Keskittyisit lapsiisi, äläkä niihin tinderpoikaystäviin
2Sain tässä kommentin, jossa minua kehoitettiin keskittymään enemmän lapsiini ja vähemmän niihin tinderpoikaystäviin. Kommentti oli taas monella tapaa asiaton, vaikka kirjoitusasu oli asiallinen. Ensinnäkin, kaikkien pitäisi muistaa vanha kunnon sanonta; Jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa, kannattaa pysyä hiljaa. Toisekseen, pyytämättä annettu neuvo on pelkkä moite, eikä neuvo ollenkaan.
Mitä minä kerron teille
Sen lisäksi tässä asiassa toivoisin ihmisiltä medialukutaitoa ja kykyä järkeillä asioita. Blogilleni on tähän hetkeen mennessä kertynyt lukijoita jo tuhansia, joten äitini ei ole ainoa joka näitä minun juttujani lukee. Sen lisäksi lapseni ovat oikeutettuja omaan yksityisyyteensä. Näin ollen mietin tarkkaan mitä kaikkea teille näytän ja mistä kaikesta teille kirjoitan. On ihan eri asia kirjoittaa teille omasta äitiydestäni ja lastenvaatteista, kuin jostain lasten henkilökohtaisista asioista. He toki vilahtelevat kanavissani silloin tällöin, ovathan he iso osa elämääni. Mutta elämäni on paljon muutakin kuin äitiyttä.
Näin ollen kanavissani on esille ne monet muut asiat, jotka ovat osa elämääni, kuten muoti, kauneus, opiskelu ja se deittailu. Näistä tämä jälkimmäinen on siitä todella hedelmällinen aihe, että ihmisten käytös ja psykologia kiinnostavat minua. Sen lisäksi deittailussa mietityttää monet ilmiöt, kuten nykyajan pikadeittikulttuuri ja vaikka ghostaaminen. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, se kiinnostaa lukijoita. Koska minäkin teen blogissani kaupallisia julkaisuja, on todella tärkeää, että blogini kiinnostaa. Siksi minun kannattaa kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat. Deittailusta on yllättävän helppoa kirjoittaa. Koska olen oman deittielämäni päähenkilö, voin kirjoittaa asioista omasta näkökulmastani. Sen lisäksi voin pohtia blogissa millainen olisi täydellinen tinderprofiili ja myös sitä ghostaamista. Ihmissuhteista riittää jos jonkinnäköistä aihetta. Samalla voin antaa lapsilleni sen rauhan, minkä he ansaitsevat.
Kaipaan muutakin
Tämä voi toki antaa valheellisesti sen kuvan, että elämäni pyörii kokonaan deittailun ympärillä. Ei, se on vain yksi blogini aihepiireistä. Elämässäni on paljon enemmän, kuin teille kerron. Mikä pitäisi olla jo suurimmalle osalle melko selvää, kun elämme vahvasti someaikaa. Ei minulla ole koko ajan menossa sutinoita, eikä minulla ole edes jokaiselle lapsivapaille sovittuna muita treffejä, kuin kuvaustreffit Katrin kanssa.
Voi olla, että joudun roviolle tämän myötä, mutta vaikka lapset ovat minulle kaikkeni, he eivät pelkästään riitä minulle. Kaipaan rinnalleni toista aikuista. Kaipaan aikuisten välistä rakkautta. Siitäkin huolimatta, että sydämeni on pakahtua rakkaudesta, kun halaan lastani. Vaikka rakastan lapsiani, se ei ole sama asia kuin se, että saisin rakkautta ja läheisyyttä toiselta aikuiselta.
Tämän pitkän palopuheen päätteeksi totean vielä kerran, jos mielipidettäsi ei kysytä, sitä ei tarvitse kertoa. Ystävällinen kommentti ja turha neuvo ovat eri asia.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Kuinka hukata kundi Tinderissä
Miten puhun lasten kanssa deittailusta
Deittailu ja sen jakaminen julkisesti
Olen alusta asti ollut teille melko avoin deittailukuvioistani. Olen iloinnut ihastumisistani, olen kertonut epäonnistumisistani ja sen lisäksi olen jakanut kanssanne monenmoisia deittikokemuksia. Olen saanut kommenttia siitä, että ihastumiseni on tarttuvaa. Mutta samaan aikaan olen saanut palautetta, että pitääkö jokainen ihastus jakaa. Enkö voi vain olla sinkku, kunnes toisin todistetaan? Samaan aikaan pyydetään sitä rehellistä sisältöä.
Deittailukokemusten jakaminen
Olen tehnyt tietoisen valinnan sen suhteen, että haluan jakaa kanssanne ne deittailun hyvät ja huonot hetket. Eli ihastukset ja pettymykset. Voin periaatteessa koska tahansa tehdä sen päätöksen, että en enää jaa näitä asioita. En kuitenkaan ole tässä sinkkuna tilivelvollinen muille kuin itselleni. Jakamalla näitä asioita, altistan itseni arvostelulle ja somekiusaamiselle.
Jos olen jotain oppinut tässä sinkkuna ollessa, niin deittailu on äärimmäisen epävarmaa touhua. Tilanteet voivat muuttua nopeasti, kun ihmiset vasta tutustuvat toisiinsa. Mieli voi yksinkertaisesti muuttua. Muutamankaan viikon tapailu ei vielä takaa mitään, mikä on välillä todella riipivää. Eikä siihen todellakaan aina vaikuta se, kuinka ihastunut itse ole. Minutkin on ghostattu ja tapailusuhde on päätetty toisen puolelta. Joten, vaikka olisin yhtenä hetkenä todella ihastunut, seuraava hetki voi olla aivan toisenlainen. Olen kokenut monenlaisia pettymyksiä. Samalla olen todennäköisesti aiheuttanut niitä myös itse tunnelukkoineni. Joskus se pettymys tulee täysin yllättäen.
Samaan aikaan näytän someen vain pintapuolen. Hehkutan ihastuksiani, koska ihastumisen tunne on ihana ja siinä mielentilassa haluan kuuluttaa tunteen koko maailmalle. Normaalisti ihmiset kuuluttavat ihastustaan kavereilleen, mutta minä teen sen kanavissani avoimesti teille. Silläkin uhalla, että näytän ihmiseltä, joka ei vaan saa rakennettua pysyvää suhdetta kenenkään kanssa. Vaikka totuus on toki aivan toinen. Ihastuminen on kuitenkin aivan eri asia, kuin rakastuminen. Ja henkilökohtaisesti en edes tiedä, olenko koskaan ollut rakastunut kehenkään. Ellei lasketa teini-iän riipivää ensirakkautta lasketa.
Joten mikäli haluatte jatkossakin avointa deittailupuhetta minulta, ihastumisineen, kaikkineen, niin lähettäkää ennemmin niitä jaksuhaleja, kuin ”taasko uusi mies”-kommentteja. Koska loppujen lopuksi, tämä on minun elämääni. Pettymyksineen kaikkineen. Jos koen siitä puhumisen liian raskaaksi, minun ei tarvitse tehdä sitä. Voin piinata ystäviäni yksityisesti jutuillani ja keskittyä niihin pettymysten kestämiseen, joka on jo ihan riittävän veemäistä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Mikä on kun rehellinen suomalainen mies ei enää kelpaa naiselle?