Miten niitä poikia tehdään?
2Maailmassa on muutamia asioita, joista riittä puhumista aina. Yksi näistä asioista on lapset, ihan kaikissa muodoissa. Lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, vauvavuodesta ja lasten sukupuolesta riittää puhumista ja mielipiteitä, yhtä monta, kuin on ihmisiä. Tietyssä iässä muita kiinnostaa erityisesti pariskuntien perheenlisäysasiat. Äkkiä voisi kuvitella, että nyt kun minulla on se kiintiö 1,8 lasta täynnä, saisin olla rauhassa. Mutta vielä mitä, kyselyt jatkuvat.
Vaikka me olemme saaneet jo kaksi upeaa tyttöä, olen kuullut aina silloin tällöin pari hassua kysymystä. Ne ovat; ”Aiotteko tehdä vielä sen pojan? ” ja ”Yritättekö te vielä sitä poikaa?” Pitäähän perheessä olla tyttö ja poika, ettei tasapaino järky. Olemme lähipiirillemme puhuneet näistä lapsiasioista melko avoimesti, joten he tietävät, millaisia toiveita meillä on tulevaisuudelle. Muiden ei minun mielestäni tarvitse välttämättä edes tietää.
Siitä huolimatta minulla olisi tästä pari valittua sanaa.
Ihan ensimmäiseksi, niin kuin se olisi meistä mitenkään kiinni kummansortin lapsia meille tulee, jos tulee. Se, että meillä on kaksi tyttöä, ei tee meidän perheestä mitenkään päin vajavaista tai vääränlaista. Seitsemän pojan ylpeänä isosiskona voin sanoa, ettei perheen arvo riipu lasten sukupuolesta (tai määrästä). Minusta nämä kysymykset menevät samaan roskakoriin kaikkien vauvauteluiden kanssa. Tällaiset tiedustelut ovat ihan yhtä asiattomia, kuin se; ”No koskas teille on tulossa perheenlisäystä.”
Olen puhunut ennenkin siitä, että nämä lapsiasiat ovat maailman intiimimpiä asioita, jotka eivät yksinkertaisesti kuulu ulkopuolisille. Kukaan ei tiedä, mitä siellä toisen pinnan alla on meneillään. Esimerkiksi seitsemän vuoden lapsettomuudesta kärsineelle moiset utelut tekivät todella kipeää. Ne muistuttivat hyvin elävästi siitä, missä oma kroppa on epäonnistunut.
Eikä missään nimessä pidä unohtaa heitä, joilla on jo lapsi, mutta esimerkiksi toive toisesta lapsesta ei koskaan täyty. Sekundaarinen lapsettomuus on ihan yhtä vakavasti otettava tilanne. Eli koskaan ei ole sopiva hetki kysyä kenenkään lapsitoiveista.
Olen myös todistanut muutamaa sellaista tapausta, joissa miehelle asetetaan ihan kohtuuttomat paineet lapsen sukupuolesta. Ihan, kuin mies olisi henkilökohtaisesti vastuussa siitä, onko lapsi tyttö vai poika. Vaikka miehen siittiöt lapsen sukupuolen määrittävätkin, ei isä voi mitenkään päättää kumpaa sorttia sieltä tulee. Se on yksinkertainen biologinen fakta. Edelleen, kaikki vanhempani toivoivat minulle seuraksi pikkusiskoa, niinä vuosina, kun sain nuorimmat veljeni. Siitä huolimatta jäin ainoaksi tytöksi veljeskatraassa. Universumi ei kauheasti kysellyt vanhempieni toiveita.
Minusta tällainen toisen vanhemman syyttely on ihan keskiajalta, eikä lainkaan nykypäivää. Varsinkin kun nykypäivän lääketiede tietää, kuinka paljon mies tai nainen voi vaikuttaa tulevan lapsen sukupuoleen. Ennen vanhaan se oli nainen syy, jos poikia ei tullut. Pojan puute oli ennen syy erota tai mestauttaa vaimo. Eihän me naiset aloiteta samaa syyttelyä näin kaksituhattaluvulla.
Kerroin aikaisemmin, että meistä kumpikin toivoo poikaa. Minusta olisi upeaa kokea molempien sukupuolten vanhemmuus. Tiedän, kuitenkin sen olevan etuoikeus, johon en voi vaikuttaa. Ja lopulta se on ihan sama, saanko olla tyttökatraan äiti, vai siunataanko meitä myös pienellä pojalla. Mieheni toivoo poikaa perinteisemmistä syistä. Mutta myös tyttäret voivat jatkaa ihan yhtä lailla sukua ja sukunimeä. Heille pitää vain opettaa ainutlaatuisen sukunimen arvo.
Mutta lopulta, lasten sukupuolella ei ole mitään väliä.
Suosituimmat instagramkuvani x 9
Blogin ja instagramin (@bigmamashomeblog) statistiikan seuraaminen on välillä todella mielenkiintoista. Kiva nähdä mistä te tykkäätte ja mikä teitä kiinnostaa. Nyt halusin tehdä postauksen, jossa esittelen yhdeksän suosituinta instagramkuvaani viimeisen puolenvuoden ajalta. Näistä kuvista on siis tykätty kaikkein eniten.
Ensimmäinen kuvaan liittyy instagramini ensimmäiseen tykkäysketjuun, joka oli tosi suosittu. Ideana oli yksinkertaisuudessa tykkäillä uusista tileistä ja kuvista. Näitä tykkäysketjuja tulee varmasti lisää.
Tämä kuva on viime kesältä sen jälkeen, kun bebe siirtyi nukkumaan pinnasänkyyn. Siirtyminen sujui hyvin ja tämä oli sitä aikaa, kun meidän vauva vielä nukkui pitkään. Nykyään parivaljakko ponnistaa sängyistä ylös kuudelta. Silloin meillä oli vielä aikaa pötkötellä sohvalla taaperon kanssa ihan kaksistaan. Nyt meidän aamut ovat hieman erinäköisiä.
Kolmannessa kuvassa on myös meidän bebe nukkumassa keskellä parisänkyä noin viikon ikäisenä. Tämä kyseinen julkaisu on #throwback-kuva, jonka julkaisin tunteellisena, kun kuopuksen synttärit lähenivät.
Tämän pionikuvan suosio yllätti minut itsenikin. Tarkoitus oli vain fiilistellä ensimmäisiä pioneita, mutta tykkäyksiä tuli todella nopeasti ja paljon oman kanavani mittapuulla. Kukkakuvia on tulossa ihan varmasti lisää.
Tämä kuva on yksi omia suosikkejani. Meillä kävi Erikan kanssa mieletön munkki kuvauspäivän päätteeksi ja saatiin tallennettua kuviin ihan mielettömän ihana merellinen auringonlasku. Tämä asukokonaisuus oli myös osa asuhaastettani. Kuvan on ottanut Erika Huhta.
Kesäisiä asukuvia. Meillä sattui Pinjan kanssa kuvaustreffeille koko kesän pilvisin ja tuulisin päivä, jonka vuoksi otettiin kyseiset kuvat sisällä. Käytiin samalla reissulla kokeilemassa uusi sushipaikka ja todettiin ettei ole Harun voittanutta. Kuvan on ottanut Pinja Tuominen.
Tämä kuva on kesältä, kun Little E oli isänsä kanssa Ruotsinreissulla ja Erika tuli meille kylään. Me kuvattiin viikonloppuna, mutta ennen kaikkea vain hengattiin ja otettiin rennosti. Tällä kuvalla fiilistelin myös äitiysloman loppumista ja työelämään paluuta. Tämän kuvan on myös ottanut Erika.
Tämä kuva on kesältä. Tai oikeammin lämpimän toukokuun puolelta. Kuvatekstissä kerron siitä, miten lyhyen ajan sisällä sain kuulla todella monelta siitä, miten he ihailevat tapaani seisoa kameran edessä. Minun on edelleen vaikea uskoa, että joku ihailee minua. Varsinkin sen vuoksi miten seison kameran edessä. Vanhat ulkonäköpaineet elävät edelleen tiukassa, vaikka olenkin suht sinut asian suhteen. Kuvan otti Pinja.
Viimeinen kuva on seesteinen, rauhallinen sisustuskuva meidän olohuoneesta. Sohva on meidän kodin sydän. Me viihdytään kaikki siinä. Aikuiset tykkää köllötellä siinä. Taaperolle se on temppurata ja bebelle kiipeilyteline. Yritän parhaillaan opetella sisustuskuvien stailaamista ja kuvakulmia, jotta voisin tarjota teille entistä kauniimpia kuvia.
Onko joku näistä kuvista teidän lempparinne?
