Huh huh, meillä oli kyllä niin älytön sunnuntai ja eilinenkin, että mä en ole ehtinyt edes vilkaista läppärin suuntaan ja olen vain kaatunut illalla rättiväsyneenä sänkyyn. Siinä on blogikin jäänyt pariksi päiväksi. Onneksi se hyvä kirjoitusrytmi on helppoa löytää uudestaan. Nyt olisi vuorossa meidän viime viikon kuulumisia.

✖Kävin Alexa Dagmarin ja Linda Juholan järjestämässä lukijaillassa. Minun ei ollut aluksi edes tarkoitus mennä sinne, kun näin ensimmäistä kertaa ilmoituksen Alexan blogissa. Sitten illasta oli ilmoitus IG:ssä myöhemmin viikolla ja totesin, että kyseisenä iltana avomieheni hakisi tytöt hoidosta, koska olin pidempään töissä. Ehtisin kuitenkin töistä iltaan, jos menisin suoraan. Niinpä minä sitten ilmoittauduin iltaan.

✖Alexan ja Lindan lukijaillassa päädyin sattumalta juttelemaan kaikista ihmisistä juuri niiden siskosten kanssa, jotka ovat sattumalta lähtöisin samoilta kyliltä. Heidän kanssaan sain ilokseni huomata, että oma murteeni ei olekaan ihan täysin kuollut, niin kuin luulin. Moni arkipäiväinen sana on ollut käytössä kaikki nämä vuodet, vaikka en ollut edes tajunnut sen olevan oulua. Olen onnistunut siirtämään murretta myös esikoisellemme, joka sanoo oululaisittain ”äkästä” pihlajanmarjoista. Lisäksi tämä tapaaminen on auttanut siihen, että olen hieman huomaamattani alkanut kiinnittää huomiota puheeseeni ja Oulun murre on alkanut pilkahdella puheessani enemmän. Olisi todella hienoa, jos saisin elvytettyä sen vielä näin kahdenkymmenen vuodenkin jälkeen.

✖Little E oli innoissaan, sillä tytöillä oli viikolla yksin ryhmäperhepäivähoidossa. Hän tykkää varahoidon isommasta ryhmästä ja nauttii suunnattomasti näistä erikoispäivistä. Kun olin vielä kotona beben kanssa, pidin E:n yleensä kotona niinä päivinä, kun varahoidolle olisi ollut tarve. Tässä välissä oli siis ehtinyt mennä melkein vuosi niin, ettei hän ollut päässyt muiden kanssa ryhmikseen. Ensimmäinen kerta pitkän tauon jälkeen ei kuitenkaan tuntunut missään, vaan hän kyseli jo, koska pääsee seuraavan kerran. Bebekin on ihan sinut varahoidon kanssa ja isommat lapset ovat vauvasta aivan haltioissaan.

✖Lauantaina me käytiin tyttöjen kanssa katsomassa, millainen paikka se uusi kauppakeskus Redi oikein oli. Olin kuullut paljon negatiivissävyistä kommenttia sen sokkeiloisuudesta, mutta se on taatusti tottumiskysymys. Käytiin testaamassa paikan pieni leikkipaikka, josta tytöt olivat innoissaan. Bebe tosin yritti jatkuvasti kontata karkuun ja kauppoihin tutkimusmatkalla.

Kävimme myös kahvilla Redissä. Little E valitsi itselleen smoothien ja sellaisen suklaapallon. Ja meinasi jälkiruuaksi vedellä vielä äidin pullankin. Kotona päiväunille kellahti kaksi väsynyttä tyttöä.

✖Sunnuntaina kuvattiin koko päivä Erikan kanssa. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa ja sää suosi. Kirkas, syksyinen auringonpaiste toi omat haasteensa kuvaamiselle, mutta kyllä me löydettiin hyvät, suojaisat paikat ja saatiin useampi setti kuvattua. Erika on siitä ihana kuvauskaveri, että hän osaa räväkkänä ihmisenä houkutella minua hieman mukavuusalueitteni ulkopuolelle ja löytää minulle sopivia kuvausasentoja, joita en tule itse ajatelleeksi. Joka tapauksessa, me naurettiin sunnuntaina niin paljon ja niin kovaa, että oli ihme etteivät meikit sotkeutuneet sen paremmin. Joku saattoi myös bongata minun IG tarinositani (@bigmamashomeblog) sen, kun yritimme löytää sunnuntaina Redin parkkihalliin.

✖Elokuvasuositus on 22 July, joka perustuu 22 heinäkuuta 2011 tehtyihin Norjan terrori-iskuihin ja painottuu nimenomaan sen jälkiselvittelyihin. Aiheen huomioiden elokuva ei ole heikkohermoisille. Me valitsimme mieheni kanssa elokuvan yhteiseksi katsomiseksi.

✖Toinen suositukseni liittyy sarjaan. Yksi suosikki sarjoistani on ollut Onc Upon A Time, jossa tutut sadut ovat saaneet aivan uudenlaisen näkökulman. Ajattelin, sarjan loppuvan kuudennen kauden onnelliseen loppuun, mutta nyt Netflixissä on saatavilla seitsemäs kausi. Uusi kausi aloittaa kokonaan uudet seikkailut ja tarinat.

Tämä postaus on ollut tuloillaan jo hetken, mutta tyssännyt usein erääseen positiiviseen ongelmaan. Olen kertonut monesti, että rakastan podcasteja. Kuuntelen niitä jatkuvasti. Ne ovat riittävän lyhyitä, jotta ehdin kuunnella ne, mielenkiintoisia ja ainakin omat näkemykseni ovat laajentuneet niiden ansiosta kilometrejä. 50 harmaan sävyä ovat saaneet seurakseen sata lisää.  Joten nyt jaan kanssanne parhaat podcastit.

Se positiivinen ongelma, jonka vuoksi en ole aiemmin tehnyt tätä listaa on se, että koko ajan tulee uusia hyviä podcasteja, jotka ansaitsevat päästä listalle. Tässä on kuitenkin se tämän hetkinen lista. Suosittelen joka ikistä podcastia todella lämpimästi.

Muotibloggaajien Metti Forselin ja Hanna Väyrysen podcast, jossa paneudutaan niihin asioihin, jotka eivät pääse blogiin asti. Perhe-elämä ja äitiys ovat podcastissa hyvin vahvasti läsnä. Minä, joka vähän vieroksun trendien aallonharjalla ratsastavia muotiblogeja, nautin suunnattomasti tästä maanläheisestä podcastista. Ja tämä on myös minulle sopiva lähestymistapa muotiin ja trendeihin.

Podcast työstä ja työelämästä. Ajattelin aluksi, että ehkä tämä ei ole ihan minua varten, mutta Nata ja Vivian ovat avanneet silmäni täysin. Työelämä voi olla mielenkiintoista, vaikka olenkin omalta osaltani melko kaukana office-maailmasta. Silti, esimerkiksi sukupuoliroolit työelämässä kiinnostavat myös minua.

Puhetta ilman suodattimia. Arttu Mustosen ja Viena K:n podcastissa puhutaan avoimesti ihan kaikesta. Seksistä, rahasta, lasten hankkimisesta, lestadiolaisuudesta, oululaisuudesta… Ihan kaikesta. Podcast on todella rohkea, avoin ja inspiroiva. Ja ovathan Viena ja Arttu lähtöisin samoilta kyliltä, kuin minäkin. Minä ja Arttu itse asiassa kerromme asuinpaikkamme aivan samalla tavalla; ”Mä oon Oulusta. Tai oikeastaan pienest kylästä siitä vierestä…”

Papupataa aloin kuunnella puhtaasta uteliaisuudesta, sillä sitä hostaavat Sara Parikka ja Johanna Puhakka. Nämä naiset tunnetaan erityisesti rooleistaan Salatuissa Elämissä. Podcast osoittautui ihanaksi, positiiviseksi tyttöjen juttutuokioksi. Papupata on tiistain piristys.

Tämä on todellista podcastien aatelia. Podcastissa käsitellään kaikkia perhe-elämän puolia tavoilla, joka räjäyttää nauruhermot. Kirjaimellisesti. Minä olen tätä podcastia kuunnellessani hajonnut kaupan kassajonossa niin pahasti, että sain useita vihaisia mulkaisuja parin minuutin ajan, kun yritin koota itseäni. Olen myös saanut kanelia syvälle nenäonteloihin, kun onnistuin purskauttamaan kahvin nenän kautta ulos. Ei kovin kivan tuntuista. Tätä podcastia kannattaa kuunnella, vaikka ei olisikaan lapsia.

Tässä podissa päästään afterworkeille Jennin, Petran ja Riinan kanssa. Tämä podcast on viihdyttävää puhetta tyttöjen kesken ja aiheista, jotka koskevat valtaosaa meistä naisista.

Tämä podcast on hulvaton, avoin ja rehellinen. Alexa ja Linda eivät välitä juurikaan tabuista, vaan antavat palaa. Sen lisäksi, että heidän kanssaan saa nauraa, podcast tarjoaa äärettömän hyvää vertaistukea kaiken ikäisille naisille. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa.

Tätä ehdin jo hehkuttaa viikko sitten, kun Noora ja Noora tekivät paluun eetteriin. Perjantain parhaat olivat jo blogin aikana heidän vakisettiään, joten on vain sopivaa, että se on nyt podcast. Tämä tarjoaa elokuvavinkkejä, ravintolasuosituksia, hyviä ideoita, ajankohtaisia aiheita ja paljon muuta.

Tästä podcastista on ilmestynyt kaksi kautta. Tässä käsitellään vanhemmuuden monia puolia ja joissain jaksoissa mennään aika syvällekin. Mä olen itkenyt ja nauranut tämän podcastin kanssa, mutta saanut toivoa myös tulevaan. Eiköhän tämä lasten kasvatus ihan hyvin suju.