Hae
Big mamas home

Elämä eron jälkeen – Yksin asuminen

Erostani on tullut kuluneeksi nyt reilut kaksi vuotta. Asun elämäni ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja yksin. Toki suurimman osan aikaa lapset ovat kanssani, mutta he eivät ole kummoisia asuinkumppaneita kun puhutaan laskujen maksamisesta ja esimerkiksi siisteyden ylläpitämisestä. Tässä suhteessa heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yksin asuminen

Kahteen vuoteen on mahtunut paljon uuden oppimista ja joihinkin juttuihin totuttelua, koska yksin asuminen on minulle uutta. Olen oppinut muun muassa avaamaan viemärit ja asentamaan lampun kattoon. Minun ei tosiaan ole tarvinnut tällaisista asioista huolehtia aiemmin, koska silloinen kumppanini hoiti nämä. Nykyään olen ylpeä, että olen viimein oppinut nämä taidot enkä siis välttämättä tarvitse enää kumppanin apua kaikkeen.

Yksin asuminen - BMH - Big mamas home by Jenni

Näihin pariin vuoteen on myös mahtunut, jos jonkinlaista asumisjärjestelyä lasten osalta. Tällä hetkellä tytöt asuvat kahdessa viikossa yhdeksän päivää minun kanssani ja viisi päivää toisessa kodissa. Tämä nykyinen asumisjärjestely takaa sen, että myös minulla on oikeasti omaa aikaa tässä yhden vanhemman arjessa. Ja se on ihanaa.

Tässä nykyisessä arjessa suurin ero menneeseen on se, että minulla on oikeasti omaa aikaa. Parisuhteen aikana minä olin päävastuussa lapsista koko ajan. Jos kaipasin omaa aikaa, siitä piti yleensä neuvotella ja sopia erikseen. Nyt minulla on kahdessa viikossa aina viisi päivää täysin ja vain itselleni, mikä tuntuu oikeasti luksukselta. Viidessä päivässä ehdin oikeasti myös palautua siitä ajasta, jonka puolestaan pyöritän arkea lasten kanssa yksin. Se tarkoittaa myös sitä, että pystyn olemaan parempi äiti lapsilleni, kun en ole koko ajan ylikuormittunut ja uupunut.

Sinkkuäiti - BMH - Big mamas home by Jenni

Introverttina kaipaan yksinoloa

Viitenä päivänä kahdessa viikossa, voin keskittyä vain ja ainoastaan itseeni, sekä omaan hyvinvointiini. Olen tänään käynyt taas pitkästä aikaa uimassa, mikä oli ihanaa. Laskeskelin, että nykyisellä järjestelyllä minulla on mahdollista käydä kaksi kertaa viikossa uimassa. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan parisuhteen aikana. Nyt kun hallit ovat taas auki, enkä kärsi burnoutin oireista, aion alkaa käydä taas säännöllisesti uimassa.

Lisäksi, vaikka vietän lapsivapaillani aikaa poikaystäväni kanssa, niin siitä huolimatta minulla jää aikaa olla myös yksin. Olen introvertti, joten tarvitsen myös oikeasti sitä aikaa, kun olen ihan yksin. Olen aikanaan esimerkiksi juhlissa kaivannut lyhyttä hetkeä rauhallisessa huoneessa (monesti se on ollut vessa), ennen kuin olen voinut palata ihmisten keskuuteen. Olen huomannut, että liika ihmisten kanssa oleminen uuvuttaa minut todella tehokkaasti ja tarvitsen siihen vastapainoa. Olen oikeasti onnellinen yksin. Ja siksi, vaikka minusta on ihanaa viettää aikaa poikaystäväni kanssa, olen huojentunut siitä, että lapsivapaillani minulla on mahdollisuus viettää aikaa myös aivan yksin.

Voisin puhua tästä omasta introverttiydestäni ihan omassa postauksessaan, sillä sen oivaltaminen on saanut ymmärtämään itseäni ja omia tarpeitani niin paljon paremmin.

 

Rehellisesti sanottuna, tämä tilanne on enemmän kuin ihanteellinen. Emme ole ihan heti muuttamassa poikaystävän kanssa yhteen, vaan nautimme tästä vaiheesta, kun kummallakin on oma koti ja oma tila. Yhteen muuttamisen aika tulee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Toistaiseksi, olen äärimmäisen onnellinen näin. ♥

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Mennyttä ei voi muuttaa

Äitienpäivä yksin

Kamalin hetki äitinä ollessa

Normaali ero

Väkivallan uhrit halutaan vaientaa

Olen puhunut kokemastani lähisuhdeväkivallasta avoimesti noin kaksi vuotta. Se on äärimmäisen kipeä aihe, josta puhuminen ei ole helppoa. Monellakaan tavalla. Ensinnäkin henkilökohtaisesti ei ole helppoa puhua niistä oman elämän synkimmistä ja kipeimmistä asioista. Toisekseen minun täytyy jatkuvasti miettiä, miten teen sen oikein kaikille osapuolille, sekä lainopillisesti. Lakikaan ei anna minun puhua näistä täysin vapaasti.

Suurinosa saamastani vastaanotosta ja palautteesta on ollut hyvää. Minun rohkeuttani kiitellään ja arvostetaan. Saan paljon positiivista palautetta ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman tai ovat joutuneet seuraamaan sivusta läheisensä kärsimystä. Mutta olen saanut jonkin verran myös sitä negatiivista palautetta. Ihmiset eivät pidä siitä, että ”mustamaalaan” toisia ihmisiä ja muistuttelevat, että puhumalla näistä asioista, voin ”pilata jonkun ihan hyvän tyypin elämän.” Tästä päästäänkin ilmiöön, jossa väkivallan uhrit halutaan vaientaa.

Väkivallan uhrit halutaan vaientaa - BMH - Big mamas home by Jenni

Väkivallan kokemukset ovat yleisempiä kuin uskomme

Väkivalta on paljon yleisempää, kuin haluaisimme edes uskoa. Suomessa, joka kolmas yli 15 vuotta täyttäneistä naisista on kokenut jossain elämänsä vaiheessa väkivaltaa. Eli toisinsanoen, jos olet saanut itse elää elämäsi 100% ilman minkäänlaisia väkivallan kokemuksia, joku lähipiirissäsi on niitä kokenut. Ja monesti, kun väkivallan uhrit ottavat puheeksi kokemansa, reaktio on epäuskoinen. ”Mitä? Sinäkö? En olisi kyllä ikinä uskonut!” tai ”Mitä? En kyllä usko hänestä. Hänhän on todella mukava tyyppi.”

Väkivaltaa on vaikea sivullisen havaita. Minäkin pidin kaikin keinoin kulisseja pystyssä ja yritin olla mahdollisimman normaali. Omalla kohdallani jotkut jutut suhteessani olivat kuitenkin niin vinksallaan, että sain useita kertoja ihmiettelyä omilta tutuiltani asioista. Jotkut taas osasivat epäillä kumppaniani ilmiselvistä valheista, joille olin itse täysin sokea. Mutta karismaattinen kumppani osasi pitää kiinni omasta hyvän tyypin roolistaan.

Nollalinja - BMH - Big mamas home by Jenni

Uhrien vaientaminen käy monesti syyllistämisen kautta. ”Tuskin asiat niin huonosti olivat, kun et lähtenyt suhteesta” ja ”Kai ymmärrät, että pilaat hyvän ihmisen maineen, kun puhut tuollaisia.” Itse olen kuullut kaiken tämän ja paljon muutakin. Väkivallantekijän maine on monesti ihmisten mielestä tärkeämpää, kuin uhrin turvallisuus.

Minä sain onneksi kriittisessä vaiheessa tukea ja ammattilaiset kertoivat minulle, että olin tässä tapauksessa uhri. He auttoivat minua ymmärtämään tilanteen ja sen, mitä kaikkea olin kokenut. Minulle kun asiat olivat ehtineet normalisoitua niin etten ymmärtänyt täysin mikä kaikki suhteessa oikeastaan mätti. Olen edelleen äärimmäisen kiitollinen kaikille näille ammattilaisille, jotka ovat työskennelleet kanssani. En olisi tässä pisteessä ilman heitä.

Miksi väkivallasta pitää puhua

Ja miksi minä puhun tästä niin hanakasti? Ihmiset eivät kiinnitä väkivaltaan riittävästi huomiota, ellei se iskeydy päin heidän omaa kuplaansa ja puhkaise sitä. Sitä minä yritän tässä tehdä. Enkä aio lopettaa puhumista. Olen jopa antanut haastattelun erästä lähisuhdeväkivallasta kertovaa kirjaa varten ja toivon tälle kyseiselle projektille paljon onnea ja menestystä.

Joten jos sinä kuulet jonkun kokeneen väkivaltaa, kuuntele häntä. Älä vähättele tai yritä vaientaa. Ja jos sinä koet väkivaltaa, niin apua on saatavilla esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitolta ja Nollalinjasta.

-Jenni

 

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Hei olen Jenni ja olen rakkausaddikti

Millaiseksi koen treffailun väkivaltaisen parisuhteen jälkeen

Ei enää parisuhteessa

Henkisen väkivallan jäljet