Kesällä kerroin taaperon pehmeästä siirtymästä pinnasängystä lastensänkyyn ja lupasin jo silloin raporttia siitä, miten nukkuminen lähti sujumaan. Kesä meni opetellessa, joten nyt syksyllä on hyvä hetki palata tämän asian äärelle.

Bebehän nukkui viisi ensimmäistä kuukauttaan minun vieressäni ja korisängyssä, jonka jälkeen pinnasänkyyn siirtyminen alkoi olla ajankohtaista. Se tarkoitti sitä, että taaperon oli aika siirtyä isompaan sänkyyn ja tehdä tilaa pikkusiskolle.

Ensimmäiset yöt uudessa sängyssä menivät paremmin, kuin hyvin. Taisimme ihmetellä avomiehen kanssa ääneen, että näinkö helppoa tämä on. Taapero meni itse sänkyyn nukkumaan ja nukahti sinne nopeasti. Heitimme muutaman yläfemman sen kunniaksi. Ei kuitenkaan mennyt viikkoakaan, kun Little E oivalsi ettei tässä sängyssä ole ylitsepääsemättömiä laitoja.

Oikeastaan koko kesä meni siinä, että harjoittelimme tähän uuteen sänkyyn nukahtamista. Esikoisemme on hyvin eloisa lapsi ja sellaiset jutut, kuin nukkuminen ovat hänen mielestään täysin yliarvostettuja. Hommaa hankaloitti se, että kesällä tytöt menivät eri aikoihin yöunille. Käristyskupolin aikainen ajanjakso oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Minä olin kireä, Little E ei saanut kuumuudessa nukuttua ja vauvakin oli hermostunut. Siitä kuitenkin selvittiin.

Me kokeiltiin erilaisia taktiikoita. Pysyttiin sängyn vieressä, odotettiin oven takana, oltiin eri huoneessa, oltiin puhumatta, menetettiin hermot (tätä en suosittele) ja jossain vaiheessa todettiin, että kyllä se siitä. Ainoa, mikä pysyi samana oli se, että palautimme taaperon joka ikiseltä karkumatkalta omaan sänkyyn takaisin. Minulla ei ole antaa tähän mitään neuvoja, jotka auttaisivat. Meillä nimittäin ainoa, mikä tuntui lopulta oikeasti auttavan oli aika. Ja se, että taapero sai rauhassa oppia tämän uuden käytännön.

Nykyisin aloitamme ensin vauvan iltatoimet. Ensin puuro, sitten yökkäri ja hammaspesu. Taapero syö oman iltapalansa yleensä siinä vaiheessa, kun vaihdan bebelle vaippaa ja yöpukua. Sillä aikaa, kun nukutan vauvaa rattaisiin Little E vaihtaa yleensä oma-aloitteisesti itselleen yöpaidan. Hän myös aloittaa hammaspesun itse, jonka minä viimeistelen. Sänkyyn E saa valita kaksi unikaveria. Iltasadun jälkeen laulan iltalaulun ja sitten peittelen tytön nukkumaan.

Nykyään Little E jää sänkyyn, eikä yritä sieltä pois. Muutaman kerran joudun käymään huomauttamassa hiljaisuudesta, mutta nukkumaanmeno on rauhoittunut roimasti. Tilannetta auttaa myös se, että siirrän beben nukkumaan pinnasänkyyn ennen, kuin taapero on nukahtanut. Isosisko ymmärtää pääsääntöisesti hienosti, että vauvalle täytyy antaa unirauha eikä huoneessa saa silloin höpöttää. Kumpikin nukkuu nukahdettuaan yleensä tyytyväisenä aamuun asti. Little E on saanut yhtenä yönä sellaisen ikään kuuluvan kauhukohtauksen, mutta muuten meillä nukutaan nykyään hyvin.

Seuraavia yöhulinoita odotellessa.

Olen viime aikoina viettänyt hyvin paljon aikaa kamera kädessä. Mikä tarkoittaa sitä, että Lightroomin työpöydällä on satoja kuvia, jotka odottavat käsittelemistään. Olen yrittänyt käydä tätä kuvasumaa läpi, mikä on näkynyt hiljaisuutena blogin puolella.

Tässä ohella olen ehtinyt vierailemaan muun muassa I love me-messuilla, tehnyt Sitran hiilijalanjälki testin, johon palaan myöhemmin, käynyt ihanan Heidin luona kahvilla. Ollaan me ehditty myös sairastamaan tässä loppuviikosta. Ulkona on ollut ilo liikkua, kun säät ovat olleet kertakaikkisen upeita.

Nyt halusin tehdä itselleni syyslistan ja miettiä mitä kaikkea haluaisin tehdä tänä syksynä.

Oivalsin hetki sitten, että olen vienyt tyttöjäni häpeällisen vähän metsäretkille. Nyt on hyvä hetki korjata tilanne.

Kun lapset ovat nukkumassa, sytytän kynttilöitä, juon vahvaa, mustaa teetä torkkupeittoon käpertyneenä.

Olen aloittanut useita kirjoja, mutta en ole päässyt yhtään loppuun. Tavoitteena on lukea edes yksi kirja loppuun tänä syksynä.

Me ollaan aina nautittu hyvistä sarjoista yhdessä. Kotimaiset draamat ovat lähellä meidän sydäntä. Yritetään löytää iltaisin aikaa yhteisille sarjahetkille. Me ollaan nimittäin siitä ärsyttäviä sarjankatselijoita, että höpötetään paljon keskenämme samalla.

Meidän aikataulut on välillä niin mahdottomia, että lenkkeily on jäänyt täysin retuperälle. Syksy olisi kuitenkin hyvä hetki elvyttää tämä terveellinen elämäntapa.

Oma vaatekaappini ja muutama keittiönkaappi kaipaavat perusteellista läpikäymistä. Meillä on meneillään ensimmäistä kertaa ikinä tilanne, kun mieheni vaatekaappi on omaani siistimpi.

Samettia, tummia sävyjä, tekoturkista, kynttilöitä, metallisävyjä.

Jos tänä vuonna löytäisin yksilön, joka ei kuukahtaisi heti joulun pyhien jälkeen. Kahtena viimeisenä vuonna pieni kuusi on ollut ensimmäisiä hankintojani jouluun liittyen.

Olen kokenut useamman ahaa-elämyksen kasvisruokien suhteen ja sain miehenkin suostuteltua siihen, että me alamme kokeilemaan enemmän kasvisruokia.

Perhearki on usein aika hektistä ja välillä sen oman paletin ylläpito vaatii kaikki resurssit. Yritän kuitenkin tehdä asioita myös ystävien kansaa.