Ahdistus
0Pari viime päivää on mennyt enemmän tai vähemmän ohi pahojen ahdistusoireiden vuoksi. Minulla on todettu siis uupumuksen lisäksi ahdistusta. Sitä on ollut enemmän tai vähemmän viime vuodesta asti ja keväällä aloin ensimmäistä kertaa miettiä, pitäisikö sitä varten hankkia lääkitys. Pystyn elämään ahdistuksen kanssa, mutta se ei ole mitenkään nautinnollista. Koen ahdistusta yleensä tilanteissa joissa koen kokeneeni henkistä väkivaltaa tai tilanteissa, jotka ovat triggeröineet jotain tällaista kokemusta. Tilanteesta on riippunut se, kuinka voimakasta ahdistus on ja kuinka pitkään sitä kestää.
Ahdistus on monesti ihan hyödyllinen tunne. Se kertoo meille uhkaavista tilanteista ja neuvoo varomaan. Silloin toiminta muuttuu ripeäksi ja tehokkaasti. Ihminen menee ahdistuneena selviytymistilaan. Ja tällainen selviytymistila on pitkittyessään todella raskas. Minulla ahdistus kestää pahimmillaan päiviä ja tähän tilanteeseen toivoisin lääkkeiden lopulta auttavan. Minulla ahdistusoireet laukaisee aina joku tilanne, joten minun kohdallani ei voida puhua yleisestä ahdistuneisuudesta tai ahdistuneisuushäiriöstä.
Minulla ahdistuksen oireisiin kuuluu yleensä puristava tunne rinnassa, sydämentykytys, hengitysoireet, kihelmöivä ja kuuma tunne, levottomuus ja yleensä pakonomainen tarve siivota. Naureskeltiin viimeksi psykologin kanssa siitä, että ahdistusreaktioiden ansioista meillä on ainakin siistiä. Mikä on toki ikävässä asiassa positiivinen puoli.
Pahimmillaan levottomuus on sitä luokkaa, että en saa illalla nukuttua. Pelot ja ahdistusta aiheuttavat asiat pyörivät mielessä jatkuvalla kierteellä, mikä estää nukahtamisen. Nukahtamiseen on auttanut parhaiten äänikirjat ja asrm-pätkät. Ne vievät ajatukset pois ahdistavista tilanteista. Uni myös auttaa siihen ahdistuneisuuteen. Monesti kunnon yöunet helpottavat tilannetta niin, että voin aamulla jo paljon paremmin. Niissä tilanteissa, kun ahdistus on jatkunut yön yli, jokin on ruokkinut tilannetta seuraavana päivänä.
Kuten sanottu, tämän kanssa voi elää, mutta se on raskasta. Paras olisi, jos pääsisin kokonaan eroon ahdistusta aiheuttavista ärsykkeistä, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista. Joten yritän elää tämän kanssa, selvitä ahdistuskohtauksista ja hallita tilannetta niillä resursseilla, jotka minulla on. Tässäkin suhteessa on ihanaa, että minulla on ihania ystäviä tukena.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Viikko sairaslomaa takana
Takana on nyt vähän reilu viikko saraslomaa uupumisen takia. Yksi merkittävä muutos on ainakin se, että ahdistusoireet ovat helpottaneet suurimmaksi osaksi, enkä usko että syy sille on pelkästään lääkkeissä. Samaan aikaan olen huomannut sen, kuinka väsynyt oikeasti olen ja olen ollut. Väsyn todella helposti melkein kaikesta tekemisestä, vaikka se olisi hauskaakin.
Tuntuu, että se kun viimein tunnistin olevani uupunut ja väsynyt ja hain viimein sairaslomaa, ettei minun tarvinnut enää jaksaa ja yrittää. Se oli äärimmäisen helpottavaa. Alussa nukuin enemmän, kuin tein mitään muuta. Väsyin ihan kaikesta. Ja vaikka nukuin noin yhdeksän tuntia yössä, niin iltapäivällä viimeistään tarvitsin päiväunet, koska en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Tulee vähän mieleen raskauksien ensimmäiset kuukaudet. Paitsi, että silloin meinasin nukahtaa koko ajan pystyyn vaikka nukuin kuinka paljon. Nyt päiväunet ja yöunet helpottavat väsymystä aina hetkeksi.
Mitä olen tehnyt?
Olen yrittänyt keskittyä suurimmaksi osaksi kivaan tekemiseen. Sen vuoksi olen kirjoittanut blogiakin aina, kun olen jaksanut, koska minä ihan todella nautin tästä. Olen myös käynyt Katrin kanssa kuvaamassa, koska se on kivaa ja vaikka nukahdan heti kuvauksien jälkeen, niin silti nautin siitä. Kotona yritän olla ottamatta stressiä mistään. Pyrin siihen, että koti on suht järjestyksessä ja lapsilla on puhtaita vaatteita ja ruokaa ja saan itse syötyä. Muuten menen puhtaasti oman jaksamisen mukaan. Tällä periaatteella olen jaksanut kohtuu hyvin, näin sairaslomalla.
Ilokseni olen myös huomannut, että valoa näkyy tunnelin päässä. Olen viimeisinä päivinä jaksanut paremmin. Mikä on toki vähän kostautunutkin, kun en malta pysyä paikoillani. Totesin viime viikolla, että psykologin käynti, labrat, vauvan moikkaaminen, parit juoksevat pikku asiat ja kukkakaupassa käynti oli aivan ehdottoman liikaa puolikuntoiselle minulle. Olin aivan loppu. Samaan aikaan, kun koen oloni kohenevan ja koen jaksavani, haalin päivälle tottuneesti liikaa tekemistä. Se kostautui nyt sillä, että olen ollut nyt alkuviikosta todella väsynyt. Tyttöjen ollessa päiväkodista, en juuri meinannut päästä sohvalta ylös, kun olin niin väsynyt.
Ystävien merkitys
Haluan myös mainita miten isona apuna ystäväni ovat olleet. Kaikki ovat ottaneet tilanteeni äärimmäisen ihanasti. Moni on kehottanut minua ottamaan aikaa itselleni ja harjoittamaan kaikenlaista self carea sun muuta yhtä ihanaa. Mutta samaan aikaan minua on pyydetty mukaan tekemään. Vaikka pyyntöön on aina sisältynyt jatkolause; ”Jos jaksat.” Silti minua on pyydetty. Kukaan ei ole antanut minulle sairastamisrauhaa sillä oletuksella, että nyt minun täytyy saada olla yksin. Mikä on äärimmäisen ihanaa. Tämä on auttanut minua voimaan entistä paremmin, kun saan olla ystävieni seurassa. Vaikka se onkin väsyttävää, mutta voin onneksi levätä jälkeen päin.
Joten sairaslomani jatkuu. Yritän hyvinä päivinä himmata ja ottaa rennosti ja toivoa, että oloni alkaa tästä pikku hiljaa kohentua. Tuleva viikonloppu on minulla jälleen lapsivapaa, joten yritän rentoutua ja rauhoittua parhaani mukaan. Ainoa tavoitteeni on käydä uimassa viikonloppuna, koska se rauhoittaa ja koen sen tekevän monella muullakin tapaa minulle hyvää, kuin että se on pelkkää tehokasta liikuntaa.
Pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyy muistaa vain malttaa.
-Jenni