Kun synnyit, oli marraskuinen pimeä ilta. Sinä saavuit maailmaamme rytinällä ja olit ensi hetkestä lähtien kaikkea mitä toivoimme. 

Ennen syntymääsi olin ehtinyt viettämään jo pari päivää sairaalassa. Menin sairaalaan, kun en tuntenut liikkeitäsi normaalisti. Ilmeisesti sinulla alkoi olla yksiössäsi niin ahdasta, ettei liikkuminen huvittanut. Lääkäri oli vuorokauden päästä sitä mieltä, että olisi hyvä jouduttaa syntymääsi varmuuden vuoksi. Synnytys käynnistettiin hitaasti suostutellen. Lopulta lapsivedet menivätkin spontaanisti ja kaikki lähti etenemään omalla painollaan. 

Meidän ensihetkemme eivät olleet sellaiset, kuin olin haaveillut. Kun lääkärit olivat huolissaan voinnistani, minä itkin sitä, kun ensihetkesi menisivät minulta ohitse kuten siskosi kanssa. Mutta, kun minä en voinut olla luonasi, sait olla sen toisen ihmisen kanssa, joka rakastaa sinua eniten tässä maailmassa. Isäsi piti sinusta huolta aina siihen asti, kunnes minulla oli riittävästi voimia olla kanssasi. Vastoinkäymisistä huolimatta saimme nukkua ensimmäisen yön vierekkäin. En olisi voinut olla onnellisempi. 

Rakastuin sinuun heti. Olit kaikkea, mitä olimme toivoneet ja enemmänkin. Olit se puuttuva palanen, jota olimme kaivanneet. Otit heti paikkasi omalla rauhallisella tavallasi. Näytit ettet ollut vain pieni versio siskostasi, vaan kokonaan oma persoonasi. Taisit myös siirtää osan rauhallisuudestasi ja zeniläisyydestäsi minuun silloin, kun olimme yhtä, oma Baby Buddhani. Sinun kanssasi annoin kaiken mennä alusta asti omalla painollaan ja kuuntelin vain sinun tarpeitasi. Ajattelin, että kun antaisin meille tilaisuuden, kaikki asettuisi uomiinsa. 

Ja niin se tekikin. Meille muodostui omat hyvät rutiinit ja arki lähti kulkemaan omalla painollaan. 

En halunnut tehdä tai ottaa itselleni turhia paineita. Ajattelin, että tekisimme kaiken niin, kuin hyvältä tuntuu ja olisimme niin kiinni toisissamme, kuin hyvältä tuntuu. Muistelen valtavalla lämmöllä niitä päiviä, kun olimme vieneet Little E:n hoitoon ja pötköttelimme yhdessä sohvalla. Käänsimme kylkeä sen mukaan, kummasta rinnasta otit maitoa. Torkuimme, korjasimme asentoa ja Netflix pyöri taustalla. Kun saisin elää uudelleen yhden tällaisen läheisyyden päivän. 

Mutta emme me vain torkkuneet sohvalla. Olit mukana monessa paikassa ja olit maailman parasta reissuseuraa. Et hermostunut turhista ja nukuit hyvin vaunujesi suojassa. Imetys julkisilla paikoilla ei ollut ongelma, vaan sekin me handlattiin hyvin. 

Ennen syntymääsi, me olimme olleet äiti ja isä jo yhdelle pienelle tytölle, mutta sinä teit esikoisestamme isosiskon. Teidän suhteenne kehitystä on ollut uskomatonta seurata alusta asti. Aina siitä hetkestä lähtien, kun siskosi tuli kotiin mummin kanssa ja näki sinut nukkumassa kehdossasi. Hän on ollut ihana, huolehtiva ja avulias sisko, joka ei varmasti jätä sinua pulaan tässä elämässä. Nyt kun olet lähtenyt liikkeelle ja seuraat häntä joka paikkaan, on E joutunut hieman mukavuusalueen ulkopuolelle ja joutunut opettelemaan erilaisten tunteiden käsittelyä. Tulette varmasti olemaan vielä monet kerrat tukkanuottasilla, mutta uskon vakaasti teidän olevan myös ne toistenne parhaat ystävät. Minä en tiedä millaista on, kun on sisko, mutta tiedän millaista on, kun on sisaruksia ja se on aivan mieletöntä. Teillä tulee olemaan vielä hauskaa yhdessä. 

Vaikka oletkin tyyni ja rauhallinen persoona, ei sinulta puutu tahtoa. Et varmasti anna kenenkään polkea sinua jalkoihin ja varmasti kerrot meillekin, mitä tahdot. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, kuinka temperamenttisi kehittyy. Pysytkö perusluonteeltasi tyynenä vai rauhallisena, vai puskeeko vanhempiesi temperamentti vielä läpi perimästäsi. 

Nyt olet jo 1-vuotias. Samaan aikaan, kun tuntuu ettei aikaa ole kulunut ollenkaan, tuntuu kuin olisimme eläneet valovuoden verran yhdessä vuodessa. En osaa enää edes kuvitella aikaa ilman sinua. Olet jo niin tiivis osa meidän porukkaamme, että on ihme ettet ole ollut osa sitä aina. Olet edelleen meidän oma vauva, vaikka osaatkin jo paljon kaikenlaista. Meidän puolestamme sinulla ei ole mikään kiire kasvaa, mutta kasvat silti hirmuista vauhtia. 

Tiedän kokemuksesta, että meillä on edessä aivan uskomaton vuosi. Tulevan vuoden aikana muutut nopeasti vauvasta pieneksi lapseksi ja tulet vielä yllättämään meidät kaikki. Minä tulen varmasti huokailemaan vielä monet kerrat sitä, kuinka nopeasti kasvat. 

Kiitos, että olet sinä. Meidän rakas kuopuksemme ja 1-vuotiaamme. Äiti ja isä rakastavat sinua.

Arki on mennyt nyt niin hurjalla vauhdilla eteenpäin, että en ole aivan ehtinyt sen mukaan. Erityisesti blogi uhkaa jäädä jalkoihin ruuhkavuosien keskellä. Ideoita kirjoittamiseen löytyisi kyllä, mutta aikaa ei. Uskon, että tämä ongelma helpottaa, kunhan vain totun uuteen arkeen. Olen vielä kankeana joutilaan mammaloman jäljiltä ja tämä uusi suunnitelmallinen arki tuli vähän puskista. Kyllä se tästä, ajallaan. Kunhan vielä oppisi taas hyödyntämään ne harvat valoisat hetket kuvaamiseen, niin hyvä tulisi. 

Tämä kevyt arjen kaaos tarkoittaa sitä, että minulla on muutama juttu, joista olisin halunnut kirjoittaa, mutta ne ovat yksinkertaisesti vain jääneet. Siksi kokosin nyt yhteen postaukseen kuulumisia kuluneelta kuukaudelta. 

✗ Meidän isänpäivä oli rauhallinen. Vietimme sen kotona ja leivoimme taaperon kanssa kauden ensimmäiset piparit isän omalle aamiaiselle. Taapero oli innoissaan päästessään painelemaan muotilla pipareita taikinaan. Vain taikinan maistelu vei voiton tästä aktiviteetista. Vaarassa oli, että piparit olisivat huvenneet jo ennen paistamistaan. 

✗ Tytöt olivat askarrelleet perhepäivähoitajan kanssa ihanat tipu-heijastimet lahjaksi isälle. Tipujen vartalo muodostui kummankin tytön omasta jalanjäljestä ja sen päälle oli liimattu silmät, sekä nokka ja heijastavia palasia. Kohta kolmevuotiaan silmät ja nokka olivat kutakuinkin oikeilla kohdillaan, mutta yksivuotiaan tipu oli aikamoinen kubistinen kokonaisuus. 

✗ Olin jo ihan varma, että tämä oppisopimushomma ei etenisi mihinkään vielä tämän vuoden puolella. Siksi minulle tulikin täytenä yllätyksenä, että pääsin allekirjoittamaan työsopimuksen nyt tämän kuun puolella. Töitä uudessa paikassa on viikko takana ja olen niin innoissani. Paljon asioita pitää palautella takaisin mieleen, mutta on ollut mukavaa huomata, miten jotkut asiat ovat jääneet jo ihan selkärankaan. Pikkuhiljaa kaikki alkaa mennä yhä luonnollisemmin ja löydän sen oman sisäisen hoitajani. Nyt yritän vain miettiä, miten saan tuotua sitä omaa persoonallisuuttani esiin hoitajan univormussa. Täytynee käydä ponnari ja avainnauhaostoksilla. 

✗ Mieheni on alkanut vasta nyt uuden työpaikkani myötä hahmottamaan, mitä ruuhkavuodet todella tarkoittavat. Vasta nyt sen vuoksi, että minun aikatauluni muuttuivat niin rajusti, että hän on ottanut enemmän vastuuta meidän tytöistä. On ollut mahtavaa, että tämä on mahdollistanut isälle ja tytöille enemmän yhteistä aikaa arjessa. Tähän asti minä olen ollut se meidän arjen pyörittäjä, nyt vastuu jakautuu edes hieman. Mikä on minusta vain ihanaa. 

✗ Tässä marraskuussa on ollut mahtavaa seurata, miten innoissaan meidän kohta kolmevuotias on lähestyvästä joulusta. Hän bongaa hiljalleen lisääntyviä jouluvaloja hoitomatkalta, sekä ostoskeskuksista ja huutaa kovaan ääneen; ”Äiti tuolla on taas jouluvaloja.” Hän puhuu vuoron perään niin joulusta, kuin syntymäpäivistään. Hän tietää nimittäin hyvin sen, että on syntynyt joulun alla. Stockmannin jouluikkuna oli varsinainen elämys tälle pienelle jouluttajalle ja sitä muistellaan hartaasti. Täytyy käydä kyseisellä ikkunalla vielä toisenkin kerran. 

✗ Ollaan mietitty, millaiset joulukalenterit hankitaan tytöille. Ei olla vielä ostettu mitään, mutta ollaan kyllä tutkittu tarjontaa. Olemme sopineet, että esikoinen on riittävän vanha yhteen suklaakalenteriin, mutta sen lisäksi ajattelimme hankkia toisen. Se toinen vain aiheuttaa päänvaivaa. Vaihtoehtoina on kirjakalenteri tai joku muu yllätyskalenteri. Hirveän vaikeaa yhden kalenterin ostaminen. Ajateltiin, että tehdään kalenterin ostamisesta vielä sellainen yhteinen tapahtuma ja käydään ostamassa ne yhdessä. Toki tässä aikaa olla jo vähän kiire, kun joulukuu kolkuttelee aivan nurkan takana. 

✗ Katsoin Yösyöttö-elokuvan, kun se tuli Elisan Aitioon. Elokuva oli kirjaa hauskempi ja innostuin, kun huomasin, että se oli kuvattu aivan meidän hoodeilta. Esimerkiksi Antin ja Paavon puisto on meidän lähileikkipuistomme. 

Seuraavaksi on tiedossa viimeiset 1-vuotispostaukset, kun olen viimein saanut otettua kuvia niihin liittyen. Tyttöjen sairastelut ja aurinkoiset säät osuivat sopivasti yhteen ja olen yrittänyt hyödyntää kaikki valoisat tunnit kuvaamalla.