Vuoden ensimmäinen viikkokatsaus
0
Maanantai
Viikko ei alkanut kovin vahvasti. Meidän nuorin valvoi ison osan yötä kipeiden korvien vuoksi. Aluksi en edes älynnyt, mikä pientä valvottaa. Jossain vaiheessa ymmärsin, että niiden on pakko olla korvat. Aamulla soitin heti terveysasemalle ja pyysin lääkärinaikaa. Lääkäri vahvisti sen, mitä minä olin arvaillut, eli korvatulehduksen. Saatiin siihen lääkkeet. Päivää piristi pitkä kävelylenkki rattaiden kanssa.
Tiistai
Toinen huonosti nukuttu yö. Oma huumorintaju meinasi jo loppua. Jokainen lapsen kanssa valvomaan joutunut ymmärtää varmasti. Myös kuopus oli selkeästi kiukkuinen huonojen yöunien vuoksi. Onneksi isompi oli hoidossa, joten saatiin mennä ihan omaan tahtiin. Aamulla odotti toinen ikävä yllätys, kun totesin ettei meidän hella pelitä enää. Soitin huoltoon ja väsymyksessä taisin itkeä tirauttaakin puhelimeen vastanneelle virkailijalle. Huoltomies tuli ja korjasi vian, mutta sanoi tilaavansa meille uuden hellan joka tapauksessa. Illalla pienemmällä tuli uni jo ennen seitsemää, mikä on todella harvinaista. Saatiin esikoisen kanssa rauhallinen ilta ihan kahdestaan. Luettiin iltasatu aivan rauhassa ja juteltiin vain.
Keskiviikko
Keskiviikko oli huono päivä. Olin koko päivän itkuinen ja vetämätön. Mikään ei tuntunut auttavan. Näin jälkeenpäin, päivä tuntuu tarpeelliselta. Teki hyvää itkeä, sillä oloni on ollut sen jälkeen loistava. Olin koko päivän kotona kuopuksen kanssa ja illalla haettin isompi hoidosta.
Torstai
Uskalsin viedä kuopuksen hoitoon, kun takana oli viimein kuumeeton päivä ja kivuton yö. Olin sopinut treffit Susannan kanssa keskustaan. Ollaan nähty viimeksi Kaksplussan blogipäivillä viime keväänä, joten oli jo aikakin päivittää kuulumiset. Susannalla oli nuorin lapsista mukana, joten meidän treffit alkoi Stockmannin leluosastolla. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia. Se oli ehdottomasti parasta terapiaa, mitä tässä tilanteessa olisin voinut toivoa.
Perjantai
Tuntui, että tarvitsen aikaa ja ilmatilaa. Kotona seinät meinasivat kaatua päälle. Menin metrolla Tapiolan Ainoa-kauppakeskukseen, koska halusin käydä Søstrene Grenellä. Mielettömän ihana kauppa, josta tuli hieman mieleen Tiger, mutta enemmän minun tyylisenäni. Olin ajatellut ostavani jotain lapsille, mutta paikan päällä iski totaallinen valinnanvaikeus. Sen sijaan yhdestä Ainoan kukkakaupasta (siitä, mikä on Herkun yhteydessä), löysin maailman kauniimmat tulppaanit. Otin niistä noin 259 kuvaa kamerallani, koska ne olivat niin kauniita.
Viikonloppu
Vietin viikonlopun rauhassa lasten kanssa. Lauantaina käytiin eläinmuseossa. Kun kysyin lapsilta, mennäänkö, esikoinen tokaisi; ”Joo mennään kattomaan kakkaa.” Hieman huvitti, että viime käynnillä suurimman vaikutuksen lapseeni oli tehnyt eläimen jätökset. Onneksi museosta löytyi myös muuta kivaa, eikä vain kakkoja.
Viikkokatsaus: Ihan vain perus arkea
Maanantaina minulla oli aamuvuoro päivä. Ossallistuin työkaverin läksiäislahja keräykseen ja iltapäivällä opettaja tuli koululta käymään. Käytiin läpi jo suorittamiani opintojani, arvioitiin vähän tulevaa rupeamaa ja todettiin, että todennäköisesti tulen valmistumaan keväällä. Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan ensimmäistä näyttöä ja perehtyä vielä puuttuviin osa-alueisiin. Iltapäivällä hain tytöt hoidosta ja Pikku Kakkosen jälkeen leivoimme joulutorttuja.
Viikon parhaat
Viikon paras blogipostaus: Kaverilatani Iinalta. Hän kirjoitti tosi mielenkiintoisesti aiheesta; Kiinnostaako hömppä vielä? Blogit ovat käyneet läpi murroksen, jonka jälkeen arkikuulumiset ovat vähentyneet ja tilalle on tullut asiapainotteisempia juttuja. Mutta silti minultakin toivotaan eniten ’ihan vain perus arkea’. Tästä syystä myös täällä pitkästä aikaa Viikkokatsaus.
Viikon paras instatili: @norppaliina Noora K:lla on taito ottaa arkisen kauniita kuvia, jotka eivät herätä mieletöntä alemmuuden tunnetta, vaan joista oikeasti inspiroivat. Nooralla on myös ihana, aikuisen naisen tyyli, jossa on sopivasti kaikkea. Ja jota ainakin minä yritän apinoida kovasti omalla tavallani.
Tiistaina oli myös aamuvuorossa ja töissä vietettiin työkaverini läksiäisiä. Samaan aikaan minulla tuli ensimmäinen vuosi täyteen tässä työpaikassa. Enkä voi taas muuta, kuin ihmetellä kuinka nopeasti aika menee.
Keskiviikkona vuorossa oli iltavuoro. Vietin keskiviikkoaamun editoimalla podijaksoja. Halusin saada aamun aikana valmista jälkeä. Onneksi homma on nopeutunut huomattavasti ensimmäisten jaksojen haparoinnin jälkeen. Meidän kolmenkymmenen sekunnin introa editoin vaikka kuinka kauan. Illaksi menin töihin.
Viikon paras arkiruoka: Kukkakaaliwingssit tai nirsolle lapselle ihan vain wingssit. Testattiin nämä itseasiassa jo viime viikolla aikuisten kesken, mutta menevät myös lapsille.
Viikon paras joulujuttu: Löysimme kuopukselle sopivan joulukalenterin. Mietin hetken, toteuttaisinko tänä vuonna joulukalenterit itse ja totesin, että juuri nyt rahkeet eivät riitä ehkä siihen. Ostamme siis valmiit.
Torstaina minulla oli työputken viimeinen aamuvuoro. Me valmisteltiin perustöiden ohessa jo hieman joulua. Meidän toimistoon tuli jo joulukuusi, kun olin julistanut marraskuun olevan joulukuukausi. Pomo vain toetsi, että laitetaan sitten kuusi jo nyt. Kaikki muutkin tuntuivat olevan yhtä innoissaan. Töiden jälkeen hain tytöt kotiin ja nähtiin heidän vanhaa hoitokaveriaankin, joka siirtyi tänä syksynä päiväkotiin.
Perjantain piti olla ihan vain siivouspäivä. Pesin muun muassa neljä koneellista pyykkiä päivän aikana. Siivoamista häiritsi hieman se, että ryhdyin selvittämään podin muutamaa teknistä ongelmaa uuden jakson julkaisun ohessa. Siihen meni paljon enemmän aikaa, kuin olin toivonut, mutta lopussa kiitos seisoi. Meidän podin löytää viimein Acastista ja Spotifykin on taas ajantasalla. Siivoamisessa en ehtinyt pidemmälle, kun minun piti jo lähteä Erikalle. Äänitettiin tällä kertaa peräti kolme jaksoa, koska juttua riitti niin hyvin.
Viikon paras vanhemmuusvinkki: Tämä tuli jo itseasiassa edellisen viikon Perjantain pahaissa, mutta me testasimme tätä käytännössä kuluneella viikolla. Meillä on kuunneltu iltasadut äänikirjamuodossa, hämärässä huoneessa. Makuuhuoneeseen ei tarvitse hammaspesujen jälkeen sytytellä valoja, mikä helpottaa sänkyyn rauhoittumista. Kannatan. Me ollaan tällä viikolla kuunneltu BookBeatista Viirun ja Pesosen joulupuuhia.
Viikonlopusta sen verran, että esikoinen järjesti meille pienen yllätyksen. Lauantaina päiväuniaikaan minä nukahdin yhdessä meidän kuopuksen kanssa. Kun heräsin, esikoinen ilmoitti hyvin tyytyväisenä leikanneensa itse hiuksensa. Oh, my god. Hetkeen en tiennyt olisiko, minun pitänyt itkeä vai nauraa ja lopulta päädyin vain pidättelemään naurua parhaani mukaan. Hiukset kasvavat takaisin, joten sen puolesta ei ole hätää. Sen sijaan keskustelimme lapsen kanssa päiväunikäytännöistä.
xx
Jenni S.
Jenni S.