Moikku. Pakkasin juuri tytöt autoon, matkalle mummilaan. Se tarkoittaa sitä, että minulla on ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu eron jälkeen. Tuntuu ihan uskomattomalta. Vaikka rakastankin tyttöjäni yli kaiken, niin oma aika on ollut minulle aina äärimmäisen tärkeää. Enkä edes äiti-ihmisenä häpeä myöntää sitä. Yritän myös järjestää sitä itselleni mahdollisuuksien mukaan.

Halusin kirjoittaa teille hieman eron jälkeisiä fiiliksiä. Niin paljon on muuttunut ja moni asia on vielä vähän kesken. En esimerkiksi osaa vielä sanoa ”ex”, vaan puhun monesti edelleen miehestäni. Sen lisäksi on ihan oikeita käytännönasioita, joista pitää sopia. Mutta on myös asioita, jotka muistuttavat tilanteen lopullisuudesta. Vuokrasopimuksessa on esimerkiksi enää vain minun nimeni.

Päällimmäisenä mielessä juuri nyt on se, miten nopeasti kaikki on lopulta tapahtunut. Kuvittelin, että kaikessa menisi paljon pidempään. Sopeutuminen siihen, että jäisin yksin. Parisuhteen päättymiseen liittyvä surutyö. No, käytännön asioissa menee väkisinkin aikaa, koska kaikki ei ole kiinni minusta itsestäni. Mutta sen sijaan, että surisin, niin minusta tuntuu siltä kuin olisin heräämään eloon pitkän kooman jälkeen. Myös lähelläni olevat ovat huomanneet muutoksen. Olen iloisempi, elinvoimaisempi ja hymyilen paljon.

Kävin itse asiassa isomman tyttöni kanssa tähän liittyvän keskustelun kaupassa.

Kyllä minä surin silloin päätöksen jälkeen. Olin todella surullinen ja mietin, millä ihmeellä tästä surusta selviää. Ja ennen kaikkea, koska se helpottaa. Oli surullista, että kaiken sen yrittämisen jälkeen, me kuitenkin päädyttiin eroon. Vaikka se olikin ollut tuloillaan jo pitkään. Näinä päivinä oli tosi vaikeaa pitää itsensä koossa. Itkin melkein koko ajan.

Sitten se helpotti. Itkut oli itketty ja oma olo alkoi olla puhdistunut. Odotin kuukausia kestävää suruaikaa ja käsittelytyötä, joten tämä hyvä olo ja mielenrauha pääsivät yllättämään täysin. Osa minusta odottaa yhä jonkin asteista romahdusta tähän kaikkeen liittyen. Tämä tuntuu menneen liian helposti.

Juuri nyt tuntuu vahvasti siltä, että elän uutta alkua. Arkeen on löytymässä hyvä rytmi. Ja herään jatkuvasti siihen miten monet asiat voin jatkossa hoitaa tasan niin kuin itse haluan. Ajattelin esimerkiksi, että rupean tilaamaan jatkossa ruokaostokset kotiin kerran viikossa arjen helpottamiseksi. Kirjoitin aiemmin muun muassa siitä, miten punaisen lihan syöminen on vähentynyt todella paljon sen jälkeen kun jäin yksin. Suunnittelen myös kaikkien kaappien tiukkaa läpi käymistä, jotta voin pistää eteenpäin ja pois kaiken turhan, mitä en tarvitse. Oma unelmani on, että kaikki tavara, jota meillä on, olisi käytössä. Exä kun säästi paljon kaikkea tunnesyistä.

Toki meillä on exän kanssa vielä paljon asioita päätettävänä ja sovittamana, mutta nyt saan ihan rauhassa tehdä arjesta juuri oman näköistäni. Ilman kompromisseja. Se tuntuu ajatuksena hyvältä. Se tuntuu myös eheyttävältä.

Kaikin puolin, fiilis eronneena on hyvä. Olen onnellinen. Mikä tuntuu hyvältä, pitkän rankan kauden jälkeen.

On ollut ihanaa päästä takaisin arkeen kiinni. Kaipasin niin paljon töihin, että ei ole tosikaan ja on ollut ihanaa olla takaisin. Meidän työporukka on ihan uskomaton ja he ovat olleet iso tuki tässä prosessissa jo ihan alusta asti. Se ei ole ollut kerta tai kaksi, kun olen saanut itkeä työkaverin olkapäätä vasten tätä tilannetta. Tiedän, että pari teistä rakkaista lukee blogiani silloin tällöin. Olette ihan parhaita.

Töihin paluun lisäksi olen nauttinut myös kotona olemisesta ja koti-illoista. Olen polttanut joka ilta kynttilöitä ja nauttinut rauhasta lasten nukkuessa makuuhuoneessa. Kotoa puuttuu nyt kokonaan se painostava stressi, joka täällä vallitsi ennen eroa. Nyt voin sanoa, että kotona on oikeasti hyvä olla.

En ole ihan vielä antanut periksi keväälle. Talvikuukausia on vielä jäljellä, vaikka ulkona ei siltä näytäkään. Eihän sitä tiedä jos tänne Etelä-Suomeen saadaan vielä kunnon lumi-inferno. Kuten sanottu, talvea on vielä jäljellä.

Kotona ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia. Exä on yhden muuttokuorman kuljettanut jo pois, mutta muutoin meillä näyttää aika samalta kuin ennenkin.

Kuten aina, joulun jälkeen, koti tuntuu hieman riisutulta. Pallo- ja kukka-asetelmat ovat poissa ja tasot tuntuvat yllättävän tyhjiltä. Ihmiselle, joka pitää sellaisesta sopivasta runsaudesta ja kauniista asetelmista, tämä oli pienoinen kriisi. Josta toki selvittiin.

Tästä lähdetään taas hiljalleen vaalentamaan kodin ilmettä, mitä enemmän kevättä kohti mennään. Mutta sen aika ei ole vielä.

Muuton aikataulu on edelleen epäselvä. Odottelemme yhä asunnon vapautumista ja olemme seuraavana listalla. Toivon vain, että asunto vapautuisi nopeaan. Näillä näkymin näyttää siltä, että ero ei muuta minun muuttosuunnitelmiani. Odotan innolla sitä, että pääsen aloittamaan alusta, uudessa kodissa. Pääsen laittamaan kotia itselleni ja tytöille.

Toivottavasti teillä on tiedossa ihana viikonloppu. Minulla on ainakin tiedossa jotain ihanaa.