Watsappissa viesti mieheltäni; ”Joo ei ne väärässä oo.” Ja ketkä eivät ole väärässä; Työkaverini. Kerroin miehelleni, miten ihastuneita kollegani ovat esikoiseemme, jonka ovat muutamaan kertaan tavanneet. 

Söin lounaaksi keittoa, josta olin saanut kaadettua puolet ensin mikroon. Not my day. Hetki sitten tein kotona päivälliseksi spagettia ja jauhelihakastiketta. 

Nauroin meidän yksivuotiaalle taaperolle, kun hän hivuttautui mäkeä alas takaperin, vatsallaan. Sen sijaan, että olisi voinut laskea peppuliukua. Tutkimattomia ovat taaperon tiet. 

Hermostuin taaperolle, kun hän oli vetänyt neljä kertaa viikkaamani pyykit lattialle. En ole ylpeä tilanteesta, mutta niin kävi. Meidän pieni ymmärtää hienosti puhetta, mutta nyt kiellot menivät kuuroille korville. Ihanneminä olisi tietysti tarjonnut yksivuotiaalle muuta virikettä ohjaamaan mielenkiinnon pois pyykeistä. 

Barebels-patukka iltavuoroon, kun kiirettä piti ja sokerit olivat matalalla. 

Kerroin aikaisemmin sisustushepuleista, joilloin valkoinen lipasto siirtyi sohvan viereen ja sivupöytänä toiminut lasipöytä pääsi sohvapöydän kaveriksi. Sen lisäksi meillä siivottiin joulu pois, jonka myötä kodin ilme raikastui. 

Iinan postaus heidän kotinsa kevätsisustuksesta. Iinan koti on todella kiva ja ihan heidän perheensä näköinen. 

Suunnittelen nykyään paljon työpäiviä ja sitä, miten päivästä selviäisi kaikkein joutuisammin. Tunnen asiakkaita sen verran huonosti vielä, että organisoiminen on hankalaa, mutta kehityn koko ajan. Onneksi perehdytysjaksoni jatkuu edelleen, eikä minun tarvitse tuntea itseäni vielä konkariksi. Saan olla luvan kanssa vähän pihalla.

Muistatteko vielä perinteisen Viikkokatsauksen? Syksy oli sen verran hektinen, että tämä viikkokuulumisten kirjoittaminen jäi vähän vähemmälle. Mutta ajattelin jatkaa viikkokatsausta nyt siinä muodossa, jollainen se oli kaikkein pisimpään. 

Kulunut viikko on ollut melko leppoisa. Minulla oli pitkä vapaa ja sain arkiaamuina olla kotona rauhassa ennen iltavuoroja. Olen soittanut kotona suomiräppiä (mikä ei ole ollenkaan tapaistani) ja nauttinut omasta tilasta. Tyttöjen kanssa olen sitten nauttinut viikonlopusta. 

Kulunut viikko oli aavistuksen rankka, sillä meidän tytöt olivat kolme päivää varahoidossa uudessa päiväkodissa ja erityisesti nuorimmaiselle tämä oli vaikeaa. Jos saisin päättää, niin olisin vielä kotona hänen kanssaan, eikä hän olisi päivähoidossa. Mutta koska en saa, olen todella iloinen perhepäivähoitajastamme. Päiväkodin iso ryhmä ja vieraat tädit olivat introverttiluonteiselle bebelle ihan selkeästi liikaa. Ensimmäinen päivä vielä meni, mutta kahtena muuna hän oli todella itkuinen, väsynyt ja sylinkipeä. Yöt hän on nukkunut välissä. Meidän tavoite onkin ollut tarjota hänelle kotona mahdollisimman paljon syliä ja läheisyyttä, mikä tuntuu auttaneen. 

Olen tällä viikolla myös höyryttänyt vaatteita sellaisella innolla, mikä on saanut perheeni aika hämilleen. Päädyin hankkimaan höyryttimen noin vuoden harkinta-ajan jälkeen ja kuten sanottu, olen ollut aivan lapsellisen innoissani siitä. Höyryttimellä saa esimerkiksi tyttöjen vaatteista kaikki rusetit ja röyhelöt minttiin ja juuri oikeaan asentoon, koska höyry auttaa kangasta löytämään sen luonnollisen asentonsa. Eli lisää rusetteja ja rimpsuja tiedossa tulevaisuudessa. 

Perjantai oli höyrytys- ja lasten laatikoiden siivouspäivä. Taas ne mokomat ovat hujahtaneet pituutta monta senttiä. Tuntuu siltä, että kun huokaisen helpotuksesta ja totean vaatevarastoiden olevan kunnossa, lapset kasvavat yhdessä yössä yli nykyisestä koosta. 

Tällä viikolla mietimme myös mieheni kanssa millainen musta-aukko päiväkoti voi olla. Esikoiselta hävisi jäljettömiin kahdessa päivässä kumpparit, sekä kaulahuivi. Perhepäivähoidossa ei ole hävinnyt koskaan mitään. Tämä harmittaa hieman, mutta yritän ajatella positiivisesti, sillä Little E olisi muutenkin tarvinnut uudet, isommat kumppari. 

Viikonloppuna tein yhden aamuvuoron, mutta muuten nautin tyttöjen seurasta. Käytiin ostamassa uusi huivi kadonneen tilalle, leikittiin barbeilla ja katsottiin pari elokuvaa. Pikkusisko on koko ajan enemmän menossa ja tekemisessä mukana, mikä on Little E:n mielestä sekä kivaa, että kamalaa. Ehkä pian hän saa meidän kuopuksesta hyvän leikkikaverin.