Instagramissa minua seuranneet tietävätkin, että olin viikonloppuna aikuisten yökylässä Erikan luona.

Olen jo jonkin aikaa puhunut miehelleni, että tarvitsen paussin ja yön poissa kotoa. Mikä on helpommin sanottu, kuin tehty kun olen vuorotöissä. Nyt minun ja Erikan kalenteri natsasi viimein ja saimme järjestettyä minulle viikonloppupaussin. Niinpä minä pakkasin ikeakassini ja matkasin toiselle puolelle Helsinkiä. (Ikeakassi, koska olimme sopineet kuvaavamme mahdollisimman paljon viikonlopun aikana, joten kassi oli täynnä vaatteita, kuvauspropseja, kameranjalkaa, höyrytintä, nypynpoistajaa yms.)

Erika on muuttanut miehensä kanssa noin kuukausi takaperin uuteen kotiin, joka on sympaattinen, pieni kaksio ja minun silmissäni ihan täydellinen nuorenparin tarpeisiin. Parasta kaksiossa taisi olla se, että huoneet ovat kahdessa kerroksessa. Alhaalla on pieni keittiö ja olohuone, sekä kylpyhuone ja yläkerta on parvi, jossa on kuitenkin riittävästi yksityisyyttä. Kaksion pieni portaikko tuli instagramseuraajille tutuksi selfiepaikkana. ? Siellä otettiin selfie jos toinenkin.

Me kuvattiin paljon, mutta otettiin myös rennosti, nautittiin viiniä, syötiin pitsaa ja katsottiin elokuvaa. Minulla vaan iski taisteluväsymys jo ennen elokuvan loppua ja menin nukkumaan ennen muita. Sammuin, kuin saunalyhty ja heräsin vasta aamulla.

Minulla oli jo matkalla tosi vapautunut ja hyvä fiilis. Ei sitä voi tarpeeksi korostaa, kuinka vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa poissa kotoa, niin yhdessä kuin erikseenkin. Vanhemman ei missään nimessä pidä hävetä sitä, että tarvitsee omaa aikaa. Hetken hengähdystauko tekee hyvää kenelle tahansa. Lapset ovat minulle tärkeintä maailmassa, mutta minusta tulee taas monta kertaa parempi äiti, kun käyn omien ystävieni kanssa ulkona.

Käyttekö te yökylässä?

Terveiset täältä helteisestä Itä-Helsingistä. Kerrankin olen onnellinen siitä, että meren rannassa tuulee aina. Tuo pieni tuulenvire, joka meilläkin pääsee sisälle, tuntuun taivaalliselta. Meille oli jo kesän alussa selvää (itse asiassa tämä oli selvää jo syksyllä, kun vaihdoin työpaikkaa), että tämä kesä tulee vierähtämään aika pitkälti lähellä kotia. On puuhattu sopivassa suhteessa oman jaksamisen mukaan. Kotikesän viihtyisyyttä on lisännyt suunnattomasti se, että hankimme lapsille altaan terassille. Sinne pulahdetaan heti hoitopäivän jälkeen ja ensimmäiseksi viikonloppuaamusta. Ihan parasta. 

 

Terassin muu sisustaminen on edelleen muuten vaiheessa. Tilan lisäksi ongelmia tuottaa se, että haaveilemme muutosta ja koska todennäköisesti seuraavan kodin parveke on huomattavasti pienempi. Suoraan sanottuna sisustuskärpänen ei ole tämän suhteen päässyt puraisemaan. Ajateltiin kuitenkin katsella alennusmyynneistä jotain, joka toisi mukavuutta kattoterassillemme. 

Lapset ovat siitä huolimatta siirtäneet osoitteensa pysyvästi terassille ja altaaseen. Epäilen, että kohta heille kasvaa kidukset. Altaan lisäksi olemme tehneet terassille myös eväsretkiä. Lounas maistuu kummasti paremmalta, kun sen syö viltin päällä istuen. Myös lasten mielestä. Iltauinnit ovat puolestaan auttaneet lapsia viilentymään ennen nukkumaan menoa, joka on helpottanut ainakin nuorimmaisen nukahtamista. Esikoinen ei malttaisi nukahtaa ollenkaan näillä keleillä. Sen lisäksi terassilla on selkeästi hauskaa juosta vain ympyrää. Naapurien parvekkeilla hengailevat pikkukoirat ovat ohjelmanumero itsessään ja niitä kurkitaan väliseinien raoista. 

Minulla oli tällä viikolla sellainen kolme päivää kestävä päänsärky. Minulla oli niskat täysin jumissa, mikä heijastui sitten päähän. Olen yrittänyt tässä googlata joogasaleja. Kaipaisin kovasti säännöllistä liikuntaharrastusta elämään ja jooga voisi olla sellainen sopiva. Sitä voisi tehdä sitten kotonakin. Työkaveri onnistui istuttamaan päähäni ajatuksen ilmajoogasta. Jos teillä on kokemuksia yhtään minkäänlaisesta joogasta, niin kuulen mielelläni. 

Viime viikko oli muuten kesäpäiväkodin viimeinen viikko. Maanantaina tytöt siirtyvät taas tuttuihin hoitokuvioihin perhepäivähoitoon. Molemmat ovat tykänneet älyttömästi tästä päiväkodista. On ollut ilo viedä lapset aamuisin touhuamaan. Se miten hyvin kumpikin sopeutui päiväkotiin, on saanut meidät ajattelemaan todella sitä, että tuleva vuosi tulee todennäköisesti olemaan viimeinen perhepäivähoidossa. 

Lapsista puheen ollen, esikoisemme sai kutsun sukuloimaan Poriin. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että hän lähtee matkaan mummin kanssa ja jatkaa lomaa sitten aavistuksen pidempään yksinään rakkaiden sukulaisten hoivissa. Kyseessä on se osa sukuani, jonka luona minä olen viihtynyt erityisen hyvin. Minusta tuntuu, että äitinä jännitän tätä reissua eniten, vaikka olen itse reissannut jo todella pienenä sukuloimassa. Lapsi itse on ihan innoissaan lähdössä tervehtimään isoisoäitiään ja muita Porin sukulaisia. Pakkailee jo reppuaan. Kun vielä saataisiin aikataulut sopimaan yhteen kaikkien kanssa.