuonna pääsiäinen näkyy meillä oikeastaan pajunkissoina ja kukissa, joiden värimaailma tuo mieleen sorbetin. Kukat ovat osa the Floral Societyn kuukausitilaustani, jotka olen jakanut neljään eri kokoiseen maljakkoon. Pajunoksat ostin tylsänä kaupasta ja lisäsin ne kukkien sekaan. Tänä vuonna vain ihastelin somessa höyhenillä koristeltuja pajunoksia. Jotkut ovat tehneet itse mielettömän kauniita höyhen kukkasia. Täytyy kokeilla niitä ensi vuonna. Vannoin myös, että ensi vuonna me istutamme myös täällä kotona pääsiäisruohon. Tänä vuonna havahduin asiaan taas sunnuntaina. Onneksi tytöt ovat kylväneet ruohoa jo hoidossa. 
Kukkien ja pajunoksien lisäksi, meillä nautitaan myös pienistä pääsiäisaskarteluista. Tänä vuonna niitä on tuplasti. On muuten hauskaa vertailla itsekseen siskosten taitoja. Little E:llä alkaa olla jo selkeää silmää askarteluille. Pikkusisko taitaa vielä vain huitoa menemään ja yrittää välillä myös maistella maaleja. Oli miten oli, kaikki kotiin tuodut askartelut ovat ihan yhtä hellyttäviä. 
Olisi kiva kuulla ja nähdä teidän pääsiäiskoristelujanne. Linkatkaa vaikka kommenttiboksiin kuvia tai vain kertokaa, miten teillä koristellaan pääsiäinen. 
P.s. Jos kaipaatte inspiraatiota modernin klassiseen tyyliin, niin kannatta ehdottomasti käydä vilkaisemassa Heidin blogia ja Lauralta tämä tietty postaus.

Vaaliahdistusta

 En luota täysin kaikkiin vaalikoneisiin, koska en yksinkertaisesti ymmärrä kaikkia kysymyksiä. Tämä ehkä antaa teille realistisen käsityksen politiikantajustani.

eduskuntavaalit 2019, ilmastovaalit, vaaliahdistus
Kun kirjoitan tätä postausta, kiroan vanhaa läppäriäni, joka on onnistunut taas näpäyttämään minua ja seuraan vaalistudiota. Voin kertoa, että minun piti ajastaa toinen postaus tälle maanantaiaamulle, mutta sen sijaan puhun nyt eduskuntavaaleista. 
Totesin tänään kasvaneeni viimein aikuiseksi, kun seuraan vaali-iltaa vapaaehtoisesti televisiosta ja tulos oikeasti kiinnostaa minua. En ole aiemmin tiennyt mitään kuivempaa ja tylsempää asiaa, kuin politiikka, mutta niin se vain on alkanut kiinnosta. En väitä täysin ymmärtäväni kaikkea, mutta yritän parhaani. Ja täytyy myöntää, että kyllä tulokset hieman jännittävätkin. 
eduskuntavaalit 2019, ilmastovaalit, vaaliahdistus

eduskuntavaalit 2019, ilmastovaalit, vaaliahdistus
Olen tuskaillut monta viikkoa näitä vaaleja. Minulle on ollut alusta asti itsestään selvää, että äänestän ja se, että tulen äänestämään ilmaston puolesta. Mutta sen oikean ehdokkaan löytäminen on ollut mielettömän vaikeaa, jopa tuskaista. En luota täysin kaikkiin vaalikoneisiin, koska en yksinkertaisesti ymmärrä kaikkia kysymyksiä. Tämä ehkä antaa teille realistisen käsityksen politiikantajustani. Aika heikoilla jäillä ollaan. Tämä on siinä mielessä hieman ironista, kun ottaa huomioon, että minultakin löytyy pientä politiikkataustaa. Olin aikanaan yhden kauden oman kotikuntani nuorisovaltuustossa. Kokemus oli todella opettavainen, mutta poliitikonura ei lähtenyt siitä urkenemaan. 
eduskuntavaalit 2019, ilmastovaalit, vaaliahdistus

eduskuntavaalit 2019, ilmastovaalit, vaaliahdistus
Näissä vaaleissa minulle kaikkein isoin apu on ollut podcastit. Ihan ensimmäisenä iso, iso, iso kiitos jokaiselle, jotka olette puhuneet vaaleista omassa podcastissanne. Se on ollut todella mieltä avartavaa ja isoksi avuksi tälläiselle, joka ei juuri ymmärrä politiikkaa. 
Nonsensen Vaalispessu on ollut ihan huippu ja haluan ehdottomasti nostaa sen esille tästä. Kiitos Alexa ja Linda. Te teitte todella tärkeää työtä näiden vaalien eteen. Olen monesti puhunut siitä, että miksi politiikasta ei voitaisi puhua kuin barbieleikeissä. ”Nyt tällä olisi tällainen ehdotus tähän sote-ongelmaan.” Nonsense toi nämä asiat kaikkein lähemmäs tätä ja auttoi ainakin minua ymmärtämään vähän paremmin sitä, minkä puolesta itse haluan äänestää. Kiitos siitä. 
Minulla oli muutama pointti, kun mietin ehdokastani. Ensinnäkin ja kaikkein isoimpana oli se, että puolue jota kannattaisin, olisi sitoutunut ajamaan tätä ilmastoasiaa täysillä eteenpäin. Minulle ei riittänyt vain se, että valitsemani ehdokas ajaisi tätä asiaa, vaan sen pitää olla ehdottomasti koko puolueen asia. Kaksi muuta kriteeriäni oli se, että ehdokkaani pitäisi olla nuori ja nainen. Näillä perusteilla lähdin etsimään omaa ehdokastani ja lopulta löysin sellaisen. Kun pudotin oman lipukkeeni vaaliuurnaan, olo oli helpottunut. 
eduskuntavaalit 2019, ilmastovaalit, vaaliahdistus
Todennäköisesti tämä oma vaalihuumani jatkuu vielä tulevia viikkoja, kun yritän ymmärtää, mitä on tapahtunut ja mitä tulokset tarkoittavat. Mies parkani, joka joutuu taatusti toimimaan minulle vielä tulkkina tulevina viikkoina, kun yritän ymmärtää uutta tilannetta. 
Toivottavasti teistä mahdollisimman moni äänesti.