Klassinen, skandinavinen, boheemi ja herkullinen. Näillä sanoilla kuvailisin Maannos Kitchen & Bar’ia. Saimme Heidin ja Pinjan kanssa tilaisuuden tutustua tähän uuteen helmeen yhteistyön merkeissä.

Ensinnäkin, kun astuimme sisään ravintolaan, minulta ja Heidiltä karkasi kummaltakin suusta sellainen ihastunut, täysin spontaani älähdys. Ravintolan sisustus, joka on lahjakkaan Laura Seppäsen käsialaa, löi meidät täysin ällikällä. Paikka on ihan mielettömän kaunis.

En tiedä minkä nostaisin ykkössuosikikseni. Onko se heti eteisessä oleva pyöreä, kaunis peili, paljas, rosoinen tiiliseinä, samettituolit, kauniit valaisimet vai teollinen henki, joka ravintolan tiloissa oli pidetty. Kaikki natsasi tosi hyvin yhteen ja sisustus oli yhtenäinen, sekä mielenkiintoinen.

Jo alkukeiton aikana saimme iloksemme todeta, että ravintola ei ole vain kauniisti sisustettu, vaan myös ruoka on älyttömän herkullista. Onneksi en ole töissä millekään toiselle taholle ja voin kehua kaikkea juuri niin ylitsevuotavin ilmauksin, kuin haluan.

En ole mikään foodie, mutta kyllä minulle hyvä ruoka maistuu aina. Olen toivottoman nirso ja uusien juttujen kokeilu on minulle haastavaa. Yritän kuitenkin parhaani, sillä olen huomannut usein yllättyväni iloisesti. Monesti kasvisruoan ja kasvisten kanssa olen varuillani. Muistan liian selkeästi peruskoulun kasvisruokavaihtoehdot. Maannoksen kukkakaalikeitto oli kuitenkin niin hyvää, että mietin, miksi ravintoloissa ei ole ruualle santsiannosta. Myös pääruuaksi tarjottu lohi, perunat, sienikastike ja kasvikset toimivat ihan täydellisesti.

Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin omenajäätelöä, joka maistui siltä itseltään. Ihan kuin olisi syönyt kylmiä omenia. Maannoksen ideologia on tehdä suomalaista ruokaa, mutta eri tavalla, kuin mihin on totuttu.

Kun sopiva tilaisuus tulee, nappaan mieheni mukaan ja kokeilen seuraavaksi Maannoksen dinneriä. Ravintola on sellainen helmi ettei minua haittaa yhtään kulkea sinne täältä toiselta puolelta Helsinkiä. Jos et ole vielä käynyt, niin käy.

Kuopus täytti hetki sitten kymmenen kuukautta. Meillä on ihana touhukas vauva, joka kehittyy ihan älytöntä vauhtia. Hänen kohdallaan pitää paikkansa väite, että nuoremmat sisarukset kehittyvät nopeampaan.

Vauvavuotta on enää vajaat kaksi kuukautta jäljellä ja voin edelleen sanoa, että tämä on ihanaa. Äitiys on yksinkertaisesti parasta, mitä olen saanut koskaan kokea ja olen niin ylpeä siitä, että saan olla näiden tyttöjen äiti. Nyt täytyy pistää synttärijuhlasuunnitelmat ihan kunnolla vireille.

Ne aikaisemmat yöhulinat ovat siirtyneet nyt aamuihin. Juuri, kun pääsin sanomasta, että ehkä ne nyt ovat takana päin.

Me eletään sitä aikaa, kun vauvan mielestä on ihan ok herätä klo 04:45. Minä en vain ole ihan samaa mieltä tässä, vaan yritän suostutella tytön vielä takaisin nukkumaan. Tässä samalla me ollaan siirrytty enemmän siihen omaan sänkyyn nukuttamiseen. Blogiani seuranneet tietävät, että Baby B on nukahtanut aina kaikkein parhaiten rattaisiin. Nyt, arkea ja öitä helpottaaksemme, olemme yrittäneet saada hänet nukahtamaan sänkyyn. Haluan uskoa vakaasti siihen, että vielä meillä nukutaan aamuisin pidempään kuin vähän vaille viiteen.

Päiväunia bebe nukkuu kahdet. Aamupäivällä vajaan tunnin ja iltapäivällä kolme. Neiti itse jättäisi kyllä aamupäivän unet mielellään välistä, mutta on sitten iltaisin niin kärttyinen ettei sitä kestä kukaan. Sen vuoksi olemme todenneet, että on parempi, jos hän nukkuu edes lyhyet unet myös aamusta.

Bebe syö oikeastaan kaikkea. Mitään inhokkia ei ole vielä tullut vastaan. Välillä hän syö kuitenkin niin vähän, että tuntuu kuin meidän vauva yrittäisi elää pelkästä Pyhästä Hengestä. Ja kun bebe on päättänyt ettei ruoka enää maistu, se ei myöskään maistu. Meidän on ihan turha mainitella häntä syömään lisää. En ota tästä stressiä, sillä uskon näin pienen lapsen syövän tarpeeseensa.

Maito on vähentynyt ihan selkeästi annoskokojen kasvaessa. Nyt flunssassa sitä on mennyt vähän enemmän, mutta en ole ottanut stressiä. Kun kuume laski ja flunssa helpotti, ruoka maistui aivan eri tahdilla.

Hampaita bebellä on nyt kuusi. Neljä hammasta ylhäällä ja kaksi alhaalla.

Nyt sieltä on tullut se ensimmäinen, ihan selkeä ”äiti”. Sitä hän hokee milloin missäkin ja välillä se saattaa lipsahtaa todennäköisesti vahingossa muun höpötyksen lomasta. Baby B ei ole ihan niin puhelias, kuin isosiskonsa. Muutenkin Baby Buddha tuntuu edelleen juuri oikealta lempinimeltä tälle vauvalle, joka on usein tyyni ja rauhallinen. Kun vanhemmat ovat melko vahva temperamenttisia, mietin usein mistä tämä piirre on tullut.

Kun luin viime kuun vaiheista, niin sain todeta, että liikkumisen suhteen on tultu aivan valtavasti eteenpäin. Little E:llä tämä vaihe kesti paljon kauemmin. Kuukausi sitten bebe nousi seisomaan ja hivuttautui varovasti tukea vasten eteenpäin. Nykyisin hän nousee seisomaan lattialta suoraan, ilman tukea. Kävelee tuen kanssa vaikka kämpän ympäri. Taaperokärryt on tässä loistava kaveri. Sen lisäksi hän kävelee parin askeleen verran myös ilman tukea. Sitten meillä kiipeillään kaikkialle, mihin vain hänen kokoisensa pääsee kiipeämään. Maailma on siis todellakin auennut meidän vauvalle.

Sen tarkemmin en tiedä, mutta sen verran meillä on kasvettu, että olemme viimein voineet siirtyä housuvaippoihin. Onneton vauva on ollut niin pieni, että kaikki kaupoissa tarjolla olevat housuvaipat ovat olleet hänelle liian isoja, vaikka tarvetta niille olisi ollut.

Suosikkileluja ovat olleet dublot. Niitä on ihanaa tutkia, heitellä ja levittää ympäri asuntoa. Sen lisäksi ympäristön tutkiminen on pop. Meidän vauva ei pysy sekuntiakaan paikoillaan ellei hänestä pidä kiinni.

Tällainen on meidän kymmenkuinen. Hän on ihana tyyppi ja on ihanaa seurata, millainen hänestä lopulta kasvaa.