Viikon parhaat 47/21
0Viikon paras asia on huoltosopimus.
Tämä oli niin upea juttu, että se ansaitsi lasillesen kuohuviiniä. Kahden vuoden sovittelurupeaman jälkeen meillä on viimein mustaa valkoisella lasten asioista ja toistaiseksi voimassa oleva huoltosopimus. Tämän mukaan tytöt asuvat luonani yhdeksän päivää kahdessa viikossa ja toisessa kodissa viisi. Hieman jännittää miten kaikki tulee toimimaan, mutta uskon kaiken sovitun olevan lasten parhaaksi. Sovittelussa apuna oli niin tuomari, kuin lastenpsykologi.
Viikon paras tekeminen on ehdottomasti silittäminen.
Hurahdin silittämiseen, kun hankin itselleni silityslaudan ja -raudan Black Fridayn ostoksina. (Ostolakko ei lukenut sisäänsä käyttötavaroita, joten tämä oli sallittu hankinta.) Ensimmäisenä iltana silitin kuusi tuntia. Ja tiedän, että tämä into hiipuu varmasti ajan kanssa, mutta olen lukenut nyt niin paljon silittämisen hyödyistä vaatteille ja kankaille, että jatkan tätä tapaa ehdottomasti osana vaatehuoltoa. Plus huumaannuin silitetyn tekstiilin tuoksusta ja tunnusta.
Viikon paras joulujuttu on jouluvalot.
Rakastan tätä aikaa vuodesta, kun valoa pimeyteen tuo kaikki kauniit jouluvalot. Kuka tarvitsee lunta, kun meillä on jouluvalot? (Olenko kertonut, että inhoan lunta?) Joulukuun alussa tulevat varmasti viimeisimmätkin valot, kun ne jotka ovat odottaneet joulutusta joulukuulle, aloittavat. Minun on ehdottomasti tehtävä oma perinteinen jouluvaloretki Vuosaaren Aurinkolahteen, jossa tunnutaan panostavan joka vuosi ihan erityisesti jouluvaloihin. Ihmisten parvekkeet ovat täynnä niitä. Suosittelen käymään paikan päällä ihastelemassa valoloistoa.
Toki myös keskustan jouluvalot ovat aivan ihanat. Niitä reissaan vielä ihastelemaan lasten kanssa. Katrin kanssa otimme keskustan valoista ilon irti tämän viikon kuvausreissulla.
Viikon paras sarja on Marvelin Hawkeye.
Tätä on odotettu. Ainakin minä olen. Hawkeye on yksi suosikeistani MU:n maailmassa. Hän on supersankari, jolla ei ole supervoimia, hän on vain todella hyvä omassa leipälajissaan. Tästä samasta syystä Black Widow, eli Natasha Romanof on suosikki naissankarini. Hawkeye on Marvelin uusin sarja, joka on saatavilla Disney+ palvelussa. Sarja sijoittuu jouluiseenNew Yorkiin, joten tätä voisi ehkä tituleerata joulusarjaksi. Ehkä. Sarjassa Hawkeye liittoutuu nuoren faninsa kanssa ja päätyy tämän kanssa ratkomaan rikollista salaliittoa.
Kerron tästäkin rehellisen mielipiteeni, kun olen sen katsonut. Täältä löydät rehellisen mielipiteeni muista Marvelin jo ilmestyneistä sarjoista.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Joulunajan perinteet
Lupasin teille eilen, että kirjoittaisin postauksen meidän joulunajan perinteistämme. Minulle perinteet ovat rakkaita tapoja, joista osa on peruja omasta lapsuudenkodistani. Vielä isompi osa meidän perinteistä on meidän itsemme kehittelemiä ja sellaisia, jotka sopiva meille. Esimerkiksi, meidän on paljon helpompi mennä katsomaan Stockmannin jouluikkunaa, kuin mennä aatonaaton iltana kuusimetsälle. Ja varmasti näitä perinteitä tulee vielä lisää. Koska perinteet ovat parhaimmillaan silloin, kun voi sekoittaa vähän uutta ja vanhaa.
Muistan omasta lapsuudestani kivoja, hupsuja ja sitten niitä ei niin kivoja perinteitä. Aikuisena olen voinut tässä suhteessa raapia kermat kakun päältä ja ottaa meille ne kaikkein kivoimmat perinteet. Samalla toivon, että meidän tyttäremme jatkavat edes joitain näistä perinteistä. Kuten kerroin, meidän perheen pikkujouluja on vietetty jo isoäitini lapsuudenkodissa ja olisi mieletöntä, jos meidän lapsen lapsemmekin odottaisivat tonttua vierailulle joulukuun ensimmäisenä.
Pikkujoulu
Aloitetaan siitä, mistä on ollut puhetta eniten. Pikkujoulua vietetään aina ensimmäinen joulukuuta. Olen ymmärtänyt isoäitini puheista, että tämä perinne on lähtöisin Satakunnan alueelta. Pikkujoulun aattona kotiin tuodaan pieni kuusi. Se voidaan koristella tai siihen ripustetaan vain yksi koriste tai olla koristelematta, vähän perinteestä riippuen. Pikkujoulukuusi asetetaan yleensä pöydän päälle, eikä lattialle. Joulukuun ensimmäisen päivän aamuna, kuusen vierelle on ilmestynyt pienet lahjat lapsille. Lahjat saattavat sisältää pienen kirjeen joulupukin tontulta, pienen lelulahjan ja jotain syötävää, kuten pipareita tai rusinoita. Tämä on ollut jo lapsesta lähtien suosikkiperinteeni. Se käynnisti joulun odotuksen ja siinä oli ihanaa, pientä jännitystä.
Lasten kuusenkoristeet
Esikoisen ollessa vähän vajaan vuoden, bongasin tämän perinteen Iinan blogista. Heillä lapset ovat saaneet joka vuosi valita itselleen Stockmannin jouluosastolla yhden koristeen. Kun lapset muuttavat pois kotoa, he saavat tämän kokoelman mukaansa. Ja tämä perinne on todella ihana, joten apinoin sen heti silloin meille. Tänä vuonna esikoinen valitsi glitterillä päällystetyn, leopardikuvioisen pallon ja kuopus huovasta tehdyn hiiriballerinan.
Stockmannin jouluikkuna
Tämä on meidän perheen oma pieni perinne, mutta tuskin olemme ainoa perhe Helsingissä, joka tekee tätä. Stockmannin jouluikkuna on legendaarinen ja siltä reissulta nämä tämän postauksen kuvatkin ovat. Meidän tytöt ovat aivan innoissaan joka kerta, kun pääsevät katselemaan kaikkia ihania yksityiskohtia ja liikkuvia elementtejä. Jouluikkunaretkeen olennaisena osana kuuluu kaakaolla käyminen. Eli sen jälkeen, kun on hytisty katselemassa jouluikkunaa, mennään yhdessä kuumalle kaakaolle. Niin tänäkin vuonna.
Sen lisäksi meidän joulun odotukseen kuuluu piparitalkoot lasten kanssa ja omat pakettitalkooni yhtenä joulukuisena iltana vähän ennen aattoa. Perinne, jota kaipaan erityisesti, on leivinuunissa pitkään paistettu kinkku. Oma isäni paistoi kinkun monena vuona ja sitä kaipaan lähes joka vuosi. Iskän kinkku on parasta ikinä.
Perinne, jonka haluaisin ottaa vielä haltuun, on aattoaamun lahjat. Ilmeisesti perinne on lähtöisin Amerikasta, mutta minä olen bongannut myös sen Iinan blogista. Iinan lasten aattoaamun lahjat ovat sisältäneet juhlamekon illaksi, jonkun kivan kirjan ja esimerkiksi kaakaon purkissa. Minusta tämä perinne on aivan ihana ja ottaisin sen mielelläni haltuun meidän lasten kanssa. Mutta koska meillä jouluateria syödään rennosti kotivaatteissa, minä voisin laittaa tyttöjen paketteihin esimerkiksi uudet pyjamat kirjojen lisäksi.
Luulen, että olen unohtanut yli puolet meidän perinteistä. Pienimmät perinteet ovat varmasti niin sisäänrakennettuja, ettei niitä osaa edes ajatella. Nyt muistin nämä. Eristäjän puolelta meille ei ole siirtynyt yhtään perinnettä, sillä hän on elänyt hyvin erilaisen lapsuuden kuin itse. Hän on ottanut kuitenkin ilolla vastaan minun puoleltani tulevat perinteet. Lisäksi, ollaan oltu perhe niin vähän aikaa, että kyllä niitä perinteitä ehtii tässä muodostumaan vielä.
Ihanaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää teille kaikille.
