Viikkokatsaus nyt, koska mennyt viikonloppu ja tämä alkuviikko on ollut sen verran täynnä kirjahyllyprojektia etten ole ehtinyt edes avata konetta. 

Mennyt viikko sujahti ohitse hetkessä. Minulla oli pitkästä aikaa sellainen normaali, viisi päiväinen työviikko, johon kuului, sekä aamu-, että iltavuoroja. Tällaisella vaihtelulla viisi päivää on aika rankka rupeama, mutta selvisin siitä hengissä. Vaikkakin perjantaina olin aivan valmis lähtemään aamusta suoraan vapaille. 

Viikon paras terapiaistunto: Autossa, Erikan kanssa, matkalla Ikeaan. Siinä tuli puhuttua, huudettua, naurettua, vähän itkettyäkin, suojassa suljetussa tilassa. Mahdoimme olla koomisen näköisiä. Mutta taisimme kumpikin olla juttutuokion tarpeessa. Terapiaistuntoon liittyi myös vahvasti Mäkkärin Drive-in. 

Viikon paras kahvi: McDonaldsin latte yllätti minut ja Erikan aivan täysin. Toistelimme monta kertaa lyhyessä ajassa; ”Onpas hyvää kahvia.” 

Bebellä meni koko viikonloppu toipua kolmesta päiväkotipäivästä. Maanantaina hoitoon, tutulle hoitajalle meni tyytyväinen taapero. Hän oli pari päivää viihtynyt hyvin tiiviisti sylissä, mutta ei ollut erityisen itkuinen. Vaikka minulla ei ole mitään päiväkoteja vastaan, niin kyllä tälle meidän nuorimmalle sopii niin paljon paremmin perhepäivähoito. 

Eniten äitipisteitä tällä viikolla: Kun opettelin tekemään uudenlaisen letin esikoiselleni. Se oli kuulemma todella hieno ja muistutti Elsan lettiä. 

Viikon paras lapsijuttu: Kun kaivettiin isosiskon vanhoista vaatteista myös pikkusiskolle hame. Täällä on vaan tyllit hulmunneet, kun neidit ovat heilutelleet niitä musiikin tahdissa. 

Kaikilla meidän alueen yli kolmevuotiailla perhepäivähoitolaisilla on kerran kahdessa viikossa jumppapäivä. Yksi alueen hoitajista vetää isommille lapsille aamupäivällä jumppaa. Tämä on muuten yksi asia, jota arvostan perhepäivähoidossa. Että vaikka hoitajat hoitavat lapsia pääsääntöisesti omilla tahoillaan, niin kaikkea järjestetään myös yhdessä. 

Tällä viikolla jumpassa oli lajina jooga. Meidän pieni esitteli illalla aivan innoissaan oppimiaan uusia liikkeitä. 

Viikon paras ruokatoimitus: Kun mieheni työkaveri kantoi pienen pakkasemme täyteen hirvenlihaa ja kuhaa. Olen tästä todella onnellinen. Vähän vain huolestuttaa, osataanko me kokata ne arvonsa mukaisesti. 

Viikon paras sääilmiö: Lumi, jota on tullut paljon. Välillä on tuntunut siltä, kuin asuisi ihan toisessa päässä Suomea. 

Kun viikko on mennyt enemmän tai vähemmän töissä, viikonloppuna halusin antaa erityishuomiota tytöille. Lauantaina me käytiin ulkona ja kirjastossa. Little E oli innoissaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa ikinä vähän pelaamaan kirjaston padilla. Satuin löytämään kirjastosta myös yhden lempikirjani filmatisoinnin. Elokuvan nimi on Ensemble, c’est tout – Kimpassa. Niin kirja, kuin elokuvakin ovat sympaattisia ja saavat aikaan hyvän mielen. Suosittelen, jos satutte löytämään. Minä ainakin aion lukea kirjan taas uudestaan. 

Vaikka puhun ja suunnittelen blogissa paljon sisustusta, tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan postausta tulevan vuoden sisustushaaveista. Hieman huvittavaa on, että kirjoitan näistä nyt, kun kirjoitettavaa on melko vähän. 

Kulunut vuosi 2018 oli meidän toinen vauvavuotemme. On sanomattakin selvää, että siihen liittyi monia hankintoja. Varsinkin, kun minulla oli tällä kertaa missiona hankkia tällä kertaa sisustukseen sopivia tarvikkeita. Näitä oli muun muassa beige leikkimatto ja vaalea sitteri. Toinen lapsi tarkoitti myös uusia järjestelyitä makuuhuoneessa. Lisäksi meidän piti hoitaa kirjahyllyprojekti jo kesällä, mutta se jäi. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus suunnata Ikeaan. Kuluneena vuonna suurin sisustukseen vaikuttava muutos oli, kun Little E siirtyi nukkumaan isojen tyttöjen sänkyyn. Se vaati hieman pähkäilyä pienissä neliöissä. 

Minulla on muutoin parhaillaan ”Miltä kotimme näytti vuosi sitten”-postaus työn alla. Ihmismuisti on aika lyhyt, joten ajattelin, että olisi kiva katsella millaisia muutoksia vuoden aikana on tapahtunut. On nimittäin itsekin kiva nähdä, miten koti on muuttunut tässä ajassa. 

Tänä vuonna tilanne haaveiden suhteen on jo melko hyvä. Kunhan kirjahyllyprojekti saatetaan viimein loppuun, kotimme alkaa olla kalustettu. Uusia hankintoja tänne ei juurikaan mahdu, sillä lähes kaikki neliöt on hyötykäytetty. Tämän vuoksi olen odottanut hartaasti olohuoneen viimeistelyä, koska sitten meidän koti alkaa olla pääpiirteittään valmis. Osasyy sille, miksi tämä on venynyt ja venynyt on se, että suunnittelimme jo muuttavamme tässä välissä. Muutto kuitenkin viivästyi. Nyt suurin sisustushaave tälle vuodelle on uusi, kolmehuoneinen koti. Kaksio alkaa käydä meille turhan ahtaaksi, joten kolmio olisi toiveiden täyttymys. Meillä on kyllä hakemuksia vetämässä, joten tämä projekti on jo käynnissä. 

Vaikka tämä koti onkin pian kalustettu, pari projektia ja haavetta to do-listalta löytyy. Olohuone kaipaisi uusia verhoja ja meidän sänky uutta päiväpeittoa. Tai itse asiassa me kaipaisimme kokonaan uutta sänkyä. Meidän parisänky on todella vanha, joten ehkä seuraava iso projekti on löytää meille kunnollinen sänky. Haluaisin myös vaihtaa kotimme valaisimet enemmän meidän näköisiimme vaihtoehtoihin. Eikä muutto ole näiden haaveiden esteenä, sillä olen miettinyt hankintoja niin, että ne tulisivat toimimaan myös toisenlaisessa asunnossa. 

Muuten tulevana vuonna aion nauttia kodistamme ja siitä, että kaikki palaset ovat viimein loksahtaneet kohdilleen. Tulen varmasti piristämään asuntoamme jollain pienellä, mutta aion olla tulevaisuudessa kuitenkin entistä harkitsevaisempi. Me emme tarvitse koko ajan uutta kamaa. Ehkä nyt olisi hyvä hetki unohtaa krääsä ja keskittyä enemmän niihin oikeisiin haaveisiin, kuten Ton-tuoleihin. Jo ihan kestävämpää kulutusta ajatellen.