Lukijan toive: Millaiseksi koen treffailun väkivaltaisen parisuhteen jälkeen
Tartun tänään toivepostaukseen, jota minulta on pyydetty jo jonkin aikaa sitten. Seuraajani halusi tietää, millaisena koen treffailun väkivaltaisen parisuhteen jälkeen.
”Mieluusti kuukisin ehkä vielä et miten sä väkivaltaisen suhteen jälkeen… tai millaiseks koet treffailun. Vaikka asioita oot käsitelly ni onko jotain asioita, joiota noudee pintaan (luin kirjoituksen blogista) tai jotain mihin kiinnität huomiota/miten jos joku etenee reagoitko jotenkin jne.”
Minusta tämä oli hyvä postaustoive. Siksi haluankin tarttua tähän. Ensimmäiseksi haluan sanoa, että voin puhua ainoastaan omista kokemuksistani. En voi puhua kenenkään puolesta. Toisen kokemukset voivat olla hyvin erilaiset kuin omani. Joku ei pysty välttämättä treffailemaan vuosiin, kun minä hyppäsin satulaan melko nopeasti.
Minä myös hakeuduin avun piiriin heti suhteen loputtua. Osasyynä tälle on varmasti se, että ero alkoi turvakodista. Sain aluksi Ensi- ja Turvakotien Liiton kautta kriisiterapiaa terapeutilta, joka oli erikoistunut väkivaltaisiin parisuhteisiin ja niiden dynamiikkaan. Koen, että tämä oli äärimmäisen hyvä ensimmäinen askel, sillä tämä ihminen osasi selvittää minulle väkivallan dynamiikkaa, sekä sitä mikä kaikki on ollut väkivaltaa. Minulle parisuhteeni on kuitenkin ollut kaikella tapaa normi. Olin ehtinyt tottua tilanteeseen, joten en osannut edes yhdistää kaikkea väkivallaksi.
Omat lähtökohtani asian käsittelyssä ovat olleet siis melko kohdillaan. Olen saanut ammattiapua ja tukea alusta asti, mikä on helpottanut suunnattomasti.
Millaista oli aloittaa treffailu väkivaltaisen parisuhteen jälkeen?
Treffailun aloittaminen ylipäätään oli äärimmäisen jännittävää. Olen ollut sinkkuna viimeksi silloin, kun Facebook oli tuore juttu. Tinderin lataaminen ja profiilin tekeminen oli aivan äärimmäisen jännittävää. Ensimmäiset kerrat svaippasin vasemmalle (eli hylkäsin) vain, koska en uskaltanut svaipata oikealle. Erika jaksaa edelleen nauraa minulle siitä, kun ensimmäisen vahinko oikean jälkeen hieman ylireagoin ja poistin koko sovelluksen. Ja todella, tiedän ylireagoineeni.
Treffailu toimi minulle melkoisena itsetuntoboostina silloin heti eron jälkeen. Itsetuntoni oli silloin todella lytätty. Sen lisäksi näytin silloin jotenkin sairaalta ja riutuneelta. Pitkään jatkunut, todella rankka elämäntilanne, todellakin näkyi naamastani. Ei tunnu kivalta katsoa kuvia siltä ajalta, koska koen ulkonäköni muuttuneen valtavasti tuosta ajasta. Ja siis näytän vain terveemmältä ja paremmin voivalta.
Nyt kun katselen deittitaipaleeni alkua näin jälkiviisaana, niin sain ja kestin alussa myös hyvin paljon ihan puhdasta naisvihaa ja hyväksikäyttöä. En osannut sanoa ei ja kaikki huomionosoitukset tuntuivat imartelulta. Oma onneni on se, että kulutan paljon sellaista mediaa, josta olen saanut eväitä muun muassa omien rajojen asettamiseen ja sen oppimiseen, että ihan jokainen keskustelunaloittaja ei ole potentiaalinen kumppani. Muun muassa tämän oivalluksen myötä aloin suosia deittisovelluksissa ehdottomasti enemmän Tinderiä, jossa tarvitaan match ennen keskustelun aloittamista.
Miten koen deittailun nyt?
Deittailu on käynyt tavallaan helpommaksi, mitä enemmän siitä on kertynyt kokemusta. Keskusteleminen ei ole niin vaikeaa kuin aluksi ja siedän nykyään hyvin vähän mitään idioottimaisuuksia. Olen oppinut myös tulkitsemaan tinderprofiileja ja oppinut millaisista profiileista ei ainakaan kannata tykätä. Tinderissä juttelu on myös se deittailun kaikkein helpoin osuus.
Minulla alkavat varsinaiset ongelmat siinä vaiheessa kun tunteita alkaa kehittymään. Te tiedätte jo, kuinka herkkä olen ihastumaan. Ne alun ihastuksen tunteet ovat ihania, mutta aika kevyitä. Niitä tulee ja menee. Mutta jossain vaiheessa ne alkavat kehittyä ihan oikeaksi ihastumiseksi ja silloin minulle iskee myös ne pelot.
Mitä minä pelkään?
Olen kirjoittanut monet kerrat siitä miten pelkään hylätyksi tulemista niin paljon, että mieluummin työnnän ihmisen pois luotani. Koen tämän olevan edelleen isoin taistelutantereeni. Minulla meni vuosi ennen kuin uskalsin ensimmäistä kertaa heittäytyä todella tunteideni vietäväksi. Siitäkin huolimatta, että minulla oli ensimmäisenä sinkkuvuotenani pari lyhyttä seurustelukokeilua. Tunteiden mukaan heittäytyminen oli minulle aivan äärimmäisen pelottavaa. Ehkä siksi en ollut sitä aiemmin tehnyt.
Sen lisäksi pelkään myös sitä, että minun historiani on tapailemilleni ihmisille liikaa. Vuosien väkivaltainen suhde on ihan omanlaisensa taakka, vaikka olisikin käsitellyt asiaa pitkälle. Sillä fakta on se, että monia laiminlyöntejä pääsen käsittelemään vasta, kun suhde etenee pidemmälle. Sillä vaikka tiedän, että kaikki eivät halua satuttaa minua, aiempi kokemuspohjani huutaa jotain aivan muuta. Joten pelkään, että tämä kaikki on liikaa toiselle osapuolelle.
Tapailen tällä hetkellä erästä aivan ihanaa tyyppiä. Sellaista, josta olen salaa haaveillut, mutta jota en oikeasti ole uskonut olevan. Voin sanoittaa tälle ihmiselle suoraan pelkojani ja hän on valmis ottamaan ne vastaan ja minulle tosina. Tämä on omiaan luomaan minulle turvallisuudentunnetta, joka on minulle todella tärkeää. Olen joutunut kokemaan turvattomuutta niin kauan, että en kestä sitä enää yhtään enempää.
Treffailu väkivaltaisen parisuhteen jälkeen on sekä pelottavaa, että eheyttävää. Koen, että osa toipumistyöstä on tehty nimenomaan treffeillä, uusien ihmisten tapaamisella ja sillä että olen konkreettisesti nähnyt etteivät kaikki ole samanlaisia. Hyviä tyyppejäkin on.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Hylkäämisen tunnelukko ja suhteen päättyminen
Surullinen sinkkuus
Kun olen kertonut ihmisille, että vietän tulevan joulun yksin ilman lapsia, reaktiot ovat olleet aika surumielisiä. Aloin pohtia sitä, että nyky-yhteiskunnassa yksin elävä aikuinen ihminen, eli sinkku, maalataan aika surulliseksi asiaksi. Varsinkin joulunaikaan, joka mielletään hyvin vahvasti perhejuhlaksi. Jota se toki on ollut myös minulle. Bridget Jonesissa on kiteytetty todella hyvin tämä sinkkuuden puoli siinä kohtauksessa, jossa Bridged laulaa asuntonsa sohvalla surkeana ”All by myself”-biisiä. Itse pidän huomattavasti enemmän Bridget Jones’s baby-elokuvan vastaavasta kohtauksesta, jossa Bridget joraa yksinään, tyytyväisenä elämäänsä. Haluaisin enemmän tätä jälkimmäistä mielikuvaa sinkuista.
sinkkuus ei ole vajavuus, josta pitäisi pyrkiä eroon
Sinkkuja säälitään. Tuntuu, että yksinolo on jotain, josta pitäisi pyrkiä kaikin voimin eroon, koska ihmisen elämä voi olla täyttä vasta, kun hän on löytänyt siihen toisen. Mutta ei se ole niin. Oma elämäni on ollut sinkkuna paljon täydempää ja onnellisempaa, kuin mitä se oli kertaakaan pitkässä parisuhteessa. Vaikka olen kokenut sinkkuna äärimmäisen yksinäisiä hetkiä, se on hyvin paljon muutakin, kuin vain yksinäisyyttä. Minulle sinkkuus on ollut helpotus. Se on ollut myös mahdollisuus löytää itseni uudelleen. Lisäksi, olen ensimmäistä kertaa vuosiin onnellinen. Pelkään ja murehdin paljon vähemmän, kuin suhteessa ollessani. Olen oppinut nukkumaan yksinäni. Minulla on myös paljon suurempi vapaus olla ja mennä ja tehdä ystävieni kanssa.
Lisäksi tuntuu siltä, että sinkut ymmärtävät toisiaan. Kun jaan sinkkuus kokemuksiani esimerkiksi Instagramissa (@bmhjenni), saan kasapäin viestejä muilta sinkuilta, jotka samaistuvat kertomuksiini. Omien sinkkuystävieni kanssa päivittelemme menoa Tinderissä ja flirttailemme baarimikoille.
Yksinolo ei ole vajavaisuus. Se on vaihe elämässä. Jotkut ovat tyytyväisiä siihen ja pysyttelevät miellellään siinä, joillekin se on vain ohi menevä vaihe suhteiden välissä. Jotkut viihtyvät itsekseen niin hyvin, että eivät edes halua parisuhdetta. Minä haluan, jossain vaiheessa. Mutta sellaisen parisuhteen, jossa olen oikeasti onnellinen ja jossa minua ei alisteta. Olen mieluummin yksin, kuin jossain tavalla toimimattomassa parisuhteessa.
Sitä ennen nautin sinkkuudestani täysin siemauksin. Viime kesä oli todellinen sinkkukesä ja jos olen sinkkuna ensi kesänä, toivon että se on yhtä unohtumaton kuin mennyt.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Kuinka hukata kundi tinderissä