Kokemuksia perhepäivähoidosta
0
Nyt kun bebe aloittaa maanantaina hoidossa, ajattelin jakaa kanssanne muutaman ajatuksen perhepäivähoidosta. Ennen, kuin laitoin lapseni perhepäivähoitoon, en tiennytkään kuinka paljon parjausta ja epäluuloja hoitajat saavat osakseen. Tässä kahden vuoden aikana olen kuullut aika uskomattomia juttuja ja minäkin olen päätynyt oikomaan väärinkäsityksiä, joissa on toimittu ennakkoluulojen mukaan.
Kokemuksia perhepäivähoidosta
Meillä ainakin on maailman paras perhepäivähoitaja. Joka aamu Little E juoksee ovesta sisään ja on niin innoissaan ettei ehdi moita sanoa. Iltapäivällä ei millään huvittaisi lähteä kotiin, kun päivällä on ollut niin kivaa. Kotiin kantautuu tasaiseen askarteluja ja piirustuksia ja kuulen jatkuvasti uusia, lauluja, joita hoidossa on opittu. Myös muut meidän alueen hoitajat on olleet tosi mukavia ja osaavia. Samoin meidän vakkarivarahoito, joka on läheinen ryhmis, on tosi kiva paikka. Little E odottaa usein, milloin pääsee käymään varahoidossa.
Liputan täysin perhepäivähoidon puolesta. Mutta tietysti en kehota ketään hakemaan pph:on, jos se ei tunnu lainkaan omalta. Meille tämä on sopinut.
Tänä syksynä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Little E aloitti perhepäivähoidossa ja olen joka päivä kiitollinen siitä, että tyttäremme sai paikan kyseiseltä hoitajalta. Esikoinen on tänä aikana itkenyt tasan kaksi kertaa hoitoon jäädessään. Pääsääntöisesti harmi on tullut silloin, kun kotipäivä ei olisi huvittanut ollenkaan ja hoitoon ei ole päässyt.
Ryhmä on sopivan pieni, jolloin lapset saavat kukin riittävästi huomiota ja apua. Lisäksi siellä on viimeisen vuoden ajan ollut myös kolme muuta, Little E:n kanssa samassa kehitysvaiheessa olevaa lasta. Näin koko poppoo on saanut opetella täsmälleen samoja juttuja samaan aikaan. Tänä syksynä lapset ovat alkaneet leikkiä enemmän myös yhteisiä leikkejä, eikä vain vierekkäisiä leikkejä. Mikä on tietysti aika ihanaa. Lapsista on tullut jo tosi hyviä kavereita keskenään.
Tänä syksynä ryhmässä on Little E:n lisäksi kaksi isompaa lasta, jotka ovat vanhoja tuttuja. Näin ollen meidän Baby B saa olla aivan rauhassa porukan ainoa vauva. Mikä tuntuu minusta aivan ihanalta. Isommat on kuitenkin jo niin omatoimisia, että eivät tarvitse kaikessa apua ja hoitaja saa keskittyä vähän enemmän vauvaan.
Kevyt aloitus
Me aloitetaan BB:n kanssa tosi kevyesti, kun se on mahdollista. Ekalla viikolla sellaisia muutaman tunnin päiviä ja siitä sitten korotetaan. Ollaan viimeiset kaksi viikkoa hengailtu iltapäivisin hetki hoitopaikan pihalla, jotta bebe on saanut tehdä rauhassa tuttavuutta hoitajan kanssa. Tapaamiset on mennyt tosi kivasti. Varsinkin, jos minä en ole ollut välittömässä näkökentässä. Uskon, että eka päiväkin menee ihan hyvin.
Mutta täytyy kuitenkin ehkä sopia jotkut lounastreffit ensiviikolla, että saan jotain mielekästä tekemistä.
Omasta puolestani voin suositella perhepäivähoitoa, jos päiväkotien ryhmäkoot hirvittävät. En kuitenkaan missään nimessä sano, että tämä on ainoa oikea hoitomuoto. Meille tämä on sopinut. Kirjoitin muuten kaksi vuotta sitten postauksen; Vinkit päivähoidonensikertalaisille. Jos on hakemassa ensimmäistä kertaa päivähoitoon ja kaipaa neuvoa, niin kannattaa käydä lukaisemassa.
Onko teillä mielessä postaustoiveita liittyen päivähoitoon? Tyttöjen syysvaatteista on tulossa postausta lähitulevaisuudessa.
xx
Jenni S.
Yhdeksänkuinen Baby B
Kuva: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä
Bebe on yhdeksän kuukautta. Uskomatonta, että siitä pienestä tuhisevasta nyytistä on kasvanut eloisa ja touhukas vauva. Kaikki on mennyt paremmin, kuin hyvin ja tämä vauvavuosi on ollut aivan parasta aikaa. Oikeastaan aika sääli, että se lähenee loppuaan.
Nukkuminen
Tuntuu siltä, että kaikki yöhulinat on käyty läpi ja meillä nukutaan kuin tukit ilta seitsemästä aamu seitsemään. Välillä myös aamu kuuteen. Aamulla ensimmäisenä, näen pinnasängyn päädyn yli kurkkivan, pulisevan ja hyvin nukkuneen Baby B:n. Kuuntelin muuten tässä Mettin ja Hannan podcastin, jossa he puhuivat kaksivuotiaiden kuopuksiensa heräilevän yhä useasti yössä. Voin olla vain onnellinen, että tällainen, uneton arki on meille pääosin aivan vierasta.
Päiväunia bebe nukkuu kahdet. Aamupäivällä yhdet noin tunnin mittaiset ja iltapäivällä saattaa mennä kolmekin tuntia. Kaikkein parhaiten hän nukkuu rattaissaan ulkona. Little E taas ei pitänyt ollenkaan ulkounista, vaan nukkui parhaiten sängyssä. Instagramiani ja storietani (@bigmamashomeblog) seuranneet tietävätkin, että nukutan BB:n yhä iltaisinkin rattaisiin parvekkeelle. Sieltä minä siirrän hänet sitten omaan sänkyyn. Toistaiseksi mennään näin. Katsotaan miten rutiinit muuttuvat syksyn myötä.
Kuva: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä
Syöminen
Meillä maistellaan ja syödään edelleen hyvällä halulla ja ennakkoluulottomasti. Oikeastaan kaikki menee, mitä eteen laitetaan. Suosikki taitaa olla tällä hetkellä päärynän lisäksi herne-avocado-valkosipulisose. Ollaan otettu pikkuhiljaa mukaan perusmausteita (ei suolaa). Koska minä olen sitä mieltä, että vauvankin ruoka saa maistua. Pidetään vauvan ruoka kuitenkin melko yksinkertaisena, jotta hän saa totutella rauhassa makuihin.
Baby B:llä on nyt neljä hammasta. Kaksi alhaalla edessä ja kaksi ylhäällä sivuissa. Tämän vuoksi hän näyttää hieman pieneltä vampyyrivauvalta. Koska hampaita näyttää tulevan tiheällä tahdilla, niin kokeilemme siirtyä koko ajan karkeampiin ruokiin. Ollaan kokeiltu riisipiirakkaa, riisiä, pastaa, jauhelihaa, herneitä ja muita vastaavia. Sen lisäksi olen alkanut ottamaan meidän ruuasta pieniä määriä vauvalle. Tietysti ennen suolan ja vastaavien lisäämistä.
Puhe
Baby B:n tavujokellus on monipuolistunut. Ei sitä vieläkään varsinaisesti voi puheeksi sanoa. Pari kertaa on käynyt vahinko ja vauvan suusta on karannut ”äiti” ja ”isi”. Uskomme kuitenkin vahvasti, että ne ovat olleet sattumia, joissa bebe on vahingossa onnistunut kokeilemaan oikeita tavuja. Sanat eivät nimittäin ole toistuneet. Hän treenaa kuitenkin paljon ja pulisee, minkä ehtii.
Liikkuminen
Niin on pienen ihmisen maailma avartunut valtavasti, kun oman kehityksen kautta on löytynyt kokonaisia uusia ulottuvuuksia. Meillä on siirrytty kokonaan sellaiseen pelkistettyyn sohvapöydän asetelmaan. Zero is more. Olen myös raivannut hieman sisustushyllyä, sillä kaikki lähtee, mihin vain ylletään. Baby B nousee hienosti tukea vasten seisomaan ja hivuttautuu niin myös eteenpäin. En kutsuisi etenemistä kävelyksi, sillä se on sen verran varovaista. Hän seisoo myös hienosti jo ilman tukea, vaikka pyllähteleekin usein.
Kuva: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä
Kuva: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä
Kasvu
Tässä kuussa ei ole neuvolan tarkastusta, mutta kuopuksemme on edelleen pitkä ja hoikka. Little E oli samassa iässä ainakin tuplasti pyöreämpi. Hassua, miten samoilla geeneillä voikin syntyä kaksi niin erilaista pientä tyyppiä. Meillä on itse asiassa pieni ongelma, sillä Baby B voisi pituutensa puolesta siirtyä hyvin 74 cm vaatteisiin. Hän on kuitenkin sen verran hoikka, että kaikki seuraavan koon housut putoavat hänen päältään. Harmi vain, että tämän toisin koon housut alkavat muistuttaa koko ajan enemmän nilkkamalleja. Kohta hänellä on kappi täynnä capreja.
Parhaat
Parasta on päästä liikkeelle, nyt kun liikkumaan on opittu. Aika vähän viihdytään sylissä tai rattaissa, sillä mentaliteetilla, että ihminen on luotu liikkumaan. Toinen suosikki juttu on ulkona, yrittää kahmia kitusiin niin paljon hiekkaa, neulasia ja käpyjä, kuin mahdollista, ennen kuin äiti tulee väliin.
xx
Jenni S.
P.s. Kun viimeistelin tätä postausta, asianomainen veti sen päiväiset iltahulinat ja kiukuttelut, että ei pääse mamalta todellisuus unohtumaan. Vaikka meillä nukutaan pääsääntöisesti hyvin, olemme mekin saaneet osamme hankalista illoista ja öistä.