Nyt on asuhaasteni toisen asun vuoro. Haasteen tarkoitus on stailata yksinkertainen musta mekko neljällä eri tavalla, eli tästä ilmestyy neljä eri osaa. Toiseen kokonaisuuteen päätin yhdistää mekon kaveriksi farkut, eikä siitä tullut yllättäen yhtään hullumpi, vaan oikeastaan aika kiva. Mekko – farkut yhdistelmässä on pieniä 2000-luvun alun viboja. Olen tainnut kulkea tällaisessa kombossa viimeksi yläasteella. Tosin silloin tyyli ei tainnut olla yhtä hillitty, kuin tämä kokonaisuus.

Täytyy myöntää, että me olemme Erikan kanssa kehittyneet ihan älyttömästi niistä ensimmäisistä asukuvista, jotka otettiin yhdessä pari vuotta sitten. Näissä kuvissa alkaa olemaan jo sellaisia ammattimaisia viboja. Ihan vaan muina muotibloggaajina siinä mennään.

Toinen juttu, mikä näistä kuvista näkyy on se, kun on sinut itsensä kanssa, niin se näkyy kyllä ulospäin. Mulla on just nyt tosi hyvä fiilis omassa kropassani. Lukuun ottamatta tämän hetken tukkoista nenää ja flunssan jumittamia lihaksia. Mutta siis, pääsääntöisesti, olen todella kotonani omassa kropassani. Enpä olisi tätä muutama vuosi sitten uskonut. Olin silloin nimittäin todella epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni.

Mekko | NANSO Zadaa second hand 

Nahkatakki | LINDEX 

Farkkujegginssit | CUBUS 

Laukku | ZARA Zadaa Second hand 

Tennarit | CONVERSE Zadaa Second hand

Kuvat: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä

Kirjoitan nyt aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni pitkään, mutta josta en ole oikein uskaltanut kirjoittaa. On ollut helpompaa kirjoittaa talousvaikeuksista, lapsettomuudesta ja masennuksesta, kuin tästä, vaikka ne ovat olleet vaikeita aiheita. Tunnen kuitenkin vastuuta vaikuttajana puhua myös tästä. Eikä kyse ole mistään muusta kuin vahvasti tapetilla olleesta ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljistä ja ympäristövalinnoista.

Tämä on aihe, joka on mietityttänyt ja ahdistanutkin minua. Mikä on ehdottomasti ollut syy nostaa kissa pöydälle. Olen tähän mennessä tehnyt vähän laiskasti niitä parempia, eettisiä valintoja elämässäni. Olen sellainen satunnainen kasvissyöjä ja hyvän päivän kierrättäjä. Kun somessa ilmestyivät ensimmäiset Sitran elämäntapatestin tulokset, kylmä hiki nousi pintaan. Olen yrittänyt jopa sulkea korvani tältä, mutta enää tämä ei vetele. Minunkin on pakko toimia ja tehdä osuuteni asioiden hyväksi. Onneksi joka paikassa tähän asiaan suhtaudutaan todella kannustavasti, jolloin minunkin on ollut helppoa ottaa itseäni niskasta kiinni.

On lohduttavaa muistaa, että kukaan ei ole täydellinen, mutta jokaisen täytyy ehdottomasti tehdä parhaansa ja vähän enemmänkin, jotta saataisiin asiat muuttumaan. Se on osasyy sille, miksi lähdin nyt viimein itsekin tästä kirjoittamaan. Ja se, että suurimpana kannustimena itselleni ovat toimineet useat lempi vaikuttajani. Jos he ovat pystyneet inspiroimaan minua ja työntämään lempeän lujalla otteella minua oikeaan suuntaan, niin miksi minä en pystyisi samaan omalta osaltani.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa sitä, mitä voisin tehdä paremmin ja ahdistunut siitä, mitä en ole jo tehnyt. Vaikka sen sijaan olisin voinut miettiä, missä olen jo onnistunut. Tässä Sitran elämäntapatesti oli hyvä apu. Jännitin testin tekemistä ihan älyttömästi, mielessäni muun muassa tämä lihansyönti ja satunnainen kierrättäminen. Tämän vuoksi oma tulokseni yllätti minut täysin. Oma tulokseni oli Vastuullinen kanssamatkustaja ja hiilijalanjälkeni 3300 kg CO₂e, kun testiin vastanneiden keskimääräinen hiilijalanjälki on 7300kg CO₂e. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen hetki, kun pitäisi alkaa henkseleitä paukuttelemaan. Oma osuuteni ei todellakaan ollut tässä. Vaikka myönnän, että tulos oli helpottava, yritän muistaa sen olevan vain suuntaa antava.

Omaa hiilijalanjälkeäni pienentää se, että meillä ei ole autoa. Minulla ei ole edes ajokorttia, koska en ole vielä täällä Helsingissä kokenut sellaista tarvitsevani. Sen lisäksi käytän arkenakin hyvin vähän julkista liikennettä, koska niin työni, kuin tyttöjen hoitopaikka on kävelymatkan päässä. Lisäksi olen ensimmäistä kertaa iloinen siitä, että asumme kompaktisti neljä ihmistä kaksiossa, koska sekin ilmeisesti pienentää hiilijalanjälkeä. Haaveilen silti siitä kompaktista kolmiosta.

Vaikka nämä seikat näyttävät juuri nyt hyvältä, niin ovat ne myös niitä, jotka tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa muuttumaan. Nyt olisi aika tehdä niitä oikeasti kestäviä valintoja ja opetella uusia hyviä tapoja. Kohta numero yksi tällä listalla on laittaa kierrätys asiat kuntoon. En aio olla enää hyvänpäivän kierrättäjä, vaan tehdä homman kunnolla. Meidän taloyhtiössä saa kierrätettyä kaiken muun, paitsi muovin ja lähin muovipiste on ihan kivenheiton päässä, joten tekosyitä minulla ei ainakaan ole. Lisäksi meillä suositaan jatkossa enemmän kestokasseja kaupassa käydessä. Olisitte nähneet mieheni ilmeen, kun sunnuntaina pakkasin hänelle mukaan nipun kangaskasseja kauppaan.

En pyri täydellisyyteen, koska siinä vaiheessa yritykset yleensä kaatuvat, mutta pyrin parantamaan valintojani yksi, varma askel kerrallaan.

Niin ja onhan minulla täällä kotona varsinainen ekoprojekti. Avomieheni argumentti nimittäin tähän kaikkeen on ollut; ”Aurinko tulee kuitenkin nielemään maapallon, joten mitä väliä.” Jos saan mieheni ajattelemaan vihreämmin, niin siinä on ekotekoa kerrakseen. Voin kertoa, että meillä on riittänyt viime aikoina väittelyn aiheita. (Toim.huomautus; Huomatkaa kappaleen ironia.)