Meidän vauvavuotemme
3Kuopuksemme täytti vuoden ja sen myötä tämä vauvavuosi on nyt taputeltu. Se pelätty vauvavuosi, josta puhutaan paljon. Meille kulunut vuosi oli aivan älyttömän helppo ja ihana! Ottaisin sen uudestaan koska tahansa. Tämän perusteella saattaisin haluta niitä vauvoja vähintään kymmenen ja meidän vauvat pitäisi laittaa hallitukselle töihin lapsentekotalkoiden keulakuviksi. Johan alkaisi vauvoja tulemaan.
Meillä siis juhlitaan ihan pian beben ensimmäistä syntymäpäivää! Sen kunniaksi kokosin koosteen meidän kuluneesta vuodesta.
Yhteinen vuotemme blogin puolella alkoi postauksella Pikkusisko, jossa tulin kertomaan vauvanhuuruiset terveiset meidän kasvaneelta perheeltä. Olin pimittänyt tähän asti kaikilta vauvan sukupuolen, vaikka mieheni kanssa tiesimmekin sen etukäteen. Fiilistelin raskausaikana aivan huolella kaikkea hennon vaaleanpunaista, vaikka se ei blogissa näkynytkään.
Ensimmäiset päivät kotona meinasivat olla yhtä kaaosta, mutta niistä selvittiin. Vaikka tiedossa oli, että vauva-arki pitäisi opetella uudestaan, niin yllättäen Taapero eli ensimmäiset päivät lähinnä voileivillä, mikä ei asianosaista haitannut yhtään. Hän eläisi edelleen pelkillä voileivillä, jos antaisimme sille mahdollisuuden.
Koska jouduin sairaalaan melko yllättäen, julkaisin viimeiset raskausasukuvatkin vasta kotiutumisen jälkeen. Toisaalta, eikö se synnytyksen alkaminen ole aina yllätys, vaikka sitä odottaa. Minä kuitenkin päädyin osastolle tarkkailuun ja lopulta käynnistykseen, kun vauvan liikkeet vähenivät huomattavasti.
Synnytykseni oli melkoinen kokemus. Se lähti käyntiin pienellä suostuttelulla ja olin lopulta vähällä kuolla, joten meni hetki, ennen kuin minusta oli kirjoittamaan siitä kunnolla. Kun aikaa oli vähän kulunut, niin kirjoitin sekä raskaudestani, että synnytyksestäni.
Ensimmäisissä viikoissa riitti draamankaarta riittävästi, kun minä sain todella rajun rintatulehduksen ja oli päivän verran täysin pois pelistä. Ymmärrän täysin, että jotkut äidit saavat rintatulehduksesta imetyskammon. Onneksi oireita kesti vain päivän ja pääsin seuraavana päivänä jo sushille.
Meidän nelihenkisen perheen ensimmäiset yhteiset juhlat eivät suinkaan olleet ristiäiset, vaan esikoisen pandateemaiset kaksivuotis synttärit. Bebe edusti juhlissa mallikelpoisesti, teeman mukaan pukeutuneena. Ristiäisiä juhlittiin Loppiaisena kappelissa lähellä kotiamme. Paikalla olivat perhe, pari ystävää ja tietysti beben ihanat kummit.
Kun bebe oli kaksikuinen kerroin hieman meidän kuulumisia ja ajatuksia kahden lapsen äitiydestä. Minulle oli vielä tärkeämpää, kuin Little E:n vauva-aikana, pitää kiinni myös omista jutuistani kuten bloggaamisesta. Sen lisäksi olin useampaan kertaan ulkona vauvan kanssa, kuten eräs talvinen päivä iltapäiväteellä. Vaikka puhuin vauvan kanssa liikkumisesta jo Little E:n kohdalla, nyt vasta noudatin omaa neuvoani.
Lastenvaatteet ovat olleet aina lähellä sydäntäni, vaikka en Gugguusta perusta (linkki). Se oli kuitenkin syy jakaa postaus vastasyntyneen vaatevarastosta ja toivoa, että tulevat vastasyntyneen vanhemmat saisivat listasta apua, sekä iloa. Kirjoitin myös ensimmäisten kuukausien nukkumisjärjestelyistä, sekä omat vinkkini ensimmäisiin kuukausiin vauvan kanssa.
Vaikka vauvavuosi on pääsääntöisesti ollut helppo, meillä on ollut ne omat vaikeutemme. Ensimmäisenä ja raskaimpana mielessä pyörii edelleen beben painonnousuongelmat. Sain imetettyä, mutta oma maito ei riittänyt, mikä oli pieni kolaus minulle, kun imetys esikoisenkin kanssa epäonnistui. Tämän lisäksi tällä nuorimmaisella on ollut selkeästi enemmän erilaisia yöhulinoita, kuin Little E:llä aikanaan. Viidenkuukauden hulinat, eivät nimittäin jääneet viimeisiksi.
Talvi kääntyi kevääksi ja bebe täytti puoli vuotta. Silloin meillä muutettiin nukkumisjärjestelyitä ja vauva siirtyi nukkumaan korisängystä pinnasänkyyn. Samoihin aikoihin mietin myös asumistamme tiiviisti kaksiossa.
Syksyn tullessa minun töihin paluuni lähestyi ja myös bebellä alkoi päivähoito. Olimme älyttömän onnekkaita, sillä vauva pääsi samalle perhepäivähoitajalle siskonsa kanssa, mikä ei ole itsestään selvyys. Ennen hoidon aloitusta kirjoitin meidän kokemuksista perhepäivähoidosta. Me järjestettiin B:lle mahdollisimman pehmeä ja kevyt aloitus hoitoon.
Kymmenkuisena bebe lähti kävelemään, mikä saattoi kirvoittaa mamalta muutaman liikutuksen kyyneleen. Samaan aikaan lausuttiin myös ensimmäinen sana, joka oli tietysti äiti. Bebe muuttui melko nopeasti vauvasta touhukkaaksi taaperoksi. Minun puolestani tässä olisi saanut kestää vähän aikaa.
Nyt meillä suunnitellaan täyttä häkää yksivuotis synttäreitä ja ihmetellään mihin tämä vuosi oikein hujahti. Meillä tepastelee ympäriinsä reipas pieni vaapero, mikä tarkoittaa sitä, että juuri nyt meillä vietetään aika aktiivista elämää lasten kanssa.
Tulossa olisi vielä pari postausta tämän vauvavuosi aiheen ympäriltä. Vauvahuuruillaan nyt vielä hetki, kun sen on mahdollista. ♡ ♡
Tiesitkö nämä asiat minusta?
Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
Tämä on paha. Kolmen blogivuoden aikana on tullut kerrottua itsestä jos jonkinmoista faktaa. Varmasti on jotakin, jota en ole kertonut, mutta hetken aikaa tätä piti miettiä. Tiesittekö, että olen ajellut kuusitoistavuotiaana hiukseni? Siis oikeasti ajellut. Minulla oli hetken aikaa puolen millin siili. Äitini kertoi aikanaan tästä tarinaa pikkuveljieni hoitokavereiden vanhemmille, jotka kauhistelivat lastensa parturileikkejä. ”Ihan kunnollinen siitä tuli ja hiuksetkin kasvoivat takaisin.”
Mitkä ovat huonoja puoliasi?
Huonot vitsit? Vakavasti ottaen, reagoin usein nopeasti ja ajattelematta, niin hyvässä, kuin pahassa. Saatan sanoa asioihin välillä nopean, kärkkään mielipiteen, jota ei ole ajateltu kovin pitkälle. Kun saan muutaman hetken tai vaikka aikaa yön yli ajatella asiaa, vastaus saattaa olla paljon ensireaktiota fiksumpi.
Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Haluaisin uskoa, että se on tietty aitous ja maanläheisyys, jotka miellän omiksi ominaisuuksikseni. Hersyvä huumorintaju se tuskin ainakaan on (sitä ei ole).
Oletko lähiaikoina nolannut itseäsi julkisesti, missä ja miten?
Yritin miettiä tätä ihan tosissaan, mutta mieleeni ei tule mitään erityistä. Eikä tämä varmasti johdu siitä, että olisin mitenkään erinomainen, enkä mokaisi mitenkään. Ennemminkin yritän olla aina mahdollisimman sinut mokieni kanssa. Kaikenlaisia pikku juttuja sattuu alvariinsa. Pudottelen tavaroita, kompastelen ja niin poispäin. Yksi sellainen semi nolo hetki oli, kun repesin kassajonossa Mamma rimpuilee-podcastille, jota kuuntelin. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun en millään saanut nauruani hallintaan vaan nauraa räkätin siinä kykenemättä lopettamaan. Jotenkin en naurultani päässyt edes liikkumaan paikoiltani, vaan seisoin samalla tien tukkeena.
Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy?
Tähän en osaa vastata ollenkaan. Omiin korviini ei ole kantautunut muuta, kuin se blogiklassikko, että meillä olisi muka aina siistiä.
Miten tapasit poikaystäväsi?
Tämän tarinan avomieheni osaa kertoa minua paremmin, mutta yritän silti. Se oli varsin tapahtumarikas ilta. Tapasimme baarissa. Päädyimme sinne ystäväni kanssa juhlimaan yhteisen ystävämme poikaystävän syntymäpäiviä. Avomieheni oli tämän poikaystävän ystäviä ja kun tapasimme ensimmäisen kerran, hän oli ehtinyt ottaa kaiken irti happy hourista. Minä iskin silloin silmäni ihan toiseen kundiin ja sivuutin avomieheni täysin. Kunnes tulin jossain vaiheessa vessasta ja ystäväni kertoi ”ton tyypin” laittavan numeronsa puhelimeeni. Harmi vain, että tämä oli siinä vaiheessa niin humalassa ettei onnistunut näppäilemään numeroita aatamin aikaiseen nokialaiseeni. Avomieheni kaveri karautti apuun ja lisäsi numeron kännykkääni. Kun sain puhelimen takaisin, avomieheni otti ystäväänsä riveleistä kiinni ja totesi tämän antaneen oman numeronsa. Tästä lähtemättömästä ensivaikutelmasta huolimatta, aloimme tekstailla seuraavana päivänä. Siihen aikaan tosiaan tekstailtiin, eikä lähetelty watsappeja.
Mikä sinusta tulee isona?
En todellakaan tiedä. Nyt haluaisin saada tehtyä siimein lähihoitajan paperit ja kehittää taitojani influencerina. Sen enempää en tiedä.
Mikä saa sinut nauramaan?
Lähes kaikki. Olen todella herkkä nauramaan. Saatan kikatella itsekseni ihan pikku jutuille ja saan välillä nauruhepuleita. Olen lentänyt yläasteella ulos fysiikan tunnilta, kun sain tällaisen hepulit. En saanut kahteenkymmeneen minuuttiin nauruani rauhoittumaan ja se oli opettajalle liikaa. En kuitenkaan pidä väkivaltahuumorista.
Suurin paheesi?
Sokeri. Jäätelöt. Suklaa. Karkit. Kakut. Leivonnaiset. Sokeri. Olen todellinen sokerihiiri ja jos se olisi mahdollista, eläisin kaikilla makeilla herkuilla. Eikä minulla ole minkäänlaista itsehillintää sokerin suhteen. Jos meillä on kotona karkkia, minä syön sen.
Oudoin tapasi?
Yksi tuli mieleen. Kotioloissa, kun meillä on keittoa, leikkaan juustosta useita siivuja lautasen pohjalle. Sen jälkeen otan sille keittoa. Juusto sulaa keiton sekaan ja syön sen niin. En tiedä muita, kuin omat perheenjäseneni, jotka tekevät näin ja tiedän, että tämä on äidiltämme opittua. Tekeekö joku teistä näin?
Vaihdatko jonkun tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta kanavaa?
Formuloiden, ravien ja sotaelokuvien. Formulat ei kiinnosta yhtään. Raveja tuli katseltua lapsuudessa riittämiin sieltä radan varrelta ja sotaelokuvia en vain pysty katsomaan.
Mikä on sun lemppari-piirretty Disneyltä?
Kaunotar ja Hirviö on suosikkielokuvani ihan kautta aikojen. En ole vielä löytänyt elokuvaa, joka olisi yltänyt tämän ohi. Tämän rinnalle tosin nousi Disneyn uusi Kaunotar ja Hirviö. Itken joka kerta lopussa. Osittain siksi, koska minun mielestäni Hirviön ei pitäisi muuttua takaisin prinssiksi.
Mikä oli lempi artistisi pienenä?
Kuten monet muutkin ikäluokkani tytöt, fanitin Spice Girlssejä. Keräsin Spice Girlsien valokuvia, joita vaihdeltiin kouluissa ja joita ostin meidän kylän Ärrältä aina, kun sain rahaa jostain. Se oli sitä aikaa.
Jos voittaisit lotossa 7 oikein, mikä olisi ensimmäinen tekosi ja asia johon voittopottiasi tuhlaisit?
Todennäköisesti ostaisin unelmieni asunnon ja remontoisin sen kuntoon. Saattaisin myös ostaa sijoitusasunnon jostain päin Suomea.
Jos olisi ”pakko” osallistua johonkin tosi-tv-sarjaan, mikä se olisi?
Muistatteko te Whipeoutin? Sen sarjan, jossa oli niitä erikoisia temppuratoja. Mietin jo silloin, että kyseiseen sarjaan olisi todella kiva osallistua. Olisin voinut käydä vetämässä ne temppuradat läpi, ilman minkäänlaista kilpailua, ihan omaksi ilokseni. Näistä nykyään pyörivistä sarjoista Remppa vai muutto olisi sellainen, johon olisi hauska osallistua.
