Maaliskuun koottuja
2Tässä lyhyesti mennyt, hyvin poikkeuksellinen maaliskuu.
Poikkeustila.
Tilanne, johon kukaan meistä ei vielä helmikuussa uskonut. Helmikuussa koko koronavirus tuntui hyvin kaukaiselta, mutta niin se vain rantautui meillekin. Omaa elämää poikkeustila on muuttanut melko vähän. Meillä arki pyörii kutakuinkin samalla tavalla kuin ennenkin. Vien lapset hoitoon ja käyn töissä. Vapaa-ajan menot ovat kuitenkin muuttuneet radikaalisti. Ja kaupassa käydään mahdollisimman harvoin.
Tapaamissopimuksen laatiminen.
Tapaamissopimusta me ollaan rakennettu kuin Iisakin kirkkoa konsanaan. Tytöillä alkaa huhtikuun alussa pyöriä vuoroasuminen ja ollaan kumpikin haluttu, että meidän sopiumus on mahdollisimman kattava ja tasapuolinen. Tähän ollaan saatu onneksi ammattilaisten apua ja näkemystä, jotta vuoroasuminen olisi mahdollisimman lapsilähtöistä.
Auringon lämpö.
Koronasta huolimatta, kevät tulee kohisten. Aurinko lämmittää jo ihan selkeästi ja minä olen jo ehtinyt korkkaamaan nahkatakkikauden. Toki, maaliskuu on ollut sen verran kylmä, että olen pystynyt käyttämään nahkatakkia vain kerran. Mutta kausi on korkattu ja kevät tulee kaikesta huolimatta. Aika ei ole pysähtynyt, vaikka moni asia onkin. Olisiko tämä se kevät, kun viimein hankin itselleni trenssitakin?
Koti-illat.
Nautin kotona olemisesta yhä vain enemmän. Kun olen saanut tytöt nukkumaan, keitän teetä ja katson suosikki sarjojani. Koti tuntuu kodilta. Sen puolesta tämä poikkeustila sopii minulle. Kun viihtyy kotona, siellä pysyminen on helppoa.
Kaappien siivous.
Exän muutto käynnisti projektin, joka on tehnyt tuloaan jo hyvän aikaa. Olen alkanut järjestelemään kaappeja yksi kerrallaan. Nautin kaappien siivoamisesta ja siitä, että saan itse päättää siitä, mitä säästän ja mitä en. En juurikaan kiinny tavaroihin ja pistän todella herkästi eteenpäin asiat, jotka eivät tuota iloa.
Siinä ne tärkeimmät tällä kertaa. Miten te voitte tämän kaiken keskellä?
Iltapäivätreffit
Olen kertonut, että me yritämme kahden intensiivisen vauvavuoden jälkeen herätellä parisuhdetta uudelleen eloon. Meille kun kävi juuri niin, kuin ei pitänyt. Keskityttiin vauvoihin ja omaan selvitytymiseen niin, että unohdettiin toisemme ja se parisuhde. Kumpikin piti huolta omasta jaksamisesta ja vapaa-ajasta, eikä mennyt kauaakaan, kun huomattiin ettei kipinä kestänyt tätä. Nyt katsotaan, onko meissä mitään pelastettavaa.
Sovittiin, että lähdetään liikkeelle pienestä ja aloitettiin treffailu uudelleen, kuten silloin alkuaikoina. Eipä me silloin ihan hirveästi treffeillä käyty, mutta nyt jos koskaan ollaan yritetty etsiä kalenterista yhteistä aikaa.
Seurattiin viimeisimmällä kerralla Lauran esimerkkiä ja varattiin treffit iltapäiväteelle. How british, kuten työkaverini totesi.
Minä varasin meille pöydän Salutorgetin iltapäiväteelle, joka oli minulle entuudestaan tuttu, mutta miehelleni ei. Kysäisin häneltä metrossa ohimennen; ”Kai sinä tajusit, että iltapäiväteellä ei saa kahvia.” Vastaus oli; ”Eikö? No, voi v***u.” Eristäjä oli ajatellut, että hän voi jättää teen hörppimisen minulle. Lopputulema oli kuitenkin se, että hän kehui teetä parhaaksi, mitä on koskaan juonut. Toki me emme tilanneet hänelle vihreää teetä, vaan mustaa teetä, joka sopii aavistuksen paremmin kahvinjuojan makunystyröille. Itse valitsin kultaista Earl Greytä.
Niille, joille iltapäivätee ei ole entuudestaan tuttu, tarjoiluun kuuluu myös kerrostarjottimen verran erilaisia suupaloja. Kuten kurkkuvoileipiä, skageineita, skonsseja, hedelmäkakkua ja muuta. Skonssien kanssa on hilloja ja mascarponevaahtoa. Erityisesti omena-calvadoshillo oli t a i v a a l l i s t a. Olisin ollut valmis varastamaan sitä. Ja jopa Eristäjä, jonka sisus on kuin pohjaton kuilu, tuli tästä satsista täyteen. Hän ihmetteli kovasti, miten niin pienistä suupaloista saattoi tulla täyteen.
Salutorgetin iltapäivätee on todella klassinenja ihana. Jopa niin kiva, että voisin harrastaa tätä useammin, kuin kerran kahdessa vuodessa. Ehkä kokeilen ensi kerralla Kämpin iltapäiväteetä, joka on kuulemma myös todella hyvä.
Meidän treffimme olivat oikein hyvät ja ihanat. Oli mukava huomata, että viihdymme edelleen toistemme seurassa. Meidän pitää vain järjestää aikaa parisuhteen uudelleen rakentamiselle tämän sekavan arjen keskellä.
Seuraavalla kerralla, muutaman vuoden päästä, haluan viedä myös tyttäreni nauttimaan iltapäiväteestä kanssani. Toistaiseksi heidän kanssaan kaakaollakin käyminen on melkoinen sotatanner. Onni on, että kännykästä saa alle puolessa minuutissa esiin Pipsa Possua. Mutta ehkä kahden tai kolmen vuoden päästä.
