Puhun lasten kanssa paljon eria asioista. Olen sellainen avoin vanhempi ja puhun kaikesta. Keskustelut lähtevät lasten kysymyksistä ja jokainen vanhempi tietää, että ne voivat olla välillä todella kiusallisia. Minun periaatteeni on ollut vastata kaikeen avoimesti, mutta lasten tasoisesti. Sama pätee deittailuun. Kiertely, kaartelu ja vältteleminen vain hämmentävät lasta entisestään. Samoin minä ajattelen sen olevan myös lapsen vähättelyä, jos hänelle ei kerrota asioita.

Lisäksi lapset oppivat elämästä muun muassa seuraamalla meitä aikuisia. En halua antaa aikuisiän ihmissuhteista valheellista kuvaa, vaikka esimerkiksi deittailu ei ole vielä todella pitkään aikaan ajankohtaista noilla tyttösillä. Siitä huolimatta, että isompi on jo pussaillut yhden pojan kanssa sohvannurkassa. Mutta haluan, että ajan kanssa lapset ymmärtävät ettei se oikeanlainen kumppani ilmesty eteen sormia napsauttamalta. Ja ettei välttämättä kannata ottaa sitä ensimmäistä vastaantulijaa, joka antaa huomiota. Nämä ovat toki asioita, joita opitaan ajan kanssa, eikä näitä todellakaan pysty kaikessa laajuudessaan selittää alle kouluikäisille. Mutta minusta varhain aloitettu työ helpottuu loppua kohden.

En muuten ole käynyt lasten kanssa mitään pitkää keskustelua aikuisten deittailusta, vaan olen vastannut vain lasten kysymyksiin. Nuorempi esittää hyvin spesifejä kysymyksiä, joihin riittää yksinkertainen, spesifi vastaus. Vanhemman kanssa asioista keskustellaan jo vähän enemmän. Mutta pääsääntöisesti kaikki keskustelut ovat olleet lyhyitä, aika yksittäisiä, mutta niitä on käyty monta ja pidemmällä aikavälillä.

Mistä kaikki alkoi?

Puhun lasten kanssa kaikesta ja he tietävät sen jo. Ei ole olemassa kysymystä, johon en vastaisi. Nämä keskustelut taisivat alunperin lähteä siitä, että lapsille hyvin tyypillisellä tavalla, tytöt ovat kyselleet milloin äiti ja isi muuttaa takaisin samaan kotiin. Tätä kautta pääsimme keskustelemaan niistä mahdollisesti uusista tyttö ja poikaystävistä. Sitä kautta pääsimme sitten aikanaan siihen, mistä näitä mahdollisia kumppaneita löytää. Kerroin, että niitä voi löytää yhteisen tekemisen kautta tai sitten sovelluksella. Olen näyttänyt tytöille mikä Tinder on ja kertonut, että sieltä voi löytää tällaisia erityisiä ystäviä. Ensin ihmisten kanssa voi viestitellä ja sitten jos joku vaikuttaa kivalta, voi mennä treffeille.

Kaiken tämän olen selittänyt hyvin yksinkertaisesti, koska lapset eivät kaipaa pitkiä selityksiä.

Puhuimme myös siitä, mikä on tyttö- tai poikaystävä. Minä selitin asian niin, että joskus sitä kaipaa sellaisen aivan erityisen aikuisen ystävän seuraa. Vaikka olisikin paljon hyviä ystäviä, niin silti se ei välttämättä riitä. Tätä erityistä ystävää saattaa sitten rakastaa oikein paljon. Niin paljon, että saattaa haluta esimerkiksi muuttaa asumaan yhteen ja perustaa perheen.

Parisuhdetta on yllättävän vaikeaa selittää lapsille, joille ei ole pystynyt tarjoamaan kunnollista esimerkkiä sellaisesta. Eivät he ole nähneet edes silloin aikanaan sellaista normaalin parisuhteen kanssakäymistä. Halauksia, suudelmia, kahden aikuisen välistä rakkautta, yhdessä nukkumista… Sellainen on omille tytöilleni vierasta ja toivon, että jonain päivänä voin vielä näyttää mallia hyvässä ja terveessä parisuhteessa.

Ole avoin

Voin kertoa, että tällainen avoimuus ei ollut minulle automaatio. Tarvitsin toisen sinkkuäidin esimerkin tähän. Sillä oma ajatukseni oli vahvasti etten sekoita lapsiani deittailuuni. Mutta vaikka olenkin kertonut heille avoimesti deittailusta, ei se tarkoita sitä että olisin ottanut lapseni mukaan deittailuun. He eivät edeleenkään tapaa jokaista kandidaattia ja treffailen hyvin vahvasti lasten ehdoilla. Suurin osa treffeistäni on sovittu nimenomaan lapsivapailleni. Mutta samaan aikaan en salaa lapsiltani tätä osaa elämästäni, vaan he tietävät sen, mikä on heidän iässään ok.

Nyt olisi kiva kuulla muiden sinkkuvanhempien ajatuksia tästä. Kertokaa miten olette puhuneet lastenne kanssa treffailusta ja deiteillä käymisestä.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Poplet löydöt!

Lastenhuoneen muutos ja jatkettava lastensänky Ikealta

Lasten kysymykset ja miten niihin vastaan

Millaista on olla 3 ja 5-vuotiaan lapsen äitinä

Deittailutarinat sarja jatkuu! Tämä tapahtui syksyllä 2020. Oli hetki, kun ravintolat saivat olla vapaasti auki. Julkisissa oli vahva maskisuositus, mutta ei vielä maskipakko. Ihmiset elivät vielä kesän vapautuneessa tunnelmissa, mutta seuraava lockdown kolkutteli jo nurkan takana. Olin jutellut tämän miehen kanssa jo jonkin aikaa ja olimme tavanneetkin jo kerran. Ensimmäisellä kerralla oli jo selvää, että meidän välillämme on selkeästi kemiaa. Sellaista ihanaa kemiaa, joka tuntuu ihan koko kropassa. Tästä syystä odotin näitä treffejä kovasti.

Mies halusi viedä minut syömään johonkin, jossa en ole vielä käynyt. Minun ainoa toiveeni oli, että ruuassani ei olisi korianteria, muuten totesin, että aivan sama. Hän saisi päättää paikan, koska korianteria lukuunottamatta, olen aikalailla kaikkiruokainen.

Saavuin sovitulle paikalle. Hän kertoi olevansa tulossa siihen pian ja pyysi odottamaan. Minä odotin. Ja pian hän saapui. Halasimme ja hän ojensi minulle kukkakaupan kääreeseen käärityn kukkasen. Olin haltioissani. Olin nimittäin sanonut useammalle miehelle, että rakastan tuoreita kukkia. Mutta hän oli ensimmäinen, joka oikeasti toi minulle kukkia. Olin varmaan koko loppu illan aivan häkeltynyt tästä kyseisestä huomionosoituksesta.

Lähdimme liikkeelle, kohti sopivaa ravintolaa. Juttelimme kävellessämme, eikä meidän välillämme ollut sellaisia pitkiä hiljaisuuden hetkiä. Vilkuilin treffikumppaniani vähän väliä, sillä minun mielestäni hän oli todella komea. Taisin vähän punastellakin. Lopulta pääsimme ravintolalle, joka oli siis Döner Harju ja päädyimme tilaamaan. Hän tarjosi, vaikka itsekin tarjouduin maksamaan omani. En kuitenkaan alkanut väittelemään tästä, vaan annoin hänen maksaa. Sain tilattua ruokani ilman korianteria, mikä oli positiivista.

Söimme ja juttelimme. Ruoka oli todella hyvää. Lopulta aloimme miettiä, miten ilta päättyisi. Mietimme, pitäisikö vielä mennä lasilliselle jonnekin baariin. Emme kumpikaan halunneet deittien päättyvän vielä. Lopulta sovimme, että lähtisimme sittenkin minun luokseni. Voisimme katsoa jonkun leffan ja hän voisi jäädä luokseni yöksi. Ja niin me teimme. Se oli ihanaa. Muistelen näitä treffejä ja tätä ihanaa tyyppiä lämmöllä.

Olisi ihanaa kokea vielä tällaiset rennot ravintolatreffit, nyt kun tämä korona on alkanut rokotusten myötä helpottamaan.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Mies jota en uskonut tapaavani

Ensimmäiset treffit eron jälkeen