Sisustusblogeissa on kiertänyt viimeisen kuukauden aikana Inspired by Love-blogin Sannan aloittama haaste. Haaste on ihana ja hyvä syy kurkistaa vähän taakse päin. Me olemme asuneet tässä asunnossa 2010 kesästä lähtien. (OMG! Kymmenen vuotta!) Niin pitkältä ajalta en ole jouluja dokumentoinut, joten keskityn tällä kertaa vain blogivuosiini. Aloitin kirjoittamaan (ja kuvaamaan) blogia, vuonna 2015, kun odotin esikoistamme. 

Tänä vuonna en laittanut joulua kovinkaan paljon. Ensinnäkin silloin minulla oli Eristäjän kanssa sopimus, jonka mukaan saan aloittaa jouluhullutukset vasta joulukuun ensimmäisenä. Toisekseen, olin aivan viimeisilläni raskaana. Laskettu aika oli 18.12, joten emme voineet tietää olemmeko joulua edes kotona. Lopulta kotiuduimme vauvan kanssa sairaalasta 24.12. Olin kuitenkin vaihtanut pöydälle ruudullisen liinan, sekä joulutähden ja askarrellut adventtikynttilät. Silloin sisustin runsaammin väreillä. Näitä helmiä löytyy varmasti lisää vuoden 2015 joulukuulta. En ole poistanut postauksia. 

Joulu vaaperon kanssa. Olin aivan innoissani ja minulla oli kova kiire suorittaa uusia perinteitä tyttäreni kanssa. Sen lisäksi olin alkanut havahtua sen suhteen, miten todella haluan oman kotini sisustaa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olin löytänyt viimein kunnolla sisustusblogien ihmeellisen, inspiroivan maailman. Tällöin ostin ensimmäisen pikkukuusen ja ihastuin joulun leikkokukkiin. Itse jouluksi matkustimme pohjoiseen isäni luokse, joten kuusta meillä ei ollut. 

Tämä oli ensimmäinen joulumme kahden lapsen kanssa. Pikkusisko syntyi marraskuussa, joten hän pääsi hienosti mukaan joulun tohinoihin. Tai ennemminkin, joulun tohinat tapahtuivat hänen nukkuessaan ja syödessään. Joulun sisustus ja koristelu muuttui edellistä vuotta vähäeleisemmäksi. Luotin pieniin harkittuihin yksityiskohtiin, sekä joulukuuseen. Sisustustyylini oli vielä vähän haparoivaa, mutta koko ajan selkeämpää. 

Viime vuosi. Joulu rakennettiin taas kukin, kynttilöin ja yksinkertaisin koristein. Hyvin samalla kaavalla, kuin tänä vuonna. Viime jouluna päätimme ostaa kotiin myös oikean joulukuusen, ensimmäistä kertaa meidän yhdessä olon aikana. Lapset, erityisesti esikoinen, oli tästä aivan haltioissaan. Enkä voi kieltää ettenkö itsekin olisi ollut. Kuusi tuo ihan omanlaisensa joulun tunnelman. Toki tuntui aavistuksen uhkapeliltä tuoda kuusi vuoden ikäisen taaperon kanssa samaan taloon, mutta hyvin he pärjäsivät keskenään. 

Tänä vuonna tunnelmointi on vaatinut pientä käynnistelyä. Mutta olen ilokseni huomannut, että alan olla paljon paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten. Kun uupumus on hiljalleen lähtenyt hellittämään, joulutunnelmointiakin on jaksanut ihan eri tavalla. Haistelen parhaillaan maljakossa olevien hyasinttien tuoksua, mikä on omiaan tuomaan joulun tunnelmaa. Tänä vuonna meidän joulun somistukset ovat hyvällä mallilla. Mitään isompaa ei tarvitse hankkia (paitsi kuusi!!). Kävin ostamassa Vepsäläiseltä muutaman ihanan Shishin koristeen, mutta tuskin ostan mitään isompaa. 

Lisäksi näyttäisi siltä, että tämä on viimeinen joulu tässä kyseisessä kodissa. Hyvin todennäköisesti vietämme ensi joulun hieman isoimmissa neliöissä. Toivotaan, että vuoden vaihde vie asuntokuviot eteenpäin. 

Kiitos vielä Sannalle ihanasta haasteesta.

Vastasin blogeissa kiertäneeseen 20 randomia kysymystä – haasteeseen. Kysymykset ovat niin randomeita, että en usko teidän tietävän näitäm faktoja minusta. Mennään pidemmittä puheitta kysymyksiin. 

Olen ollut aika vähän naamiaisissa. Mutta ehkä zombie vs hunters halloween bileissä, joissa olin pukeutunut zombienmetsästäjäksi. Olin maskeerannut kasvoihini pari isoa, melko aidon näköistä haavaa. Sain muutaman oudoksuvan katseen julkisissa. Onneksi oli halloween. 

Instagram. Hyvänä kakkosen Pinterest. 

Näin aikuisena olen löytänyt jokaisesta vuodenahjasta jotain hyvää. Talvella on joulu, joka on ehdottomasti parasta aikaa vuodessa. Keväällä taas koko luonto herää hiljalleen eloon, ilmat alkavat lämpenemään ja kesä, sekä kaikki kiva on edessä päin. Kesällä on lämmintä ja ihmiset tuntuvat olevan parhaimmillaan. Syksyllä puolestaan saa nauttia ihan uskomattomasta väriloistosta. On todella vaikeaa valita yhtä suosikkia kaikista neljästä. Suomessa parasta on ehdottomasti nämä neljä vuodenaikaa. Toivon hartaasti, että saamme nauttia näistä neljästä vuodenajasta jatkossakin. 

Tämä on todella vaikea valinta. Kummassakin on ehdottomasti puolensa. Ranta olisi ehkä tutumpi ja turvallisempi vaihtoehto ja lasten kanssa paikka, jossa riittää varmasti tekemistä. 

En ole kummoinen pelaaja. Mutta ehkä tässä, kun tytöt kasvavat lautapeli-ikään, niin minäkin pääsen taas pelaamaan. Todellisuudessa minä nautin valtavasti lautapeleistä, mutta mieheni taas ei. Odotan siis pelikavereita meidän tytöistä. 

En ole mikään suuri juustojen ystävä. Suoraan sanottuna erilaiset homejuustot kuvottavat minua. Mutta tuorejuustoista pidän. Voileipäkeksit ja yrtti- tai valkosipulituorejuusto ovat hyviä. 

Minulla ei ole mitään suuria yleviä tavoitteita. En aio pyrkiä presidentiksi elinaikanani tai muuta vastaavaa. Pääsääntöinen tavoitteeni on elää hyvä, onnellinen elämä. Toivon, että teen, uskallan ja kokeilen asioita. Uskon siihen, että kadumme niitä asioita, jotka jätämme tekemättä. En pakota itseäni mihinkään, mutta jo haluan jotain tehdä, teen töitä sen eteen ja pyrin toteuttamaan suunnitelmani. Kunhan en vain joudu sanomaan, etten yrittänyt tarpeeksi. 

Periaatteessa kahdessa, Järvenpäässä ja Helsingissä. Sen lisäksi olen asunnut kahdessa pikku kunnassa, Sipoossa ja Limingassa. Järvenpäässä opiskelin ja asuin opiskelija-asuntolassa. Helsinkiin muutin 19-vuotiaana. 

Joskus ajattelin, että olisi siistiä osata japania. Mutta tällä hetkellä riittäisi sujuva englanninkielen taito. Heh. Mutta unelmieni kieli, jota haluaisin puhua olisi ranska tai saksa. 

En siedä yhtään kiusaamista tai epäoikeudenmukaista kohtelua. Ne saavat karvani nousemaan pystyyn. Kai tämä johtuu osittain siitä, että minua koulukiusattiin ensin kuusi vuotta peruskoulussa ja sitten vielä maalarikoulussa aikuisiällä. Kiusaaminen on aivan perseestä. Anteeksi kielen käyttöni. Toivon hartaasti, että voin opettaa omille lapsilleni oikeudenmukaista ja reilua kohtelua. 

Riippuu täysin tilanteesta. Todella monta kertaa kuvaan tai kirjoitan, koska minulle blogin pitäminen on harrastus. Saatan myös keittää päiväkahvit ja katsoa Netflixiä tai sitten viettää aikaa mieheni kanssa. Voisin vastata tähän, että käytän vapaa-aikani siten, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä. 

Tällä hetkellä aamulenkki samalla reissulla, kun olen vienyt tytöt hoitoon. Olen keksinyt hyvän reitin, joka on aivan täydellinen aamulenkkiä ajatellen. Ei liian pitkä, eikä liian lyhyt. Sen voi kävellä vähän kurjemmassakin ilmassa. 

Kun olen väsynyt tai innostunut jostain. Minusta näkee aivan selvästi, kun alan ottamaan kierroksia. Jotkut sanovat, että se miten innostunut pienestäkin, on viehättävämpiä piirteitäni. 

Jos kyseessä on tuntematon tai puolituttu, valitsen mieluummin viestin. Kammoan puhelimella soittamista ja ahdistun todella paljon, jos joudun hoitamaan puhelimella asioita. Minä ihan hyperventiloin. Työni on hyvää terapiaa puhelinkammolle ja voin jo ihan hyvin hoitaa asioita töissä puhelimitse. Omien asioiden hoitaminen vähän ahdistaa. Ystävien kanssa puhun kuitenkin todella mielelläni puhelimessa. 

Perhe. En kiinny materiaan ja selviän kyllä ilman tavaraa, mutta perhe on minulle kaikki kaikessa. 

En muista. Puhun äärimmäisen vähän vierailla kielillä. Osaan välttävästi englantia, enkä mielellään puhu sitä, kuin pakon edestä. Joten en muista viimeisintä virhettä. Yleensä teen virheen, heti kun edes yritän puhua englantia. 

Puhuminen ja varsinkin ystäväni Erikan kanssa puhuminen. Me ollaan jotenkin niin samalla levelillä, että meidän yhteiset hetket toimivat täydellisinä terapiasessioina. 

Karvinen. Laiska, mukavuuden haluinen ja tykkää lasagnesta. Thats me. 

Unelmakohde on ollut jo vuosia New York. Sinne haluaisin todella päästä. Ehkä, jos saamme mieheni kanssa ongelmat selätettyä, niin matkustamme yhdessä lemmenlomalle Nykiin. 

Reilu yksitoista vuotta sitten Ale pubissa. Jotkut ehkä muistavat paikan. Olimme juhlimassa ystäväni silloisen poikaystävän syntymäpäiviä ja mieheni oli yksi ystäväni poikaystävän kavereista. Jos totta puhutaan, niin iskin kyseisenä iltana silmäni yhteen toiseen kundiin, mutta miehelläni oli minua kohtaan enemmän yritystä. Siitä se sitten lähti.