Nyt alkaa hiljalleen nyppimään tämä sairastaminen. Meidän perhe on ollut kuluneen kuukauden ajan enemmän ja vähemmän kipeä. Minä olen ollut nyt kolme kertaa kuumeessa ja nenä on vuotanut noin kuukauden päivät. Juuri kun alkaa näyttää siltä, että kaikki ovat terveitä ja tilanne normalisoituu, uusi flunssapiikki iskee kiinni kulman takaa. Little B on toista kertaa kuumeessa ja tällä kertaa kuume on jojoillut oudosti jo useamman päivän. Alkaa riittää pikku hiljaa. Itse asiassa töihin soittaminen alkaa hermostuttaa, kun ollaan jatkuvassa flunssassa. En uskalla enää edes sanoa mitään, jossa on ”onneksi” tai ”nyt näyttäisi”. Tuntuu, että povaan piruja seinille, jos edes mainitsen jotain tervehtymiseen liittyvää. Tai jos mainitsenkin jonkin sairauden nimen.

Eikä me olla ilmeisesti ainoita. Tuntuu, että tällaista sitkeää superfunssaa on liikenteessä. Jopa perhepäivähoitajamme, joka ei ole ollut kertaakaan meidän päivähoitohistoriamme aikana kipeänä, joutui pitämään kaksi päivää sairaslomaa.

Little B on ollut sunnuntaista lähtien kipeä ja tänään päätettiin käydä lääkärissä. Lääkäri tutki pikkuisen korvat, nielun ja kuunteli keuhkot. Diagnoosi oli tavallinen kausiflunssa, joten eiköhän se helpota sairastamalla. Voi olla, että myös puhkeavat hampaat tekevät oman osansa tässä paletissa.

Minä pörräsin tuossa pari iltaa sitten työvuoron jälkeen meidän lähikauppamme lisäravinne hyllyllä, kun mittani oli tullut täyteen tämän sairastelun suhteen. Päätin etsiä jotain, joka antaisi pöpöille kyytiä. Ostin sinkki pureskelutabletteja, sillä olen kuullut/lukenut jostain, että sinkki auttaa vastustuskykyä ja toimii parhaiten, jos imeytyy suun limakalvoilta. Sen kaveriksi valitsin karpalokapseleita, koska paketin kyljessä luki isoin kirjaimin ”vastustuskyvylle”. Toivon, että lisäravinteet antavat hieman potkua tälle.

Kun lapset ovat sairaana, meillä on kotona kädet täynnä töitä heissä. Tai oikeammin sylit täynnä. Erityisesti kuopuksemme on sitä tyyppiä, joka kipeänä haluaa olla koko ajan ihossa kiinni. Sitä on vaikeaa tehdä kovin paljon muuta, kun taapero haluaa olla koko ajan sylissä. Olen esimerkiksi viettänyt tämän päivän ihmispatjana ja miettinyt, mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Tervesiä täältä sohvan kulmasta torkkupeiton alta. Kuopus on parhaillaan päiväunilla ja esikoisella on omat puuhansa. Meillä on ollut kaikin puolin rento ja rauhallinen suununtaiaamu. On katsottu lastenohjelmia ja syöty aamupalaa. Olin vielä eilen töissä tekemässä aamuvuoroa. Minulla on ollut paljon viikonlopputöitä viime aikoina. Nyt kuitenkin helpottaa hieman. Toki viikonloppuvuoroista saa hyvät lisät, mutta on minusta kivaa olla myös kotona. 

Kotona piristää juuri nyt arvontapalkintona the Floral Societylta saatu kimppu. Päätin, että alan silloin tällöin tilaamaan kukkia kotiin ko yritykseltä. Yhdessä paketissa tulee reilusti tuoreita kukkia ja tätä ruuhkavuosielämää helpottaa suunnattomasti, kun ne tuodaan kotiovelle. 

Little B:lle nousi viime yönä kova kuume ja hän nukkui vieressämme suurimman osan yöstä. Aamulla kuume oli laskenut, mutta päivälle suunniteltu Hop Lopin reissu pitää siirtää toiselle viikonlopulle. 

Isoimman yllätyksen tarjoili kuitenkin esikoisemme. Jännitin hieman hänelle kertomista. Odotin pieniä raivareita, mutta 3-vuotias oli hyvin zen saatuaan tiedon. Hän tietää ettei kipeänä saa mennä hoitoon tai Hop Lopiin muita tartuttamaan ja totesi reippaasti: ”Sitten pitää mennä joku toinen kerta.” Olin pakahtua ylpeydestä, kun pikkuisemme osasi käsitellä tämän asian niin hyvin. 

Sovittiin, että haetaan kaupasta munia ja vaniljakastiketta ja tehdään pannukakku, kun ei päästä Hop Lopiin.